Onko molemminpuolista aitoa rakkautta edes olemassa?

Miksi olet noin kyyninen?

On, mutta harvinaista se on. Useimmat on kimpassa käytännön syistä, ja/tai toinen jo lähtökohtaisesti rakastaa enemmän kuin toinen ja on ikuisen altavastaajan asemassa. 

Riippuu varmaan siitä mitä tarkoitat aidolla rakkaudella.

Kyllä terveillä ihmisillä on terveet ja rakkaudentäyteiset parisuhteet. Rakkaus voi kyllä kuolla, mutta ei estä uutta rakkautta. 

Itse tiedän että on sitä. Olen yksi onnekkaista nimittäin. Mutta ollaan yhdessäkin todettu että harvalla loppujen lopuksi taitaa olla sitä mitä meillä on. Ja onhan meillä molemmilla suhteita ollut ennenkin eikä niissäkään sitä ollut. Itse tiesin että en ollut rakastanut ennen miestäni. Mieheni on sanonut että luuli rakastaneensa mutta vasta nyt tietää mitä rakastaminen oikeasti on. 

Itse olen melkein nelikymppinen mies enkä ole vielä koskaan ollut edes lähellä kokea tätä.

Nyt tosin löysin 25v hoikan lapsettoman naisen jonka kanssa tämä olisi teoriassa mahdollista joten katsotaan mitä käy.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä terveillä ihmisillä on terveet ja rakkaudentäyteiset parisuhteet. Rakkaus voi kyllä kuolla, mutta ei estä uutta rakkautta. 

Ei useimmilla ihmisillä ole niin paljoa valinnanvaraa että saisivat sen josta ovat eniten kiinnostuneita. Monella saattaa olla yksi tai kaksi tyyppiä jotka edes osoittavat kiinnostusta ja sitten otetaan se. 

Varmasti on. Minä olen varma omista tunteistani ja vaimo teki aikoinaan niin suuria uhrauksia elämässään vuokseni, ettei hän ilman aitoa rakkautta olisi niitä tehnyt.

Uskon että on, varsinkin jos on oltu ensin kavereita vaikka koulussa ja alettu seurustelemaan nuorina. Pysytty yhdessä aidosta halusta olla toisen kanssa, eikä esim. sinnitelty lasten takia tai koska pelkää jäävänsä yksin. Silloin se rakkaus on usein molemminpuolista ja aitoa, koska on koettu niin paljon asioita yhdessä ja kasvettu yhdessä. Useimmat parit vaan kasvaa erilleen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet noin kyyninen?

Tämä tulee ihan kokemuksesta, sekä omasta että muiden. Olen myös työskennellyt paljon ihmisten parissa ja harvassa ovat ne pariskunnat, jotka puhuvat toisilleen kauniisti, kohtelevat toisiaan kauniisti ja joista hohkaa semmoista lämpöä ja hyvää oloa toisiaan kohtaan.

Ja vaikka löytäisikin tuon molemminpuolisen aidon rakkauden ei sekään aina riitä. Löysin naisen joka rakasti minua ja minä häntä mutta nainen ei halunnut seksiä niin pakko oli ottaa ero.

On, Ruotsin Carl-Philip ja Sofia <3

On, koira ja sinä

Hyvin ehdollista rakkautta tarjolla. Pitää täyttää kauhea lista vaatimuksia, ja vaikka täyttäisitkin ne, niin se tuntuu silti lähinnä kylmältä bisneksen teolta.

Kyllä mä olen rakastanut miestäni jo yli kaksi vuosikymmentä.  Ja vaikuttaa että myös hän mua. 

Tunnen myös monia muita onnellisia pariskuntia, ml. omat vanhempani. 

Olen töissäni kohdannut ap:n kuvailun kaltaisia pareja, mutta ei ne suurta enemmistöä vaikuta edustavan.

On ja uskon että paljonkin, ehkä jopa suurimmassa osassa ihmissuhteita. Esim. se on minulle päivänselvää, että ystävieni kanssa rakastamme toisiamme. Jos tarkoitat "romanttista"/parisuhderakkautta, sitä olen harvoin päässyt todistamaan, mutta tulenkin erittäin ongelmaisesta suvusta, jossa on eletty väkivaltaisten kumppanien kanssa yms. Käsiteltyäni omia traumojani olen alkanut nähdä ja uskon, että kyllä varmasti suuri ellei suurin osa pareista rakastaa toisiaan.

Suomalaisille miehille rakkaus on vain itsekeskeistä omaan napaan tuijottamista.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen melkein nelikymppinen mies enkä ole vielä koskaan ollut edes lähellä kokea tätä.

Nyt tosin löysin 25v hoikan lapsettoman naisen jonka kanssa tämä olisi teoriassa mahdollista joten katsotaan mitä käy.

Metsään menee.

On sitä. Näin vanhemmiten sitä osaa arvostaa. Pidämme toistemme puolia ja myös pohdimme miten voisi helpottaa toisen oloa.

On, mutta se ei ole kovin yleistä. Aika monessa suhteessa kyse on tyytymisestä.