Kaikenlaisia työpaikkoja sitä tarjotaankin
Työkkäristä tuli kirje, jossa tarjottiin työtä remonttituotemyyjänä. Ajattelin, että haen sitä, koska tuote on tunnettu ja ihan asiallisen oloinen. Ei siis mikään turhake, jota myydään väkisin dementikoille. Laitoin siis sinne hakemuksen ja viikon päästä soitti mies murteella ja teki haastattelun puhelimessa.
Firma oli tietysti kovasti kasvava ja tahkosi ennätystä rakennuslamasta huolimatta. Kova ja ahkera työntekijä tienaisi tuhansia euroa kuussa. Firmassa on huipputiimi tietysti tukena ja koulutus on talon puolesta. Mikään ei voi mennä pieleen, jos se ei ole itsestäni kiinni.
Sitten siirryttiin käsittelemään palkkausta. Palkka oli provisio ja erilaisia myyntibonuksia niin, että jos kauppaa tulee paljon, niin rahaakin tulee suhteessa enemmän. Karkeasti niin, että jos myyt kaksi, niin saat palkan kahdesta ja jos myyt kolme, saatkin palkan neljästä. Kuudesta kaupasta kahdeksan palkan. Mitään pohjapalkkaa ei ole. Sitten rupesi menemään jo hurjemmaksi. Työ tehdään omalla autolla ovelta ovelle ajamalla. Kilometrikorvaukset ja päivärahat oli sisällytetty siihen provisioon, eli omilla riskeillä pitää tehdä hankalaa työtä. Se jäi sitten katsellaan-tasolle se työpaikka.
No siitä sitten Googleen ja kyseessä olikin klassinen vanhuksilta rahat pois yritys, joka myy hienoin puhein tavallista tuotetta tupla-triplahintaan. Ja tietenkin kotimainen perheyritys. Yritystieto paljasti, ettei tiimi niin hieno ollutkaan, koska työpaikkoja on jatkuvasti auki noin kymmenen ja liikevaihto pudonnut kolmatta vuotta putkeen. Suomeksi siis myyjä putoaa pois pelistä, kun omat rahat loppuvat. Asiakaskokemukset olivat lähinnä pettyneitä ylihinnoittelun takia. Tarkemman tonkimisen takaa löytyikin sitten yhteys suviseuroihin.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista hommaa minulllekkin on tarjottu että omalla riskillä. Miten 600 euron työmarkkinatuesta alkaa ajelee ovelta ovelle ja maksaa itse kuluja 2 kuukauttakin ennen kun saa palkkaa edes. Tavallaan olisit itse yrittäjä mutta palkan ottaa se toinen yrittäjä.
Firma huijaa kahta kautta. Ilmaista työvoimaa ja loppuasiakasta. Koulutus kestää jonkun 4-5 päivää ja sitten kierretään myymässä jonkun kokeneemman kanssa pari viikkoa. joillain firmoilla saattaa olla kahden kuukauden takuupalkka, esim. 1000€, joka vähennetään provisiosta, jos provisio on suurempi kuin tuo tonni. Sitähän ei kerrota tietenkään etukäteen, vaan vasta kun kyselet rahojasi. Esimerkkinä teet kaupat, josta provikka on 700€, niin palkkasi on tonnin-matkakulut. Jos taas teet 1200€ provisioon oikeuttavan kaupan, palkka on 1200-matkakulut. Tavallinen malli on sellainen, että bonus tulee seuraavalle kuulle pohjaksi. Se voi olla vaikka 700€. Sitten jos teet vaikkapa sellaiset mukavan 2300€ provikan, niin saat 3000-matkakulut ja taas seuraavalle kuulle sen pohjabonuksen. Jos kauppaa tulee, eli tuote myy hyvin, niin ansiot voivat olla vakaat. Harvoin vaan tuote on niin hyvä, että se ilman vilunkia myy. Jo pelkästään myyjän palkka tekee tuotteesta kalliin verrattuna paikalliseen yrittäjään. Harvassa tällaisessa firmassa on mitään osaamista itse tuotteesta, vaan ne ovat pelkkiä myyntiyrityksiä ja alihankkijat tekevät varsinaisen työn. Firmalle riittää, että myyjiä on niin iso massa, että se saa jo painollaan riittävästi kauppaa ja sen ei tarvitse kantaa riskiä työntekijöistään.
Taitaa olla kevytyrittäjyys uusi normi. Kun työntekijöiden oikeuksia kasvatetaan, pyrkii yritys eroon niistä velvoitteista. Se kun tahtoo olla, että rahaa ei yritykseen tule, jos myynti ei vedä. Vaikea siitä on palkkoja maksaa.
Mutta yrittäjänä on se etu, että voi ottaa useampia edustettavia. Se näkyy palkassa, kun laskutettavaa on useammalta firmalta. Jos tämö useamman edustettavan malli ei jollekin firmalle passaa, niin voi kyseenalaistaa kevytyrittäjä-mallin. Yrittäjä päättää itse mm. myyntialueen, työajat ja hinnoissa pitäisi olla neuvotteluvaraa. Jos nämä eivät täyty, niin kyse on työsuhteesta.
Sitä ihmettelen, että työkkäri sallii näiden ilmoitukset. Varsinkin, kun tietävät niiden olevan huijausta tai pyrkivän hyväksikäyttöön.
