Sukupolvien ketjusta.

Tuttavani kertoi, että häntä ja hänen miestään hoisivat paljolti heidän isovanhempansa. Kun he itse saivat lapsia, eivät lasten isovanhemmat taas halunneet auttaa mitenkään, ei edes hoitamalla tositarpeessa lapsenlapsiaan. Tämä tuli yllätyksenä tuttavilleni, kun edellisessä sukupolvessa oli todellakin hoidettu. Tuttavani saivat siis hoitaa lapsensa 24/7. Nyt lapset ovat jo hyvätapaisia murrosikäisiä. Isovanhemmat saattoivat järjestää töitä muutenkin ruuhkavuosia eläville vanhemmille. Odottivat myös, että heille tarjottaisiin kunnon lounas aina, kun tulivat käymään.



Tuttavat auttavatkin nyt meitä, kun meidän lapset ovat vielä pieniä, ja me ei saada myöskään apuja isovanhemmilta. Heitä ärsyttää suunnattomasti tuo vanhempiensa tapa, kun jättivät sekä omat lapsensa, että lapsenlapsensa muiden huolehdittaviksi. Vanhemmat ovat nyt jäämässä eläkkeelle ja olettavat, että heitä hoidettaisiin, jos alkaisivat sairastelemaan. Ovat pihejä luonteita, vaikka tuleva eläkekin tulee olemaan kohtalaisen hyvä. Omiin menoihin on kyllä varaa kuluttaa.



Miten olisi hoitokodin kustantaminen eläkerahoilla? Taakse jää tärkeässä asemassa ollut työ ja aina on ollut aikaa panostaa itseensä, parisuhteeseensa, harrastuksiin ja menoihin. Kuuluvat siis suuriin ikäluokkiin ikänsä puolesta. Itsekkäät vanhemmat! ja heitä sattui samaan perheeseen siis neljä! Olkaa siis onnellisia, jos saatte lastenhoitoapua vanhemmiltanne. Me saamme nyt näiltä tuttavilta. Ja ihan oikeasti tuttavamme ovat miettineet, että jospa nuo vanhemmat nyt vihdoinkin kustantaisivat sitten omat hoitonsa eläkkeillään, kun eivät ole olleet kiinnostuneita muiden auttamisesta itsekään. Miksi auttaisivat heitä? Tuttavamme voisivat nyt nauttia itse lisääntyvästä vapaa-ajastaan, kun omat lapset ovat isoja, mutta lapsenlapsia ei vielä ole kuitenkaan tulossa.



Kertokaahan kokemuksistanne. Onko teidän suvussanne " vapaamatkustajia" ?