Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

HUHTIKSET 05 VIIKKO 5

Kommentit (15)

Vierailija
1/15 |
30.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on täällä myöhäisillan kokkailut meneillään - välillä keksin " auttaa itseäni" ja teen valmiiksi jotain seuraavan päivän ruokia. Uunissa oli äsken lihapullat ja nyt mustikkapiirakka. Että äidiksi sitä on tosiaan tultu! : )



Hauska toi Helkan " piikki" ! Kyllä tää kielenkehitys on aivan huiman jännää seurattavaa, mielestäni ehkä parasta tähän mennessä! Kun saa kuulla, mitä siellä pikku päässä on meneillään. Piikistä (sekä Antonin nirsoilusta) tuli mieleen samantyylinen juttu: Laura ei suostu syömään eikä edes maistamaan salaatinlehtiä. Syömisen sijaan hän ojentaa ne mun lautaselle ja sanoo: " Rohka (=roska). Äiti syö."



Siitä leikkimisestä vielä. Ihan samoin kuin ainakin Errj ja Mareila sanoivat, mun on ollut vaikeaa nimenomaan pysähtyä olemaan ja leikkimään rauhassa Lauran kanssa. Siitä on ollut välillä aika huonot äiti-fiilikset siitäkin huolimatta, ettei Laura ole koskaan varsinaisesti kaivannut mua leikkiseurakseen. Tällä haavaa on kivaa, kun L on tosi innostunut kirjoista. Niitä sentään osaan ja haluan lukea! Samoin valokuvien katselu on pop sekä keittiöhommien tekeminen yhdessä. Joten - eiköhän sitä yhteistäkin puuhaa ole ihan sopivassa määrin kuitenkin.



Hienoa Katsura, että vauvan rytmi näyttää nyt paremmalta! Ja toivotaan, ettei sitä rokkoa sit kuitenkaan teidän kohdalle osu.



Nyt iltapalalle ja nukkumaan! Hyvää ja rauhallista yötä toivotellen,

Ompunäiti



Vierailija
2/15 |
31.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

enkä ole vielä toivottanut teille hyvää alkanutta vuotta!

No: Hyvää loppuvuotta hippusille, äideille ja kaikille perheenjäsenille!



Välillä käyn lukemassa teidän kuulumisia ja hyvin tutuista asioista keskustellaan :).



T: Zitikka & K 9.4.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/15 |
31.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vastaus: Ainaskin niin monta, että äidiltä palaa pinna



Juu, nyt on tältä erää pinnasänkyn aika meidän perheessä ohi =( Anton eilen kiipesi ja putosi pinnasängystä, kuului kamala tömähdys ja kun huoneeseen pääsin, poika seisoi itkien lattialla ja osoitti päätä " sattuuu..." Minä rauhoittelin pojan ja soitin Jorviin, sanoivat, että tule jos pojan tajunnan taso hämärtyy/alkaa raju oksentelu ja herätä pari kertaa yöllä niin näet onko poika normaali. Arvannette, en nukkunut viime yönä montaakaan silmäystä =( tökin Antonia ja kuuntelin hengitystä, tulos hemmetin huonosti " nukkunut" äiti ja kovin terve poika, sekä äidillä maailman paskin äiti fiilis. Ei siis mitään oireita aivotärähdyksestä tms (tosin en tiedä tippuiko poika päälleen vai miten. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin



Ja kuten edellä totesin, Anton saapi siirtyä isojen sänkyyn ja äidin pitää jotenkin taistella poika sinne. Kyllä ekaerä 150-0 Antonille. Matsin loppu, Anton nukahti äidin syliin, tämä ei ikinä ikinä onnistu =(



Ihana oli tuo Helkan " piiki" tuumaus



Kiva Katsura, kun teillä vauvan rytmi on järkeistynyt.



En muista oliko muita juttuja, ajatukset puuroa. Hyvää yötä kaikille



Mareila+Anton

Vierailija
4/15 |
01.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset


Ihanaa taas torstai ja huomenna hoitovapaapäivä!



