Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kuinka kohdata vanhemmat kun vauva on kuollut?

Vierailija
29.01.2007 |

Meidän naapureiden odotus sai sydäntäriipaisevan lopun viikonloppuna, kun lapsi kuoli kohtuun, yksi päivä lasketun ajan jälkeen. Tänä aamuna mies tuli pihalle samaan aikaan mun kanssa (olin kuullut surulliset uutiset edellisenä iltana, olivat ilmoittaneet yhdelle toiselle naapurille), enkä todellakaan tiennyt mitä sanoa. Eihän mikään siinä surussa voi lohduttaa. En osannut kuin kysyä kuinka he jaksavat. Mies tuli luokseni ja kertoi itkien että vaimo oli vasta eilen illalla synnyttänyt pienen, kauniin tyttövauvan ja he olivat saaneet pitää sitä sylissä. Vielä ei tiedetä miksi vauva menehtyi, oli päällin puolin kaikki ok. Itselläkin tuli kyyneleet silmiin ja sanoin että pitäkää nyt huolta toisistanne. Itkin koko matkan töihin. Tuntuu että pitäisi tehdä jotain, mutta eihän mikään tuo vauvaa takaisin. Havahduin, kuinka onnellinen pitää olla siitä, että on terve ja on saanut terveitä lapsia. Tuntuu niin väärältä kun joillekin käy näin. Niillä oli kaikki valmiiksi hankittuna, en voi kuivtellakaan miltä tuntuu tulla kotiin ilman vauvaa kun siellä on pinnasängyt ja hoitopöydät valmiina. Ja kaikki se vauvalle varattu rakkaus!

Ei voi muuta kuin rukoilla niille voimia jaksaa surun keskellä ja huolehtia toisistaan.

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
29.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voisitkohan auttaa vaikka jotenkin konkreettisesti, esim. viemällä ruokaa tai jotain.

Vierailija
2/6 |
29.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

adressi tai kortti, tai kukkia ja kortti

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
29.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä vaan ala varomaan liikaa, eristäminen tuntui kaikkein pahimmalta, kun kukaan ei uskaltanut tulla juttelemaan.



T: Myös lapsensa menettänyt.

Vierailija
4/6 |
29.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole samaa kokenut, mutta olen muuta isoa surua kylläkin elämässäni.



Tärkeintä ei minusta ole se mitä sanot, koska sillä ei oikeastaan ole kauheasti " väliä" . Vaan se, että olet läsnä. Voit ihan hyvin sanoa, ettet tällaisen surun edessä tiedä mitä sanoa, mutta haluaisit sanoa jotain kaunista.



Vaikket sanoisi mitään, katsot silmiin, kosketat olkaa, kuuntelet. Autat kauppakassin kantamisessa tai pidät ovea auki (jos nyt ole siellä pihalla). Voit tarjota muutenkin apuasi, ihan yksinkertaisissa jutuissa. En ehkä kysyisi kauheasti, vaan antaisin heidän puhua, jos haluavat. Tuskin hekään osaavat suruaan sanoiksi heti pukea. Toiset surevat sanoitta.



Pahinta varmasti heille on, jos et kohtaa. Jos välttelet katsetta, et uskalla kohdata tätä perhettä yleensäkään. Anna heille tilaa, kunnioita surua, mutta näytä ja sano, että olet läsnä jos tarvitsevat.



Otan osaa myös sinun suruusi, näin se pienen ihmisen poismenon suru koskettaa niin monia läheisiäkin.

Vierailija
5/6 |
29.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Älä vaan ala varomaan liikaa, eristäminen tuntui kaikkein pahimmalta, kun kukaan ei uskaltanut tulla juttelemaan.

T: Myös lapsensa menettänyt.

Vierailija
6/6 |
29.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta myös vaikka suolainen piirakka ja valmiiksi tehty salaatti.