Kukaan ei ota vastuuta lapsen päihteidenkäytöstä
Aina retkahtaa uudelleen ja itse ei tunnista ongelmaa. Lähtee kesken katkolta ja kuntoutukseen ei halunnut mennä. Ei sitoutunut avohoitoon eikä kuulemma pakkohoitaa voi. Avohoito lopetettiin, kun kuulemma siellä ei käynyt.
Kuka ottaa vastuun tällaisesta? Kuka hoitotaho on viimesijainen syyllinen, jos lapsi menehtyy tämän takia, kun ei kukaan halua auttaa vaikka sitä kuinka pyytäisi? Lapsi on kyllä aikuinen, mutta vanhemman huoli ja halu auttaa. Rahaa olen antanut suuret summat ja itse elänyt niukasti, että lapsella olisi hyvin ja kaikki menee päihteisiin Terveysaseman puhelinpalvelussa ei kuulemma voida tehdä mitään, kun yritin soittaa
Kommentit (43)
Veikkaan, että iso osa nuorten päihteiden käytöstä liittyy turvattomuuteen tai sen tunteeseen. Vanhempi yksinkertaisesti kasvattaa pelolla. Rakkaus ja aito välittäminen puuttuu.
Tee lapsellesi turvallinen ympäristö missä on maata jalkojen alla ja josta voi ponnistaa päihteettömään elämään.
Edellinen neuvo sisältää totuuden. Hankaluus on siinä, että ihmiset eivät välttämättä osaa tai kykene antamaan turvaa. Se vaatisi heiltä ensi itseltään sisäistä turvaa, jota he eivät ole oppineet kokemaan (eivätkä saaneet lapsuudessaan). Kyse olisi pitkällisestä oppimisprosessista sellaisten ihmisten tuella, jotka osaavat.
Tutustu riippuvuussairauksiin lukemalla vaikka aiheesta kirjoitettuja omakohtaisia kokemuksia. Esim. Isä pullossa -teos on aika hyvä. Opit perusasiat, eli ne, mitä tässäkin ketjussa on toitotettu useaan kertaan: vastuu on aikuisella itsellää, eivätkä muut voi auttaa, ellei toinen halua. Ehkä voit jemmata rahaa sitä hetkeä varten, että Minnesota toimii. Varo kuitenkin, että valehtelija (=päihdeongelmainen) ei huijaa noita rahoja päihteisiin.
Tee itsestäsi lasu niin ottavat alkoholisoituneen lapsen pois
Lue päihdeongelmasta kaikki mitä löydät, niin toivottavasti ymmärrät perusasiat, joita ko. sairauteen liittyy. Vastuu parantumisesta on henkilöllä itsellään, kukaan muu ei häntä voi parantaa. Tukea voi, jos halu raitistumiseen löytyy. Rahan antaminen on väärä tapa tukea. Se on käytön mahdollistamista. Lue myös läheisriippuvuudesta, koska kuulostaa siltä, että olet itse sairastunut siihen, kuten tavallista on päihdeongelmaisen läheisille.
Vaikeaahan se on mutta raitistuminen aina itsestä kiinni. Minälaista vastuuta tarkoitat?
Ap, minkä ikäinen lapsesi on? Mikä päihde käytössä?
Ei aikuista ihmistä voi hoitoon pakoittaa, eli vastuu on hänellä itsellään. Kyllähän pakkohoitolaki voisi olla hyväkin idea, mutta varmaan joku ihmisoikeuskysysmys sitten tulee vastaan. Eli ei voi mikään viranomainen pakottaa. Tietty voisi tehdä hyvää jos joutuisi vankilaan (sinne voi pakoittaa), sielä se viinan ja kaman saaminen vähän vaikeutuisi. (Mutta tietty sitä ennen pitää tehdä jotain vähän ikävämpää...)