Mites teidän hippuset, ovatko kiinnostuneet kirjoista? Meitin

Wilhelmiina-tyttönen on täys kirjafani. Joka päivä tarvii lukea

tunti pari ainakin kirjoja. Iskä hoitaa kotona vielä tyttöä ja jaksaa

lukea tytölle, hyvä niin:0). Neiti osaa jo muutaman kirjaimen, yllätti

äitin tossa jokin aika sitten ku näytti kirjaimia syöttötuolistaan jossa

lukee marco peter. Osas A-kirjaimen, C-kirjaimen ja R-kirjaimen:0))



Titinallet on myös ihan IN. Niitä pitäis katella joka päivä ja neiti laulaa

mukana: nalleperhe vallaton... ja varsinki nyt kun käytiin titinalletalossa niin laulua on piisannu:0)



Ja on tuo neiti pikkuhiljaa oppinu kiukuttelemaankin, ja jos sillä tuulella on niin heittäytyy lattialle lötköks ku puetaan.. tosi kiva..



Kiukkupuuskista huolimatta aivan ihana ikä nyt meneillään:0)



Kivaa viikkoa kaikille!



Mikaela ja Wilhelmiina

Vierailija
5/15 |
02.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hauskaa viikonloppua kaikille tulin toivottelemaan



Mareila+Anton

Vierailija
6/15 |
02.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset


Tuli mieleen tuosta nukuttamisesta..

Meillä myös Miia alkoi kiipeilemään pinniksestä ja sit siirryttiinkin toiseen sänkyyn..

Ens alkuun oli ongelma saada tyttö pysymään siellä, tai nousi sit vaan istumaan, kun ei uskaltanut sieltä pois tulla, kun siinä on kuitenkin n.20cm laidat.

Itse oon tehnyt niin, et kun makkariin mennään iltatoimien jälkeen niin valot pois ja otan tytön syliin istumaan. Eka istuu naama minuun päin ja nojaa rintaa vasten. Siinä sit juttelen tytölle,selitän että nyt on nukkumaan menoaika ja nalle oottaa jo omassa sängyssä. Siitä sitten kun on rauhoittunut niin nostan omaan sänkyynsä ja yleensä menee itse jo pitkälleen. Sit peitto päälle ja pusu viel, sit meen meijän sänkyyn pitkälleen ja juttelen siinä et nyt käydään nukkumaan. Sit hän alkaakin itse ottaa nallea kainaloon ja etsii uniasennon. Nykyisin ei yleensä enää mee pitkään jos on vaan tarpeeks väsynyt.



Mies taas ottaa tytön meijän sänkyyn kainaloon ja siihen yrittää rauhoittaa, onnistuu niinkin, mut oon miettinyt et vaikeuttaako kun molemmat tekee eri tavalla tuon nukutuksen vai ymmärtääkö et me vaan tehdään niin..



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/15 |
02.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pikaisesti omaa napaa (sorry, pakko purkautua). Olen ihan uuvuksissa tämän päivän päätteeksi - ja eihän tää vielä edes ole ohi! Aamu alkoi kivasti, kun löysin meidän keittokomerosta pikku tuholaisia. Ovat ilmeisesti riisihäröjä, ja perusteellinen putsaus olisi siis tiedossa.. Kun kerroin miehelleni järkyttyneenä asiasta, hän totesi että " joo, oon mäkin niitä aina välillä nähnyt, ovat vissiin lisääntyneet." Kiva! Ei tullut mieleen kertoa mulle aiheesta. Yäk.



Laura on ollut jotenkin tosi villillä ja " kekseliäällä" tuulella, ja mulla on tekemistä että pysyn sen perässä! Viimeksi vähän aikaa sitten hän istuskeli sohvalla kylppärin pumppusaippuan kanssa..



Ilta on tosiaan vielä nuori, sillä Tänään Lauran olisi määrä siirtyä isoon sänkyyn nukkumaan... Äsken järjesteltiin makkaria uudestaan, purettiin pinnis osiin ja koottiin uusi sänky. Multa tuli itkukin, kun tuntuu ettei me millään ilveellä mahduta elämään täällä varsinkaan sitten keväällä, kun vauvakin tulee : (. Tavaraa on joka paikassa, säilytystilat täynnä jne. Tarkoitus olisi ensi syksynä muuttaa isompaan -JOS sopiva asunto löytyy, jos tämä menee kaupaksi, jos meillä on varaa...



