Lue keskustelun säännöt.
Akateeminen karppaaja vastaa kysymyksiin.
Kommentit (19)
joka minun tapauksessa on kauhea. Toinen kysymys: onnistuuko syöminen hyvin lounaspaikoissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös kirja Salmenkaita; Tavi: Laihdu ilman nälkää on lukemisen arvoinen.
Makeanhimosta mä pääsin eroon ottamalla aluksi rajun kahden viikon putken, jonka aikana pidin hiilarit n. 20g/vrk. Se todella tepsi ja makeannälkä ja muut ruoanhimot jäivät. Tietenkään kaikille ei moinen aloitus edes sovi, mutta suu kyllä karppiintuu ajan myötä kun jättää vaan sitkeästi sokerit pois. Kohta pakastemarjatkin maistuvat tosi makealle. Makeanhimo kyllä useimmiten häviää ajan myötä.
Karppaus on mulle ollut helppoa lounaspaikoissakin, ainoita ongelmia tuottavat paikat joissa on ruokaa tyyliin perunat ja soosi tai makronilaatikko. Aina kun mahdollista otan lihaa/kanaa/kalaa ja salaattia tai kasviksia, mitä vaan saan lautaselle kerättyä. Perunaan, leipiin, riisiin ja makroniin en koske.
ihmettelee toinen " akateeminen karppaaja" , jonka mielestä tuo termi kuulostaa lähinnä koomiselta ;)
Sarkasmia, ystävä hyvä, sarkasmia:).
Ap
Meillä töissä ruokapaikassa aina sellainen vaihtoehto, tänään esim. oli parsakeittoa. Toinen ruokavaihtoehto oli spagetti eli ei ainakaan se. Täytyykös sitä vain tehdä kompromisseja kun ei viitsi syömättäkään olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin töissä useimmiten otan keittoa. Salaattia iso läjä seuraksi ja jos vaan on niin juustoa ja öljykastiketta, pysyy nälkä paremmin poissa.
Ap
minusta unicafeessa on täysin mahdoton syödä karpisti. yritetty on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi marja juttu on totta. Kolme viikkoa syönyt noin suurin piirtein, ja ajattelin hieman herkutella marjoilla. Luulin että äitini oli laittanut niihin sokeria. Ja himo todella lähtee karkkiin! Ihana olo. Hiilarit edustaa nykyään mulle kirosanaa. On niin hyvä olla entiseen verrattuna. Miksiköhän ihmiset eivät " harrasta" tätä enempää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varmaan haise sen enempää kuin edellisessä elämässänikään (paitsi kun en enää piereskele niin siltä osin tietty vähemmän). Jos viittaat pahaan hajuun hengityksessä, niin sitä esiintyy juuri tuossa Atkinsin dieetin kahden viikon ketoositilassa. Hengitys siis tuoksuu asetonille. Sekin helpottaa ajan myötä.
Vierailija:
että haiset?
Mutta jos tarjolla on kasviskeittoa, jossa perunaa ja toisena vaihtoehtona esim. spagettia, niin takuulla otan keittoa. Eihän sosiaalisen elämän huomioiden voi elääkään siten, ettei koskaan enää laittaisi mitään hiilareita suuhunsa. Kun töissäkin täytyy käydä.
Vierailija:
Toi marja juttu on totta. Kolme viikkoa syönyt noin suurin piirtein, ja ajattelin hieman herkutella marjoilla. Luulin että äitini oli laittanut niihin sokeria. Ja himo todella lähtee karkkiin! Ihana olo. Hiilarit edustaa nykyään mulle kirosanaa. On niin hyvä olla entiseen verrattuna. Miksiköhän ihmiset eivät " harrasta" tätä enempää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten karppausruokavalio vaikuttaa ekologiseen jalanjälkeen? Lihan tuotanto kun on ekologisesti ajatellen aika hemmetin kallista.
Niin virallisterveellisen kuin karppauksenkin proteiinisuositus on sama. Toisin sanoen karppaajat eivät suosituksia katsoen nauti enempää lihaa kuin virallistervellistä ruokavaliota noudattavat. He valitsevat rasvaisempaa lihaa, jonka energiatiheys on korkeampi, eli hyötysuhde parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahanhajuinen hengitys (keto / aceton breath ) on merkki siitä, että syö liikaa proteiinia ja liian vähän rasvaa, ei ketoosista sinällään.
Ketoosi on normaali aineenvaihdunnallinen tila, jossa ihmisruumis käyttää polttoaineena rasvaa - ja tavallista helpommin myös omaa varastoitunutta rasvaa - hiihilydraattien sijaan. - Ihmisellä on ns. kaksipolttojärjestelmä; pääenergianlähde on joko rasva tai hiilarit. Proteiini on rakennusaine jota käytetään energiaksi vain kun muuta poltettavaa ei ole.
t. kolmas onnellinen akateeminen karppi
-mitä eroa on akateemisella karppaajalla ja ei-akateemisella? Oletko suorittanut akateemisen tutkinnon karppauksessa?
1.
kasvissosekeitto 340g (ei perunaa)
grillimakkara 125g & hesburgerin paprikamajoneesipussi 40g
lihamureke 200g
juusto 40g
rahka 100g
2.
broilerin fileesuikale 100g
2 paistettua munaa
parsakaali 100g
koskenlaskija sulatejuusto 30g
kesäkurpista 100g
majoneesi 25g
juusto 50g
porsaan ulkofileepihvi 120g
purjosipuli 40g
kurkku 100g
rypsiöljyloraus
voi 15 g
Tuossa nyt kaksi esimerkkiä.
Noudatan atkinssin induktiota, jolloin hiilarit pidetään alta 20g vuorokaudessa. Protskuja syön noin 80g vuorokaudessa ja rasvaa 95-120g vuorokaudessa.
Tuossa oli todella nyt kaksi, täysin sattumanvaraisesti valittua päivää, joten ei tuon perusteella kenellekkään vielä se kunnon kuva varmastikaan aukea, mutta antaa edes pienen pientä suuntaa.
T: Työtön karppi ;)
Aamulla keitettyjä munia Oivariinin kera.
Lounaaksi esim. eilen söin savulohta ja kasviksia sekä salaattia.
Päivälliseksi Aurajuustobroileria ja wokkivihanneksia.
Illalla tein vielä kermarahkaa, tämä siis ihan ekstrana vaikka nälkä ei ollutkaan mutta kun teki mieli:)
Yksi mitä ei voi karppauksessa tajuta ennenkuin kokeilee, on se miten nälänhallinta on ihan eri tasolla kuin ennen. Ei siis yksinkertaisesti ole juuri nälkä, ja jos onkin, niin se ei koskaan ole samanlaista kiljuvaa nälkää kuin aikaisemmin, että maha kurnii ja tuntuu että taju lähtee jos ei juuri saa jotain syödäkseen. Töistäkin on mukava tulla kotiin kun ei ole heti tarvetta mässyttää jotain kahvia ja ruisleipää, vaan pärjää erinomaisesti illalliseen saakka.
Vierailija:
-mitä eroa on akateemisella karppaajalla ja ei-akateemisella? Oletko suorittanut akateemisen tutkinnon karppauksessa?
T: ylipainoinen 30-v