Lue keskustelun säännöt.
Hallitseva äiti, miten päästää irti?
11.06.2024 |
Olen itse 40+ nainen ja äitini on ollut elämässä se joka pyrkii hallitsemaan ja vaikuttamaan minuun, tekemisiini ja toimintaani. Hän "käskee nätisti", kertomalla mm että nyt hän tarvitsee minua esim ruohon leikkuussa tai että sitten kesällä lähdetään tuonne ja tehdään sitä ja tätä yhdessä. Kysymättä minulta haluanko tai onko mulla jotai muuta suunnitelmaa. Hän on jo iäkäs mutta edelleen työmyyrä ja aina pitäisi olla tekemässä jotain. Minun on todella vaikea kieltäytyä mistään. Ja toki haluankin auttaa mutta välillä tuntuu että en vaan jaksa. Äidilläni on sairautta ja tiedän että hän on välillä myös yksinäinen vaikka hänellä on ystäviä. Tuntuu että hän höykyyttää kuitenkin minua milloin mihinkin. Minuun iskee valtava syyllisyys jos ajattelenkin kieltäytyväni. Olisin huono tytär, hän loukkaantuisi, enkä halua aiheuttaa pahaa mieltä. En tiedä miten monta yhteistä vuotta meillä on joten haluaisin olla hyvä tytär loppuun asti (vaikka en ikinä hänelle riitä) mutta välillä tuntuu että oma elämä jää elämättä. Miten osata päästää irti? Ja kuinka kertoa se äidille loukkaamatta?
Kommentit (20)
Minulla ollut samantyyppinen tilanne. Ei siinä auta kuin tuottaa pettymys äidille ja alkaa sanoa ei. Oma äitini edelleen herkästi suuttuu ja alkaa marttyyriksi, mutta en enää välitä. Elän omaa elämääni ja asetan oman perheeni ja itseni hyvinvoinnin ykköseksi. Esim nyt kesällä suuttuu jos en mene hänen mökilleen, mutta mieluummin toteutetaan omat suunnitelmamme. En osaa enempää neuvoa, mutta ala kieltäytyä ja se helpottuu kun sitä tekee. Ja tulee itselle voimaantunut olo kun tekee itse omat valintansa eikä hypi toisen pillin mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuohon syyllisyyteen liittyen. Jokainen aikuinen on vastuussa omista tunteistaan eli älä murehdi äitisi puolesta miltä hänestä tuntuu. Ei tartte välejä katkaista, mutta hänen on vaan kestettävä se että elät omaa elämääsi etkä ole hänen käytettävissään koko ajan. Ei se tee sinusta huonoa tytärtä. Mutta katkeran se voi sinusta tehdä jos uskallat elää vasta kun äitisi on kuollut.
40-50-luvulla syntyneet äidit tuppaa kuvittelemaan maailman pyörivän heidän ympärillään.
- he asettui aikanaan maalaisten vanhempiensa yläpuolelle ja hyvin kärkkäästi toteuttivat omat lomansa, mökkinsä, juhlansa, sisustuksensa jne oman maun mukaan ja komentelivat vanhempaakin sukupolvea
- nyt he yrittävät ohjailla myös lapsiaan, lapsenlapsiaan, törkeimmät mm. kertoo mielipiteensä kuinka monta lasta on kenenkin sopiva hankkia ja vanhuuden kyynisyydessään latistavat nuorempien unelmia, yrittävät aikatauluttaa aikuisten lastensa elämää ja kuvittelevat olevansa juhlissa, pyhinä ym huomion keskipiste eivätkä huomioi muita
- sekaantuvat jopa aikuisten lasten ystävyyssuhteisiin ja yrittävät päsmäröidä keitä heillä käy kylässä, kyttäävät mitä vieraille tarjoillaan ja saako nyt joku muu heitä enemmän huomiota ja mukavaa..
Ei auta kuin olla vastaamatta puhelimeen, avaamatta ovea ja suostumatta kaikkeen äkilliseen tarpeeseen ja voivotteluun, mitä sieltä tulee.
Kerran kuussa yhteydenpito parin tunnin ajan riittää.
Nimim. Läpeensä kyllästynyt tytär 43v.
Nuo tuollaiset mammat eivät myöskään ymmärrä, että kuinka huonosti he meitä kohtelivat ja kuinka paljon enemmän me taas satsaamme omiimme. Nyt sitten joko
a) naureskelevat ja vähättelevät meidän tapaa kasvattaa lapsia ilman väkivaltaa, lyttäämistä, huutamista ja manipulointia
b) ovat niiiiiin sallivaa, mukavaa ja huolehtivaa isovanhempaa, ainakin niin kauan kuin oikeasti ei tarvitse olka vastuussa = mihinkään oikeisiin lapsenhoitotarpeisiin vastataan aina nihkeästi ja äyskien
Eivät he ketään rakasta, paitsi itseään.
Minän olen ilmoittanut etukäteen, minä päivänä tulen kylään. Pikku hiljaa hän on tottunut, etten ole aina käytettävissä. Jos mahdollista, säännöllinen rytmi tässä on helpoin. Nykyään tapaan häntä kerran viikossa, aina samana päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveän vaikeaa onnistua äitinä. Olet aina liikaa tai liian vähän.
Itse olen nähnyt ja näen edelleenkin äidissäni kaikenlaisia puutteita verrattuna isääni. Nimenomaan äidin sanominen tuntuu kontrollilta ja hallitsevuudelta kun taas isän sanomisiin suhtaudun jotenkin lempeämmin.
Koen, että omat lapseni arvioivat myös minua äitinä kriittisemmin kuin isäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Minän olen ilmoittanut etukäteen, minä päivänä tulen kylään. Pikku hiljaa hän on tottunut, etten ole aina käytettävissä. Jos mahdollista, säännöllinen rytmi tässä on helpoin. Nykyään tapaan häntä kerran viikossa, aina samana päivänä.
Näen lapsiani enintään kuusi kertaa vuodessa. Kylläpä roikutte äideissänne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minän olen ilmoittanut etukäteen, minä päivänä tulen kylään. Pikku hiljaa hän on tottunut, etten ole aina käytettävissä. Jos mahdollista, säännöllinen rytmi tässä on helpoin. Nykyään tapaan häntä kerran viikossa, aina samana päivänä.
Näen lapsiani enintään kuusi kertaa vuodessa. Kylläpä roikutte äideissänne
No nyt oli outo fleksaus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minän olen ilmoittanut etukäteen, minä päivänä tulen kylään. Pikku hiljaa hän on tottunut, etten ole aina käytettävissä. Jos mahdollista, säännöllinen rytmi tässä on helpoin. Nykyään tapaan häntä kerran viikossa, aina samana päivänä.
Näen lapsiani enintään kuusi kertaa vuodessa. Kylläpä roikutte äideissänne
No nyt oli outo fleksaus
On se outoa jos nelikymppinen tapaa kerran viikossa äitinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua harmittaa, että en ole ruuhkavuosissani ollut äitini kanssa kovin paljon joko kaksin tai perheeni kanssa. Asumme muutaman tunnin ajomatkan päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minän olen ilmoittanut etukäteen, minä päivänä tulen kylään. Pikku hiljaa hän on tottunut, etten ole aina käytettävissä. Jos mahdollista, säännöllinen rytmi tässä on helpoin. Nykyään tapaan häntä kerran viikossa, aina samana päivänä.
Näen lapsiani enintään kuusi kertaa vuodessa. Kylläpä roikutte äideissänne
No nyt oli outo fleksaus
On se outoa jos nelikymppinen tapaa kerran viikossa äitinsä.
No ei ole. Minä tapaan äitiäni noin kerran viikossa. Äiti on huipputyyppi. Hoitanut meidän lapset kun olivat pieniä. Ja auttanut monessa pulmassa. Äidillä edelleen paljon viisaita ajatuksia, loistava keskustelija ja sopivasti sarkastista huumoria. On kuin nuoren naisen kanssa juttelisi vaikka äiti on jo 73v.
M46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hirveän vaikeaa onnistua äitinä. Olet aina liikaa tai liian vähän.
Itse olen nähnyt ja näen edelleenkin äidissäni kaikenlaisia puutteita verrattuna isääni. Nimenomaan äidin sanominen tuntuu kontrollilta ja hallitsevuudelta kun taas isän sanomisiin suhtaudun jotenkin lempeämmin.
Koen, että omat lapseni arvioivat myös minua äitinä kriittisemmin kuin isäänsä.
Isät harvemmin roikkuvat kynsin hampain lapsissaan kiinni.
Tuttu ilmiö. Äitini elää jotenkin kauttani. Meillä on roolit jotenkin oudosti väärin päin. Hän on teini-ikäinen lapsi ja minä kärsivällinen aikuinen.
Äitini keksii omia tulkintojaan, on mustasukkainen ja kiukuttelee. Nuorempana nämä "riidat" ahdisti ja stressasi valtavasti. Etenkin kun lapseni olivat pieniä, niin oli hirveän raskasta.
Äitini ei ole kouluttautunut ja ei ole ollut juuri työelämässä. Ei itse hahmota omaa rajoittunutta ymmärrystään työmaailmasta. Itse olen väitellyt. Äitini välillä jopa pilkkaa minua tästä, välillä leuhkia ystävilleen.
Mutta häntä ärsyttää yli kaiken, että joudun käyttämään ison osan ajastani työntekoon. Hänen kuvitelmissaan uraihmiset lekottelee päivät pitkät lounailla ja tekee etätöitä laiskotellen.
Hän soittelee pitkin päivää, tekee yllätysvierailuja ja vaatii heti apua kun on sotkenut asiansa. On kuin pikkulapsi vaatimassa seuraa jos kuulee, että minulla on vapaapäivä.
Raskasta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"vaikka en ikinä hänelle riitä"
Äitisi kuulostaa melko narsistiselta.
Syyllistyt todella helposti. Et ole äitisi palvelija tai jatke. Auttaa voi, mutta sitä ei kannata tehdä omalla kustannuksella.
Mitä sitten tapahtuu, jos äitisi loukkaantuu?
On aivan pakollista, että kiltti tytär jossain kohtaa alkaa elää omaa elämäänsä. Äiti kyllä pärjää, hänellä on oma elämänsä. Ehkä kerran kuussa voi kahvitella, jos vuorovaikutus terve niin toki useammankin.
Äidin pitää myös muistaa, että hän on itsenäinen, erillinen ihminen. Puolisostaan, lapsistaan, omista vanhemmistaan.
Alkuun dynamiikan muutos saattaa harmittaa, ja se näkyy suuttumuksena ja äidin kiukutteluna. Mutta se loppuu kun et ota sitä vastaan, vaan äitisi joutuu itse kohtaamaan tunteensa ja käytöksensä seuraukset.
On rakkautta "pakottaa" äiti elämään omaa elämäänsä itse jos hän on itse sen aloittamiseen kykenemätön. Kaikki kärsivät jos riippuvuus on vääränlaista, ts. kaikki eivät nauti ihmissuhteesta ja yhdessä olosta.
Äidilläni oli tapana murjottaa, tiuskia, olla vaativa ja hankala, tarpeinen jopa yhteisillä lomilla, joita meille järjestin. Tyytymätön ja pettynyt jos ohjelma ei täyttänyt hänen unelmiaan vaikkei koskaan osannut kertoa, mitä haluaisi tehdä tai osallistunut suunnitteluun.
Lopulta päätin, että nyt riittää. On kaikille parempi, että hän on itse lomistaan vastuussa ja me omistamme. Sama koskee arkea.
Äidilläni meni noin 30 vuotta pois muuttamiseni jälkeen ymmärtää, että kun kerran kustannan oman elämäni, kannan vastuun itsestäni kaikin puolin, niin hänellä ei ole oikeutta tulla kertomaan mielipiteitään minun asioistani.
En minäkään puutu hänen ruokavalioon, liikkumiseen, päivän ohjelmaan, vaatteisiin, vapaa-ajan ohjelmaan, uraan, puolisoon, lasten kasvatukseen jne.
Hän saa/sai hoitaa ne haluamallaan tavalla, minä omallani.
Äitisi loukkaa sinua koko ajan estämällä sinua elämästä omaa elämää ja itse mietit loukkaatko äitiäsi. Valitettavasti olet jäänyt äitisi lähelle pomotettavaksi. Sinun on sanottava, että sinulla on omia suunnitelmia. Todennäköisesti vastaus on äidillesi hämmennys ja hän alkaa vaatia selitystä. Muista että sinulla ei ole velvollisuutta selitellä. Sanot vain ettet pysty.