Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu, ettei saa mitään aikaiseksi?
14.06.2024 |
Esim oli tarkoitus muuttaa uuteen asuntoon jo 3kk sitten mutta en saanut aikaiseksi edes etsiä asuntoa. Ja kaikki tuollaiset tuntuu raskaalta. Tuo oli nyt vain yksi esimerkki, on myös ongelmia esim kodin siivoukseen ja muihin askareisiin liittyen
Kommentit (21)
Olet laiska ihminen ei sille mitään voi. Kaikki eivät halua tehdä elämänsä eteen töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet laiska ihminen ei sille mitään voi. Kaikki eivät halua tehdä elämänsä eteen töitä.
Eikö laiskuudesta voi parantua vai onko se jokin vamma mielessä, ettei ole tarpeeksi hereillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet laiska ihminen ei sille mitään voi. Kaikki eivät halua tehdä elämänsä eteen töitä.
Eikö laiskuudesta voi parantua vai onko se jokin vamma mielessä, ettei ole tarpeeksi hereillä?
Jos voisi nukkua 15-20 tuntia vuorokaudessa niin voisi jaksaa jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet laiska ihminen ei sille mitään voi. Kaikki eivät halua tehdä elämänsä eteen töitä.
Eikö laiskuudesta voi parantua vai onko se jokin vamma mielessä, ettei ole tarpeeksi hereillä?
Jos voisi nukkua 15-20 tuntia vuorokaudessa niin voisi jaksaa jotain.
Tarkoitin henkistä hereilläoloa, valpasta tilaa.
Masentaako?
Yksi tuttu, joka oli aikoinaan vakavasti masentunut kertoi, että silloin oli sellaista että kun jaksoi harjata hiuksensa, se tuntui jo suurelta saavutukselta, kun muuten ei oikein pystynyt mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niin vähän hommaa ettei viitsi edes aloittaa.
Töihin ja viisi lasta vietäväksi harrastuksiin niin jo alkaa hoitua!
Vanhuus, silloin yksinkertainenkin asia vie kymmenkertaisen ajan😏😏😏😏😏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivot pakenee epämiellyttävää suoritusta alitajuisesti niin kauan kunnes saat itsesi vakuutettua että pakopaikkaa ei ole ja ainoa vaihtoehto on tarttua toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On niin vähän hommaa ettei viitsi edes aloittaa.
Töihin ja viisi lasta vietäväksi harrastuksiin niin jo alkaa hoitua!
Mistä saisi lapsia?
Lorvikatarri on tauti, jonka uhri vain laiskottelee. Taudin nimen alkuosa tulee verbistä "lorvailla, lorvehtia, lorvia", mikä viittaa laiskana olemiseen, vetelehtimiseen ja maleksimiseen. Lorvikatarria kutsutaan myös lorvitaudiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5 Steps To Start Timeboxing And Improve Your Time-Management Skills
https://www.forbes.com/sites/lucianapaulise/2022/11/03/5-steps-to-start…
Masennus voi olla sillä tavoin piilevä tai ns matala-asteinen, että oireilee juuri noin. Ei välttämättä ole ihan kauhean paha olla koko ajan, mutta just sellainen täydellinen aikaansaamattomuus.
Mulla auttaa tehtävien töiden listaaminen paperille. Ja päättäminen, että käyttää näihin vaikka 3 tuntia / päivä tai mikä nyt on mielekästä oman elämäntilanteen kannalta. Jotenkin auttaa, kun sitten saa vedettyä viivan jonkun hoidetun asian päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikaansaamattomuus ei ole laiskuutta, se on selviytymiskeino, jonka juuret on syvällä mielessä käsittelemättömissä tunteissa ja kokemuksissa. Tee CBT-harjoituksia ja hakeudu terapiaan.
Onko asunto myös usein sotkuinen? Onko keskittyminen vaikeaa? Myöhästeletkö usein? Oletko ihmisten miellyttäjä?
Nuo kaikki on oireita samasta ilmiöstä.
Vierailija kirjoitti:
Aikaansaamattomuus ei ole laiskuutta, se on selviytymiskeino, jonka juuret on syvällä mielessä käsittelemättömissä tunteissa ja kokemuksissa. Tee CBT-harjoituksia ja hakeudu terapiaan.
Onko asunto myös usein sotkuinen? Onko keskittyminen vaikeaa? Myöhästeletkö usein? Oletko ihmisten miellyttäjä?
Nuo kaikki on oireita samasta ilmiöstä.
Ei ole mitään häiriötä. Ap:n käytös on normaalia. Suurin osa ei vain tiedosta sitä ja keksii tekosyitä tai on tilanteessa jossa ulkoiset tekijät pakottaa ahkeruuteen.