Töitä on kyllä tarjolla mutta palkanmaksajista on puutetta. On yleisessä tiedossa että ulkomaalaisia työntekijöitä halutaan siksi että heille voi maksaa mitä huvittaa, marja-ala siitä hyvä esimerkki.
Ja sille työpaikanhakijalle ei tietenkään kerrota, että et saa karenssia, jos lähdet sieltä. Raukka sinnittelee siellä väkisin, kun on pakko.
Yhteiskunta ei tunne kevytyrittäjyyttä. Kevytyrittäjyys katkaisee sosiaaliturvan.
Mun veljelle oli ihan väkisin yritetty myydä asfaltointia pihaan. Hauskinta tässä on se, että kyseinen kahden talon välissä oleva kaistale on kunnan maata. Se oli aikaisemmin risukkoa mutta nykyään se on yleinen parkkipaikka, kunnostivat sen joskus kun oli suunnitelmia, mitkä sitten peruuntuivat. Sitä vain harva muu käyttää kuin veli ja hänen vieraansa ja sen toisen talon vieraan tarvittaessa, mutta heillä omat autot mahtuu pihaankin, joten moni luulee että se kuuluu veljen tonttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun oven taa tuli auringopaneeli myyjä. Ei se vissiin katsellut mun katolle jossa on jo paneelit.
Olen nuorena ollut tuolla tyylilla mm. remppoja myyvässä firmassa. Hassu juttu, mutta ne, joiden ei kuvittelisi tarvitsevan mitään (talo hyvässä kunnossa, remonttia juuri tehty tms.) olivat yllättävän usein niitä, jotka silti ostivat. Tarvitsivat jotain lisää tai halusivat laittaa jotain vielä parempaan kuntoon, vaikka se omasta mielestä oli ok. Sitten taas ne joiden talo oli kipeästi remontin tarpeessa, eivät usein halunneet tehdä mitään.
Ei siis ole ollenkaan niin hullua kaupitella aurinkopaneeleja taloon, jossa on jo sellaiset. Arkijärjen vastaista, mutta yllättävän usein sellaisesta voi silti saada asiakkaan.
Mutta itse asiaan. Provikkapohjaisia olivat myyjien sopparit jo tuolloin, eikä aina ihan reiluja. Mutta ei olisi tullut kuuloonkaan, että kilometrikorvauksia ei olisi maksettu erikseen. Hullummaksi on siis menneet työehdot, vaikka ennenkin joskus laillisuuden rajoilla esim. sairausajan palkkojen suhteen. Tai eihän nuo enää mitään työehtoja ole, vaan yrittäjyyttä, ilman yrittäjyyden vapauksia ja mahdollisuuksia. Yrittäjyyden ja työsuhteen huonot puolet samassa paketissa, ilman kummankaan etuja ja mahdollisuuksia.
T. edellinen
Eli aloit verkostomarkkinoijaksi ja osallitut pyramidihuijaukseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnit saa anteeksi, kun pyytää. Siksi se ei paljoa paina.
Hel ve tissä on kyllä pirusti uskovaisia, jotka kuvittelevat että kun rukoilee niin saa anteeksi mitä vaan. Monet ateistit ovat ihmisenä parempia ja he sinne taivaaseen pääsevät, jos sellainen on.
TÄMÄ!!
Voi olla eri käytäntöjä, mutta kyllä tuota kilometrirahaksetusta käytetään paljon. Sitten on firmoja, jotka eivät päivärahoja maksa, vaan ajattavat kotiin yöksi satojen kilometrien päästä. Osalla on työsuhdeautot. Uusi työntekijä kun tulee taloon, hän herkästi kuvittelee markkinoiden olevan rajattomia. Ikkuna- tai eristysremonttia vailla olevia taloja tuntuu olevan loputtomasti, mutta voin vakuuttaa, että jokaisella ovella on käyty kerjuulla jo monta monta kertaa. Sataa taloa kohden tulisi saada yksi kauppa firman laskentakaavalla. Jos provikalla meinaa tienata, on kauppoja tehtävä kaksi sataa taloa kohden ja vieläpä viikossa.
Poika hurahti tuollaiseen ihan täysin ja menestyikin hyvin. Sai kaikkia palkintojakin. Kerrankin 5000€ matkalahjakortin, josta sitten menikin veroa puolet. Hän tykkäsi työstä kovasti, kunnes nopeasti koko firma romahti ja lopulta myytiin. Yhtenä päivänä vaan vaihtui tuote, tuotiin uudet työvaatteet ja sanottiin, että kyllä se siitä sitten urkenee. Palkkaa ei enää kertynytkään, vaan uusi autokin piti myydä ja velkaa jäi.
Olen nuorena ollut tuolla tyylilla mm. remppoja myyvässä firmassa. Hassu juttu, mutta ne, joiden ei kuvittelisi tarvitsevan mitään (talo hyvässä kunnossa, remonttia juuri tehty tms.) olivat yllättävän usein niitä, jotka silti ostivat. Tarvitsivat jotain lisää tai halusivat laittaa jotain vielä parempaan kuntoon, vaikka se omasta mielestä oli ok. Sitten taas ne joiden talo oli kipeästi remontin tarpeessa, eivät usein halunneet tehdä mitään.
Ei siis ole ollenkaan niin hullua kaupitella aurinkopaneeleja taloon, jossa on jo sellaiset. Arkijärjen vastaista, mutta yllättävän usein sellaisesta voi silti saada asiakkaan.