Millaisia rajoja teillä eronneilla on exään?

Olen eronnut aikoja sitten ja yrittänyt luoda yhteistä vanhemmuutta, joskin tahtotila on ollut yksipuolista. Lasten toinen vanhempi haluaa vain olla pakollisen tekemisissä. Olen päättänyt luovuttaa. Tunnen helpotusta. Päätös tuntuu oikealta, vaikka lapset ovat tässä kärsijöitä. Tiedän, että enempää en voi tehdä. En vain tiedä millaisia rajoja nyt vedän. Aion olla yhteydessä vain pakollisen enkä muuta. Eniten mietityttää, kuinka toimia siinä tilanteessa, jos lasten toinen vanhempi haluaa muutoksia järjestelmään vain itsensä vuoksi esim. omien menojen vuoksi. Olen toki jossakin määrin valmis joustamaan, mutta kieltämättä halu ajatella häntä on kovin matala. Tiedän, ettei hän tykkää siitä, kun vedän rajat. Siitä olen saanut kuulla pitkään. Miten te olette toimineet, kun olette halunneet ajatella lasten etua, mutta toinen ei? Millaiset rajat teillä on?