Siitä uudesta sängystä. Vaikuttaa siltä, että Laura jotenkin kammoaa sitä! Me oltiin ihan varmoja, että se kiipeää innoissaan sänkyyn köllimään heti kun mahdollista - mutta sen sijaan tulikin (kova) parku! Reaktio oli tosi outo siihen nähden, miten vähän Laura on koskaan mitään pelännyt / pelästynyt. Saapa siis nähdä, miten nukkumaan mennessä käy.



Joo mutta nyt mun täytyy siirtyä järjestelemään paikkoja. Anteeksi tosiaan nämä omat jutut! Palaan lähiaikoina kommentoimaan muitakin.



Mukavaa viikonloppua kaikille!

t. Ompunäiti



Vierailija
8/15 |
02.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Palaankin jo nyt raportoimaan Lauran isoon sänkyyn siirtymisestä. Kaikki menikin ihan yllättävän hyvin (tähän saakka)! Illan mittaan L kyllä tosiaan osoitti inhoavansa sänkyä ja pudisti tiukasti päätään, kun aiheesta puhutiin. Oli sitten kuitenkin yhdessä välissä kiivennyt itsekseen sänkyyn istuskelemaan ja vaikuttikin tyytyväiseltä. : )



Iltatoimet tehtiin kuten tähänkin saakka eli pesujen jälkeen istuin Lauran kanssa meidän sängyllä ja luettiin iltasatua, sammutettiin valo ja minä lauloin iltalaulun. Sitten vähän halittiin ja siirsin tytön omaan sänkyynsä. Tällä haavaa hän haluaa pitää kädestä kiinni ennen kuin nukahtaa, ja niin tehtiin. Yhtään ei ruvennut peuhaamaan tms! Oli varmaan tarpeeksi väsynyt. Mutta nyt näyttäisi siis siltä, että onnistuttiin hyvin. Katsotaan kuitenkin vielä, miten yö menee ja mihin kukonlaulun aikaan huominen sitten alkaa!



Mareila - tuntuu tietysti aika tylsältä kertoa näin " helposta" tilanteesta kun teillä oli Antonin kanssa ollut vähän enemmän sitä vääntöä : ( Sorry! Miten on loppuviikon illat menneet?



Mikaeela kyseli hippusten kirjaharrastuksista. Laura tykkää myös aika paljon sekä lukea itsekseen että siitä, että me luetaan hänen kanssaan. Se varsinkin on tosi liikkistä katsoa, kun hän on valinnut itskeseen kirjan ja kiivennyt sohvalle sitä " lukemaan" . Monesti hän tulee myös komentamaan mua jonkin kirjan kanssa: " Äitin pitää tulla sohvassa. Ukitaan (=luetaan) kiijaa" . Kovin pitkiin teksteihin L ei kuitenkaan oikein jaksa keskittyä, vaan monesti kuuluu kesken kaiken komento: " käännetää."



Jeps, eipä tässä taida muuta olla tällä erää kuin että edelleen leppoisaa viikonloppua!



t. Ompunäiti 26+1 ja Laura 9.4.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/15 |
03.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Heissan! Ajattelin tulla vielä raportoimaan tuosta meidän ekasta yöstä isojen tyttöjen sängyssä. Se meni hienosti! Laura nukkui rauhallisesti, vaikkakin pyöri aika paljon sängyn päästä päähän.



Aamu sitten alkoikin odotetusti aikaisin - joskus 5.45 aikaan... Muutaman kerran L laskeutui takaisin makuulle ja olisi ehkä voinutkin nukahtaa uudestaan. Mutta aina tuli jotain tärkeää sinne pieneen mieleen, ja sitten piti nousta istumaan ja sanomaan se. Esim. " isi ukkuu tossa." tai " hessu (koiramme) siinä makaa." Eikä se uni enää tullutkaan. No, ei se mitään - ehkä meidän iltarytmit taas vähän aikaistuu (nyt nukkumaan n. klo 21) tai sitten L oppii nukkumaan taas jopa sinne aamuseiskaan. Katsotaan!