Mulla auttaa rutiinit. Eli vapaapäiväkin pitää jotenkin "aikatauluttaa", vaikka se kuulostaa ankealta. Mulle ei sovi sellainen vellominen. Eli työ ja harrastukset toki aikatauluttaa normisti, mutta kesäloma sitten tyyliin aamulla AINA jooga, sitten vaikka lukuhetki, sitten yksi joku käynti lasten kanssa (tyyliin puisto / museo tai mitä onkin). Jos jään aamulla vasta ihmettelemään, mitäs tänään, niin en saa tehtyä mitään.
Vähän ankeaa, mutta näin homma hoituu.
Aivan kaikki kotiaskareet ovat tervanjuontia, olleet aina. Pitää oikein pakottaa itsensä tekemään edes jotain päivittäin. Siivous kaikkineen on pahinta pakkotyötä. Asun yksin, niin siivottavana on onneksi vain omat sotkut, eikä ole ketään valittamassa, jos on imuroimatta tai tiskaamatta. Sitten teen ne pois, kun en itse enää jaksa katsoa niitä. Mutta yleinen saamattomuus värittää kaikkea muutakin elämää. Luonnevika varmaan, tai perittynä geeneissä. Sukuuni olen tainnut tulla.
Mulla kyse oli vain itsekurin puutteesta. En väitä missään nimessä, että on näin aina, esim. masentunut tai (ehkä tietämättään) fyysisesti sairas ei voi vaan komentaa itseään jaksamaan.
Mutta mun tapauksessa kyse oli vuosien ja vuosikymmenten varrella opitusta vetelyydestä ja negatiivisesta sisäisestä puheesta. Mun sisäinen puhe pienenkin tehtävän, kuten päivällisen jälkeisten tiskien hoitamisen, uhatessa oli "voi voi, en millään jaksaisi, ehkä voin lykätä huomiseen", ja "on tämä elämä kurjaa kun aina vaan työtä ja kotitöitä ja nukkumista eikä mitään kivaa koskaan". Töissäkin lorvikatarri tuppasi vaivaamaan, ja jotenkin pelkäsin työuupumusta, jos teen liikaa, vaikka mun vetelehtivyydellä ei todellakaan burnout uhannut näin jälkeenpäin ajatellen. Laskujen maksu: no, tänään väsyttää tai on myöhä, huomenna sitten... Ja huomenna taas huomenna. Kunnes alkaa varoituksia tulla.
Mulla tuli lopulta tuosta mun saamattomuudesta vaikeuksia töissä, sain ihan varoituksen kun en ollut saanut aikaan asioita odotetulla tavalla. Siinä vaiheessa tajusin, että nyt on pakko ottaa itseä niskasta kiinni tai uhkaa työttömyys ja köyhyys. Aloin opetella uutta asennetta ei vain töissä, vaan ihan joka pikkuasiassa. Jos mun sisäinen puhe alkoi tiskien edessä vinkua ja uhriutua, miten voi minua raukkaa, taasko mun täytyisi, en jaksa, sanoin sille tiukasti, että kyllä nyt vaan täytyy jaksaa, hoidat sen pois alta ja sitten saat levätä. Töissä aloin käyttää Session-nimistä pomodoro-kelloappsia, joka antaa 25 minuutin työskentelyaikoja, ja aina tauon sellaisen perään. Päätin, että vaikka ärsyttäisi, laiskottaisi, väsyttäisi tai mitä vaan, niin sen yhden session 25 min teen vaan, ja sitten lepään kun on se tauko.
Ei se toki alusta asti 100% onnistunut, välillä kkyllä esim. tuon pomodoro-timerin kanssa teinkin niin, että laitoin kyllä session päälle, mutta kas kummaa kun olinkin vaikka täällä Vauvalla taas vetelehtimässä, tai Instassa, vaikka olin päättänyt että se 25 min intensiivistä työntekoa. Mutta yhä useammin opin ajan kanssa saamaan kiinni jo aikeen poiketa tekemään muuta kuin aiottua, ja sanottua itselleni että ei nyt, sitten kun hommat on tehty tai on taukoaika. Eli pitkäjänteistä harjoittelua on vaatinut.
Vierailija kirjoitti:
Aikaansaamattomuus ei ole laiskuutta, se on selviytymiskeino, jonka juuret on syvällä mielessä käsittelemättömissä tunteissa ja kokemuksissa. Tee CBT-harjoituksia ja hakeudu terapiaan.
Onko asunto myös usein sotkuinen? Onko keskittyminen vaikeaa? Myöhästeletkö usein? Oletko ihmisten miellyttäjä?
Nuo kaikki on oireita samasta ilmiöstä.
Ei aina ole mistään suorastaan terapiaa vaativasta kyse. Usein on kyse ihan vaan ihan opituista tottumuksista ja liiasta mukavuuden halusta, eli pelätään ja vältetään pientäkin epämukavuuden tunnetta, joka tulee jonkun ei niin kivan asian tekemisestä. Näihin asenteisiin ja tapoihin on itse opittu, ja niistä voi itse oppia myös pois.
Mee hoitoon!