Voi että mua surettaa, kiukuttaa ja itkettää!
Tätäkin asiaa on täällä varmasti puitu jo monta kertaa, mutta voisko joku piristää mua jotenkin tai ehdottaa ratkaisuja tms.?
Tänään on taas niitä päiviä, kun en pääse tämän asian ylitse!
Haluaisin lapsen uuden mieheni kanssa, mutta hän onkin päättänyt, että ei haluakaan lapsia. Alkuun kun seurusteltiin, hän sanoi, että haluaa joskus sitten lapsia ja puhui aina, kuinka meille tulisi ihana pikkuinen jne. Tässä vielä jokin aikaa sitten sanoi, että ei kannata ostaa yhtä asuntoa, koska sehän voi käydä pieneksi, jos meille tulee pikkuinen. Olin ihan taivaissa, että sehän taitaakin haluta vauvan. Mutta jos otan asian tosimielessä puheeksi, niin heti tulee melkoisen jyrkkä EI tai sitten sellaista " venkoilua" , josta ei ota mitään selvää. Tai sitten näitä vakkari selvityksiä, että ei ole vakiduunia jne. Musta tuntuu, että se haluaa vain matkustella ja nauttia vapaudesta. Mulla on jotenkin " huijattu olo" . En olisi alkanut seurustelemaan, jos olisin tiennyt tämän, että joudun vielä kärsimään tästäkin. Vauvakuume on jotain ihan hirveää ja en suostu lapsettomaksi vain miehen takia. NYYH!
Miksi tämä on aina niin vaikeaa. Miten pääsen tästä kuumeesta ja voin jatkaa elämää? Enhän voi pakottaa ketään vauvantekoon. Ja eihän sitä koskaan tiedä, vaikkei saisikaan lasta. Ja kuinka kauan yrittämiseenkin menisi? Mun mies on muuten maailman kultaisin ja ihanin, mutta miten tästä voi selvitä. Ikääkin alkaa olla jo kohta 30. Ideoita?
Kommentit (11)
Ymmärrän vauvakuumeeesi. Kuinka kauan olette olleet yhdesssä? Jos vasta vähän aikaa, niin ehkä miehesi ajattelee, että ette ole vielä tarpeeksi vakiintunut pari.
Miksei siis miehillä. Itsekin vuosi sitten vinkusin lasta ihan hirveästi, nyt en taas haluaisikaan. Eli kyllä se mieli voi muuttua takasinkin.
Ja vinkiksi: Käännä itse oma mielipiteesi lapsesta negatiiviseksi, niin mies pelästyykin ja alkaa ajatella asioita toiselta kantilta. Kokeiltu on!
Jos on, niin siinä tapauksessa neuvoisin, että älä " tee" enempää lapsia! Keskity niihin, mitä sulla on.
jos sinä haluat lapsia ja miehesi ei, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa miestä. miehen käännyttämiseen ei voi määräänsä enempi uhrata aikaa, miesten biologinen kello kulkee aivan eri ajassa kuin naisten, ihan siis biologiasta johtuen. miehet kun voi vetkuttaa lasten hankintaa neljänkympin tuolle puolen paljon helpommin kuin naiset...
voimia!
Ehkä se pitää mun lasta niin kauheana, ettei halua omia. ;((
Mä pelkään sitäkin, että jos saan miehen ns. käännytetyksi ja saisimme vauvan, niin entäs jos lapsella olisi esim. kauhea koliikki ja se huutaisi 3 kk putkeen tai jotain muuta ongelmaa niin, että perhe olisi sitten tosi väsynyt tai riitainen tai jotain sellaista. ÄÄH, vaikea selittää... Se kaikki olisi sitten varmaankin " mun syytä" ... Tästä nyt jää varmaan tosi tyhmä kuva, mutta jos joku ymmärtäisi, mitä yritän sanoa. Siis niin, että jos vauva-arki ei olisikaan niin auvoista, niin entä sitten? Voihan niin käydä joka tapauksessa, mutta erityisesti, jos olen hiillostanut vauva-hommiin ja niin sattuisi....
Nyt kun tarkemmin mietin, niin mun mieshän ei ole mikään ideaali isä-tyyppi. On aamu-uninen ja kärttyinen, kun on väsynyt. Harrastaa paljon ja urheilu on sille henki ja elämä... Ehkä se pelkää menettävänsä oman elämänsä ja vapauden tehdä, koska en ole häntä koskaa estänyt tekemästä ja harrastamasta.
Onko kenenkään mies ollut samantyyppinen ja silti siitä olis tullut kunnollinen isä ja jopa omasta ajastaankin tinkivä? Vai haaveilenko vain ja petyn sitten kun hoidan lasta ihan keskenäni?
kehottaisin sinua kuitenkin miettimään kuinka pitkälle olet itse valmis lykkäämään lapsentekoa. syyllisyys voi olla musertavaa mikäli teillä ei sitten tärppääkään kun miehesi on valmis vauvantekoon..
eli mieti kuinka pitkään sinä itse voit ja haluat odottaa vauvaa. minusta vauvakuume ei ole riittävä syy hankkiutua raskaaksi. mielestäni miehen pitää osoittaa olevansa hyvä ja vastuullinen isä!
Tämä on niin jännä juttu tämä vauvakuume. Välillä se helpottaa ja melkein sen unohdankin, mutta nyt varmaan asia taas niin pinnalla, kun ystäväpiirissä kolme ihan pientä vauvaa. Tiedän, että pelkkä kuume ei ole hyvä syy yrittää vauvaa, mutta joku varmasti tietää sen tunteen ja miten järki sumenee...
Miten kauan olen valmis odottamaan? En todella osaa sanoa.. En tiedä... eihän tästä enää nuorru...
Mitähän nro 9 tarkoitti syyllisyydellä, kun en ihan ymmärtänyt? Siis sitäkö, että toinen odotti niin pitkään ja mitään ei tapahdukaan?
jos odotat miehesi vuoksi hamaan tulevaisuuteen voi olla, että vauva ei ilmoittelekaan tulostaan. se voi herättää katkeruutta miestä kohtaan (miksi odotinkaan niin pitkään jne) sori lyhyt vastaus, kädet on täynnä tällä hetkellä..
sitten olette kuitenkin saaneet lapsen. Ja ne, kenen mies ei ole ehkä se " perinteinen (koti)-isätyyppi! :)
Vierailija: