Olen vuosikausia ollut hirveän surullinen

paljon menetyksiä ollut elämässä ja tilalle ei ole oikein tullut ikinä mitään. Aina vaan joku läheinen lähtee ja jään enemmän ja enemmän yksin. Suren niitä kaikki menetyksiä edelleen. Vähän on auttanut mielialalääkkeet mutta silti välillä tulee hetkiä että tuntuu vaan sietämättömältä. Onko loppuelämäni pelkkää surua?