Lue keskustelun säännöt.
Voiko synnytyksen jälkeisestä masennuksesta selvitä ilman apua?
08.09.2008 |
Mietin kun minulla on kaikesta päätelleen ollut tuo masennus; kaikki oli mustaa monta kuukautta, en saanut nukuttua enkä voinutkaan kun on kaksoset, itkeskelin ja olisin antanut lapset pois jos joku olisi sitä ehdottanut. Vauvat hoidin konemaisesti ilman iloa tai kontaktia heihin, koko ajan on ollut niin kiire ettei ole ehtinyt pysähtyä. Ovat nyt puolivuotiaita ja asiat paremmin, hemmetin raskasta mutta alan rakastaa lapsia normaalisti ja nukkua jo osaan - en aina. Onko syytä vielä hakea apua vai selviänkö yksin kun nyt mielestäni näyttäisi siltä?
Kommentit (4)
Puhu edes neuvolassa, niin tietävät siellä että sulla on ollu ongelmia jaksamisessa jolloin saat helpommin apua sitten, jos alkaa uudestaan näyttää synkältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari-kolme kuukautta olin aivan poikki ja masentunut, hoidin kun oli pakko. Pois olisin antanut silloin, jos olisin voinut. En hakenut apua.
Selvisin siis itse. nyt meillä on jpo toinenkin lapsi, jonka myötä masennusta ei ilmennyt enää. On sen verran "helpompi" tapaus. Monesti olen miettinyt niitä kamalia ajatuksiani silloin kun esikoistani hoidin, mutta ihan normaalia se kai on... En minä nyt oikeasti kuitenkaan mitään olisi tehnyt, ja rakastan molempia lapsiani kovasti.
Eli neljä kuukautta koliikkia ja muutenkin huonosti nukuttuja öitä aina 7kk asti, jolloin rupesi vähän helpottamaan. Silloin oli aikaa pysähtyä miettimään ja huomasin, ettäolin ollut todella alamaissa. Mutta koska tilanne tuntui helpottavan, ajattelin että kyllä siitä selviän itsekseni.
Kyllä siitä selvisi itsekseen, mutta aikaa meni KOLME vuotta!!! Siinä kyllä kärsi kaikkien meidän elämä ja en tosiaankaan suosittele että yrittää jaksaa itsekseen. Sillä ei oikeasti saavuta mitään. Parempi hakea vaikka vain varmuuden vuoksi apua ja huomata, että selviää ilman, kuin vain jäädä kitkuttelemaan yksikseen.
Nyt toisen lapsen saatuani samanlaisia oireita on ollut taas ilmassa ja nyt sain avattua suuni kun vauva oli 1kk:n ikäinen. Nyt olen päässyt keskustelemaan jo ennaltaehkäisevästi ja oloni on huomattavasti parempi. Neuvolasta on myös luvattu käytännön apua, jos vain tarvitsen. Olisinpa tajunnut jo esikoisen aikana pyytää apua, olisin voinut nauttia elämästä enemmän.
Miksi pitäisi enemmin selvitä ilman apua kuin käyttää veroissa maksettuja palveluita oman perheensä parhaaksi?