Lue keskustelun säännöt.
Miten luokka suhtautuu lapsen vakavaan sairauteen/kuolemaan?
16.06.2024 |
Nyt on ollut harmillisen uutisissa paljon lasten äkillisiä kuolemia, jolloin on puhuttu koulun muistotilaisuuksista ja kriisiavusta. Hyvä niin.
Entäpä kun luokkatoverin kuolema ei ole äkillinen, vaan esim. sairaudesta johtuva? Tai sairaus ei välttämättä edes johta kuolemaan, vaikka onkin hengenvaarallinen?
Kysyn tätä, sillä tuttuni lapsi sairastui viime vuonna leukemiaan (ja selvisi, mutta oli kuukausia poissa), ja mitää tekee ainakin eräs luokkakaverin äiti? Kielsi, ettei sairaudesta saa puhua, ettei muiden lasten perusturvallisuus järky ja asia mietitytä. Mitä ihmettä? Vaietaanko sairaudet kodeissa ja kouluissa olemattomiin?
Omana kouluaikana yksi oppilas kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen koulumatkalla, ja silloin luonnollisesti oli hiljainen hetki ainakin. Samoin ala-asteella eräs lapsi loukkaantui erittäin vakavasti ja luokka käveli onnettomuuspaikalle pitämään hiljaista hetkeä/käsittelemään asiaa. Nämä olivat toki tällaisia äkillisiä molemmat, mistään pitkäkestoisesta sairastamisesta ei ole kokemusta. Siksi ihmettelinkin tuota vaadetta, että sairastuneen luokkatoverim olemassaolo pitäisi vain unohtaa.
Kommentit (4)
Nykyajan lapset ei kestä yhtään mitään. Ovat pumpulissa kasvaneita. Osa ei edes tiedä että lapsetkin voivat sairastua vakavasti?! Lapsille on hyvä sanoa totuus päin naamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aurinko nousee on kastetta maassa. Aika on herätä nousta ja lähteä. Kohdata ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa. Niin korkea taivas. Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas, ja varjoisat veetPäivä on kirkas. Vain metsässä tuulee. Aika on naurun ja leikin ja riemun. Mukana ystävä kallehin. (kerto)
Aurinko laskee. Jo pimenee varjot. Aika on eron ja jäähyväisten, poissa on ystävä kallehin.
Niin kaunis on maa.
Kari Rydman
Yhden oman lapseni luokkakaveri kuoli sairauteen. Kyllä tiesivät siitä ja koko luokka oli käynyt yhdessä haudalla. Kyllä lapsenkin on hyvä oppia, että elämä päättyy aina kuolemaan, ennemmin tai myöhemmin.
Tämä luokkatoverin äiti ei ajattele kuin omaa lastaan. Leukemiaan sairastuminen on lapselle niin kova asia, että kyllä hänen pitää saada keskustella asiasta ystäviensä kanssa.
Opettajan tehtävänä olisi puhua aiheesta luokalle, ensin puhuttuaan oppilaan äidin kanssa.
Leukemia voi näkyä päällepäin. Lapsi voi olla väsynyt, kalpea, laiha. Muistan itse erään leukemiaa sairastavan lapsen, hänen ihonsa oli paperin valkoinen.
Luokkatovereiden on hyvä tietää, että leukemiaa sairastava on infektioherkkä. Oletetaanpa että lasta kiusataan ja joku sylkäisee hänen päällensä. Lapsi sairastuu infektioon ja kuolee. Miltä tästä sylkijästä tuntuu jälkeenpäin?