Miten te autismikirjolaiset teette elämästänne miellyttävää tai edes siedettävää?

Roikun täällä kiusaamassa teitä normaaleja.

Alkoholilla ja lääkkeillä

EI mulla mitään erityistä salaisuutta ole. Harrastan kivoja juttuja ja olen perheen kanssa. Ehkä suurin tekijä on se, että kun mua ei kiinnosta mitä mieltä ihmiset mun elämästä ja valinnoista on, niin ei tule stressiä siitä, että pitäisi näyttää ja olla tavallinen.