Ihana aurinkoinen lauantai! Päikkäreiden jälkeen vähän retkeilemään.

Kuulumisiin,

t. Ompunäiti







Vierailija
10/15 |
04.02.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aivan pakko tulla kertomaan meidän Pihlan järkyttäneestä ampparitilanteesta. Pihla, kuten ei Ompunäidin Laurakaan, oikein koskaan ole säikkynyt mitään, mutta..



Olimme vanhempieni kotona (he ovat Australiassa) ja eilen löysimme takapihan oven ikkunasta, sisältä siis, elävän ampiaisen. Valtavan kokoinen oli, ilmeisesti kuningatar, joka oli jostain syystä herännyt horroksesta. Pihlan ja esikon kanssa sitä ihmettelimme, ja kun se rupesi tokkurassa mönkimään lattialla, ja koiramme siitä kiinnostui, listin ötökän lehdellä. Menimme lasten kanssa ylös, ja he halusivat soittaa ja kertoa isille. Pihla selitti aivan tohkeissaan taukoamatta asiasta puhelimessa " amppari, alakerrassa, äiti tappaa lehdellä" jne.. KUn ryhdyttiin syömään, Pihla jatkoi samaa selitystä ja viittelöi alakertaan. Esikko jo kommentoi, että puhuttaisko jostian muusta. Voisitko olla sisko hiljaa. Mutta PIhla jatkoi.



Minä sitten tyhmänä äitinä luulin, että neiti on innoissaan ja haluaa nähdä sen ampparin. Vein Pihlaa ruuan jälkeen alas, ja se sai kauhean hepulin ja itkukohtauksen. Piti paeta kuollutta ampparia ylös. Sama armoton selitys jatkui kuitenkin. Lopulta lähdimme isoveikan tukemana takaisin alas. VEikka piti siskoaan kädestä ja minä otin ampparin paperille näytille. Sitten saattelimme ötökän vessanpönttöön, vedimme sen alas ja vilkuttelimme hartaasti.



Koko loppu päivän kaikille ja koko ajan PIhla selitti tästä ampiaisesta. Veli kysäisi, miks toi hokee tota samaa asiaa koko ajan. Vielä tänään amppari tuli puheisiin usein. Tärkeimpänä oli " amppaari meni pönttöön, hei-hei, ei tuu enää" ..



Ja näin, tarina siitä, miten pikku tytön ampiaiskammo sai alkunsa! Olen sata varma, ettei kesän pimpaareita morjensteta mitenkään ilolla ;=)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/15 |
29.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jotenki nämä viikot menevät liian nopeasti. Meidän viikonloppu oli oikein leppoisa ja rauhallinen, oltiin äidillä ja isällä la ja su. Lauantaina käytiin saunassa (muistin taas miten paljon kaipaan saunaa, se oli kaikista parasta meidän edellisessä kodissa) Anton on kova löylymies, koko ajan piti heittää löylyä ja jos ei saanut tuli huuto. Muuten peuhattiin poikien kanssa ja olo on tosi rentoutunut =)



Ihanaa tosiaan kun tuli lunta kunnolla, tosin pakkasta on liikaa nyt ja ulos ei oikein päästä, koska Anton ei suostu tekemään mitään ulkona, haluaa vaan olla sylissä, joten ulkoilu on aika minimaalista. Hanskojakaan ei suostu pitämään käsissä, ottaa ne koko ajan pois. Lumesta poika kyllä tykkää tosi paljon (ja koittaa sitä maistella) ainoastaan ongelmaa tuottaa lumi hanskoissa. En muista olenko kertonut, että Antonille on kauhistus, jos kädet/jalat likaantuvat, pitää heti pestä, sama pätee hanskoihin. Vinkkejä sisätekemiseen otetaan ilolla vastaan, rupeaa äidin mielikuvitus vetelemään viimeisiä.



Lylelle hatunnosto kuluneesta kahdesta viikosta, pelkästään yksin lasten kanssa voi olla tosi rankkaa, teillä kun on vielä se koiruus. Ja samaan syssyyn " maailman huonoin äiti-fiilis G" Yksi ovat nämä kun jompikumpi pojista on vauvana tipahtanut sängystä, niitä ei kovin montaa ole tapahtunut, mutta aina tuntuvat yhtä kamalilta. Samoin jos on tosi stressaantunut ja käyttäytyy ärtyneesti lapsia kohtaan. Ja niinä päivinä kun tuntuu, että kaikki aika menee kotitöissä, vaikka en ole sitä mieltä, että äidin tehtävä olisi lapsia varsinaisesti koko ajan viihdyttää, mutta pyrin siihen että päivässä olisi sellaistakin aikaa, että olen VAIN lasten kanssa. Ja vielä viimeisenä, esikoisen osalta on tosi huono omatunto, kun tuntuu, ettei ole koskaan aikaa/mahdollisuutta pelata/lukea. Tulipahan siihen juttua.



Ompunäidille vielä nuhtelusta ja muusta: Kuten varmaan aika helppo arvata, Antonille ei todellakaan mene mitkään nuhtelut perille, poika tietää jos tekee jotain kiellettyä, mutta äidin komennus vaan naurattaa. Ja tuosta hoivaamisesta yms. kuten edellä kirjoitin, mielestäni äidin tehtävä ei ole olla pääasiallinen viihdyttäjä (leikkijä) vaan nimenomaan hoivaaja ja huolenpitäjä. Toki yhteinen aika lapsen kanssa on tärkeätä, mutta sitä voi toteuttaa muullakin tavalla kuin leikkimällä (lukemalla, peuhaamalla, juttelemalla, isomman kanssa pelaamalla jne) Tärkeintä on olla LÄSNÄ lapselle. Minä välillä innostun esikoisen kanssa rakentelmaan leegoilla, tai tekemään Antonin kanssa torneja. Usein se menee niin, että minä aloitan leikin poikien kanssa ja kun leikki sujuu, siirryn takavasemmalle. Tosin usein pojat saavat leikin ilman minun apuani pystyyn. Enkä tarkoita, ettei lapsen kanssa pitäisi leikkiä, jos vanhempi osaa/haluaa heittäytyä leikkiin, niin mikä siinä. Minä olen vaan tosi huono heittäytymään mihinkään leikkeihin, tottakai leikin esikoisen kanssa kauppaa yms, mutta kuitenki koen, että oma tapani olla äiti ei ole olla " koko ajan lasten kanssa leikkivä äiti" Tajusiko joku mitä koitin selittää??



No niin tulipahan juttuja, pakko vielä omasta hippusesta sanoa, että meidän kaupassa käynnit ovat alkaneet sujua paremmin, enää ei Anton koita hyppiä kärryistä ja karju koko kauppa matkaan, osan vaan =)



Nyt siirryn tekemään ruokaa illaksi, meillä on taas muskari illalla, joten ruoan olisi hyvä olla valmis, niin ei tule ainainen kiire. Oikein mukavaa pakkaspäivää hippusille ja perheille.



Mareila+Anton

Vierailija
12/15 |
29.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset


Kylläpäs kuulostaa tutulta nuo kiukkuumiset, mistä viime viikon pinoon kirjottelitte..

Meillä myös aikamoista härdelliä just vaipanvaihdot, ruokailut ja tietty kun pitäis saada puettua ulkovaatteet..niin ja sit kun tullaan sisälle niin ei millään haluis heittää niitä ulkovaatteita pois:)



Tuo " ei" sana on opittu meilläkin..Sitä kun joutuu sanomaan, niin kaipa se on siksi jäänyt tytöllekin päähän. Sitten itse osoittaa kiellettyä paikkaa, esim. tietokonetta(, mihin ei saa koskea), ja hokee eiei:tä, mut sitten kohta on kuitenkin sen kimpussa..eli tuo muistipuoli ei oikein toimi viel:)



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/15 |
30.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuumasi Helka, kun söi ensimmäistä kertaa hapankorppua :D



Kyllä on kivaa, kun Helka on alkanut puhua! Nyt se on alkanut jo kommunikoida sanoilla, ei siis pelkästään toistaa. Esimerkiksi tuo " piikki" oli lähtöisin ihan sen omasta päästä ja muitakin vastaavia kertovia ja kuvailevia ilmaisuja on tullut. En varmaan osaisi olla näin iloinen pienistäkin jutuista, jos Helka ois alkanut puhua ns. ajoissa. Paljon sillä on kyllä sanavarastoa ja nyt se on vähän rohkaistunut yrittämäänkin uusien sanojen sanomista. Aiemmin se ei oikein halunnut edes alkaa yrittämään vaikeita sanoja. Kaikki sanoo, että kohta me toivotaan, että se ois edes välillä hiljaa, mutta toistaiseksi ilahduttaa kyllä jokainen uusi juttu.



Leikkimisestä. Minustakin tuntuu, etten ole kauhean hyvä leikkimään Helkan kanssa. Mies osaa jotenkin paljon paremmin, varsinkin nyt kun mahan takia minä en oikein uskalla enkä pysty mitään riehumisleikkejä harrastamaan. Minä leikin enempi hiljaisia ja paikallaan tapahtuvia leikkejä, mies niitä, joissa riekutaan ja pöllöillään. Molemmat on tietysti ihan hyviä, mutta enemmän naurua tulee tietysti niistä riekkumisleikeistä. Sitten minusta monesti tuntuu, etten osaa keskittyä leikkimään vaan mieleen pomppii jatkuvasti jotain kotitöitä, joita pitäisi tehdä: käydä laittamassa pesukone päälle, viedä maito jääkaappiin, pyyhkiä pöytä, viedä joku roska roskiin, jne.



Helkan isi, isi, maailman paras isi -kausi on vähän lientynyt. Ehkä reaktion voimakkuus johtui minun aika pitkästä poissaolostanikin, olin kuitenkin neljä päivää reissussa. Mutta kyllä isi on edelleen Helkan sankari, jos jossain on esim. lentokoneen kuva, Helkan mielestä isi on siellä. Samoin rekka-autoissa, paloautoissa, nostureissa, erämaavaelluksilla, rahtilaivoilla ja vaikka missä... Kun Helkalta kysyy, kuka on ihana, on vastaus " ming" (=minä) ja isi. Seuraavaksi tulee " Atti" (=hoitopaikasta eräs Atte-poika, jota Helka nykyään seuraa joka paikkaan kuin hai laivaa) ja lopulta pienen miettimisen (ai lypsänkö jotenkin vastauksia, eeeei toki...) jälkeen vielä äiti :)



Helka oli muuten eilen hoidossa ekaa kertaa koko päivän ilman vaippaa! Sinne on tullut uusi lastentarhanopettaja, joka ehdotti itse, että jos kokeiltaisiin ilman vaippaa, koska Helkalla on ollut kuiva vaippa jo monta päivää. Kyllähän se meille passaa, kotonahan Helkalla ei enää ole ollut vaippaa aika pitkään aikaan. Olen kyllä kertonut hoidossa, että Helka on ollut kotona ilman vaippaa, mutten ole viitsinyt suoraan ehdottaa, että kokeilisivat hoidossakin. Siellä on kumminkin paljon hässäkkää ja vahtimista, eikä Helka ole välttämättä aina osannut kertoa pissahädästä.



Jatkanpa tässä töitä, joita on paljon ja siksi piti tulla vähän tänne selvittään päätään. Sillä työmatkalla oli just yks luento aikavarkaista ja tunnistan kyllä, että tämä tämän kertainen palstautuminen oli klassinen esimerkki pakotoiminnosta, eli jostain korvaavasta tekemisestä, jonka avulla uskottelee itselleen saavansa koottua energiaa varsinaisen työn tekemiseen...



Mukavaa tiistaita kaikille!