Vastuussa olet sinä ja kakarasi. Piste. Älä yritä syyllistää muita
Niin tämä on kyllä ikävää, mutta et voi oikein auttaa. Ja apua saa kyllä jos autetuksi haluaa tulla. Ei muuten. Silloin ei voida sanoa, että kukaan ei auttanut. Ketään ei voida väkisin auttaa tai edes käydä jatkuvasti sitä motivointikeskustelua että joko nyt ottaisit apua vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Et voi tehdä mitään. Pahinta on sysätä rahaa päihteisiin. Jos jotain haluat tehdä niin maksa vuokra ja puhelinlasku suoraan jotta on edes katto päänpäällä ja pystyt pitämään yhteyttä.
Tuet myös rikollista toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistin paapominen on juomisen mahdollistamista.
Nykyisin alkoholi on ihan lällyä. Kakaratkin käyttävät lääkkeitä ja muita päihteitä enemmän kuin perinteistä alkoholia. Vain vanhanliiton humanterit sekoittavat aivokemiansa viinalla, nuorilla on styrkimmät aiheet käytössä siihen tarkoitukseen.
Nyt on auttamista se, että annat lapsesi törmätä aikuisuuteen. Eli oppia, ettei toiset pelasta.
Oma toimintasi on juuri sitä väärää, että yrität pitää hänet lapsena jota vedetään perässä. Maailma ja elämä ei toimi noin. Eli vetäydy.
Se on vanhempien tehtävä. Ei muiden.
Vastuu on yksilöllä itsellään. Ei ne hoidot mitään taikuutta ole. Joko henkilö itse lopettaa käytön ja kärsii seuraamukset mm. Kaveripiirin menetys, tylsyys kun ei voi bilettää (muuthan edelleen käyttävät, ei siellä joukossa addikti voi selvinpäin olla), häpeä kun alkaa ymmärtää kuinka on nolannut itsensä monta kertaa, muiden Vihan tunteet kun autettava vauva siirtyy vastuulliseksi aikuiseksi ja muut alkavat käsitellä tunteitaan addiktin käytöstä kohtaan...
Tai sitten addikti odottaa että joku taikoo asiat niin että hän voi jatkaa käyttämistä ja mitään seuraamuksia ei tule. Niitä seuraamuksia tulee, halusi tai ei, ja addikti uhriutuu ja syyttelee muita.
Tuo on varmasti karsea tilanne, empatiat sinulle. Kukaan ei voi auttaa kun lapsi täyttää 18 v ja on täysi-ikäinen, kumminkin esim pojat ovat aivan lapsia tuossa iässä.
Viranomaisiin et voi enää vedota, ainut juttu mitä voit tehdä on puhua lapselle, todella. Meillä oli kans nuori 18v lukiossa kun alkoi sekoilu ja paniikki meille. Onneksi pystyimme pitämään hyvät välit ja nuoren kotona, välillä pakolla. Tuota aikaa ajattelen kauhulla, nyt kulunut jo 10 v ja kaikki meni sittenkin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Nyt on auttamista se, että annat lapsesi törmätä aikuisuuteen. Eli oppia, ettei toiset pelasta.
Oma toimintasi on juuri sitä väärää, että yrität pitää hänet lapsena jota vedetään perässä. Maailma ja elämä ei toimi noin. Eli vetäydy.
Missään tapauksessa ei saa vetäytyä tuossa vaiheessa, ei millään! Tuo on se vaihe milloin nuori tarvitsee eniten vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt on auttamista se, että annat lapsesi törmätä aikuisuuteen. Eli oppia, ettei toiset pelasta.
Oma toimintasi on juuri sitä väärää, että yrität pitää hänet lapsena jota vedetään perässä. Maailma ja elämä ei toimi noin. Eli vetäydy.
Missään tapauksessa ei saa vetäytyä tuossa vaiheessa, ei millään! Tuo on se vaihe milloin nuori tarvitsee eniten vanhempiaan.
Kuinka läheltä Sinä olet nähnyt lapsesi päihteitten käyttöä? Kuinka syvällä huumemaailmassa hän on ( ollut), kun noin neuvot? Kuule, anna mä kerron. Tuo ei auta yhtään, päinvastoin.
Sukulainen kävi ainakin kolme pitkää Minnesotahoitojaksoa. Joka kerran jälkeen kotiin ajaessaan oli Alkon kautta ajanut ja ostanut takakonttiin pulloja. Ei ollut motivaatio kohdillaan.