Vierailija
14/15 |
30.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jaan Errjin kanssa saman ilontunteen, kun pieni alkaa puhumaan (tai oikeastaan tuottamaan enemmän sanoja) Antonhan ei vielä puhu kunnolla, mutta nyt sanoja alkaa tulla enemmän ja äiti tykkää =) Ihania nuo höpöttelevät taaperot. Tuttu on myös tunne, ettei oikein osaa keskittyä leikkiin tarpeeksi, minäkin pomppaan kokoajan tekemässä pieniä kotitöitä, jotka voisivat odottaa hetken...



Olen huomannut, että Anton on tosi nirso ja se on tosi ärsyttävää, koska jos A päättää ettei syö, niin silloin hän ei todellakaan syö. Tänään oli tonnikalalasagnea lounaaksi, mutta ilmeisesti se oli epäilyttävän näköistä, koska Anton ei sitä suostunut syömään. Perunaakaan ei Anton syö ollenkaan. Äidille haasteita ruoanlaittoon.



Eilen ihmettelin, että onko meillä vastasyntynyt vauva, Anton nimittäin nukkui 4h päikkäreitä?? Ei edes vastasyntyneenä nukkunut tuollaisia unia, ilmeisesti vähän myöhäisheräänyt tuo poika =) En kyllä valita, vaan olen oikein tyytyväinen, illallakin uni tuli jo ysin aikaan, liekö kasvukausi menossa vai mikä.



Oli jotain muutakin, mikä piti teidän kanssa jakaa, mutta se unohtui jo, lahopää minä, taidan palailla kun juttu palaa mieleen. Nyt toivottelen teille oikein mukavaa pakkaspäivää =)



Mareila+Anton

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/15 |
30.01.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan ekaksi MugSkapille, olsii tositosi kiva tavata Mäntsälässä, en ole ehtinyt/jaksanut laittaa sulle sähköpostiviestiä aiheesta, kun ollut tässä tuo muuttopuuha ja kummatkin lapsoset sairastaa ja tosiaan nuoremman typyn unirytmi ollut ihan päälaellaan. Mutta nyt hurraa huutoja, hän on nukkunut jo neljä yötä niin kuin kuuluukin, eli saimme rytmin muutettua. Julmalta se herättely tuntui, mutta muukaan ei auttanut. Elikkä neuvolasta sain ohjeen herättää aina kahden tunnin välein ja yrittää pitää hereillä myös aina noin kaksi tuntia.



Äityden " heikoista" hetkistä. Sellaisia on varmasti harva se päivä, mutta erityisesti tulee mieleen viime viikolla eräs päivä. T on oppinut väittelemään eli hän sanoo eipäs ja minä juupas jne. Väittelimme sitten vaihteeksi jostain aiheesta ja lopulta ihan spontaanisti näytin hänelle kieltä... Tuli todellakin itselle sellainen olo, että minäkö aikuinen ja äiti... Ja todellakin tämä oman tahdon testaaminen jatkuu voimakkaana. Ja huomaan, etten omaa niin pitkää pinnaa, kuin luulin. Oltiin tässä taannoin sukujuhlissa kera lapsosten ja puheen aikana T keksi seinältä viulun. Hän tietysti halusi kitaran seinältä itselleen ja soittaa sitä. Siinä sitten vaivihkaisesti yritin selittää lapselle, että se on luultavasti kallis viulu, eikä se ole leikkikalu, jolloin toinen saa ihan hirveän kiukkukohtauksen, koska A) seinällä hänen mielestään on kitara ja B) hän haluaa soittaa sillä. Ja luonnollisesti myös pikkusisko sai huutokohtauksen samalla, joten taas kerran poistuttiin toiseen huoneeseen tätien paheksuvat katseet selässä.



Joo ja odottelen vesirokon rantautumista meidän perheeseen. Tuttavani lapsi sairastui viime viikon perjantaina ja me näimme torstaina, eli hyvin suurella todennäköisyydellä se on tarttunut. Ei oikein uskalla paljon käydä missään, ettei edelleen tartuttaisi tautia, jos se meille on jo tarttunut. Ja pikkuisen jännitää pienemmän puolesta, että mitenkä rankasti se hänelle tuleekaan. Kurjia kyllä nämä taudit.



Mukavaa viikoa kaikille!



K&T 030405