avioliitto ja sukunimi - mitä mieltä?
kerro mielipiteesi, jos
A) kumpikin pitää vanhan nimensä
B) jompi kumpi ottaa toisen puoliskon nimen
C) yhdysnimi jommalla kummalla tai molemmilla
D) vaihdetaan joku uusi nimi molemmille
Kommentit (26)
Mun puolestani ihmiset saa tehdä nimiensä kanssa ihan niin kuin huvittaa, erittäin harvoin ajattelen asiasta yhtään mitään.
Ainoastaan, jos toinen ottaa yhdysnimeksi kaksi erittäin tavallista sukunimeä tyyliin Virtanen-Järvinen, saattaa käydä mielessä, että mikäköhän tossakin on ollut ideana. Mutta jos joku jaksaa mainita nimekseen jatkuvasti Virtanen-Järvinen, niin eiköhän sillä ollut hyvä syy. (Näihin tosin en oo törmännyt kuin ehkä kahdesti.)
Jos otetaan ihan eri nimi, saatan joskus olla utelias tietämään millä perusteella uusi valittiin. Niihin kun liittyy usein mielenkiintoinen tausta.
A hyvä ratkaisu
B hirmu riesa totuttelussa, miksi ihmeessä?
C hirmu riesa koko loppuelämän, miksi ihmeessä?
D no pitää olla jokin todella mielenkiintoinen tarina sitten, ja kuitenkin, miksi ihmeessä?
Vierailija:
kerro mielipiteesi, josA) kumpikin pitää vanhan nimensä
Ok, näin me tehdäänB) jompi kumpi ottaa toisen puoliskon nimen
No ihan sama mulle
C) yhdysnimi jommalla kummalla tai molemmilla
Sama
D) vaihdetaan joku uusi nimi molemmille
Sama
Vierailija:
Vierailija:
kerro mielipiteesi, jos
A) kumpikin pitää vanhan nimensä: Silloin voi olla avoliitossakin.
B) jompi kumpi ottaa toisen puoliskon nimen: nainen ottaa tietenkin miehensä nimen.
C) yhdysnimi jommalla kummalla tai molemmilla: kasoisnimi ok. mutta naisella.
D) vaihdetaan joku uusi nimi molemmille: typerää
Vierailija:
Vierailija:
kerro mielipiteesi, jos
A) kumpikin pitää vanhan nimensä: Silloin voi olla avoliitossakin.
B) jompi kumpi ottaa toisen puoliskon nimen: nainen ottaa tietenkin miehensä nimen.
C) yhdysnimi jommalla kummalla tai molemmilla: kasoisnimi ok. mutta naisella.
D) vaihdetaan joku uusi nimi molemmille: typerää
molemmat piti oman nimensä ja lapset on isänsä nimisiä. En suoraan sanottuna tykännyt miehen sukunimestä, mutta olisin toki vaihtanut siihen jos mies olisi ehdottomasti halunnut. Hän antoi sitten periksi yllättävänkin helposti..
Ei se nimi enää näin lähes 15 vuoden jälkeen tunnu niin kamalalta, mutta en vaan oo lähtenyt myöhemminkään vaihtamaan.
On aika vanhanaikainen tommosissa jutuissa tää meidän isäntä, joten esim. uusi (keksitty) yhteinen sukunimi olisi tuskin ollut edes mikään vaihtoehto.
Ja ei kiitos väliviivanimille.
itse vaihdan oman sukunimen pois, kun en itsekkään oikeen osaa lausua sitä oikein ja sitä ei osata suoraan kirjoittaa oikein. Sitä ne vierasperäiset nimet teettää...
Yhdysnimeä ei voi olla molemmilla käsittääkseni! Siis esim. Rouva Virtanen-Järvinen ja Herra Järvinen-Virtanen, koska oma sukunimi on aina ensimmäisenä ja uusi tulee viivan jälkeen lisäyksenä.
" A) kumpikin pitää vanhan nimensä"
Fiksuinta, koska miksi vaihtaa nimeä - aikuisia kai ollaan
" B) jompi kumpi ottaa toisen puoliskon nimen"
Turhaa, ks. yllä
" C) yhdysnimi jommalla kummalla tai molemmilla"
Ei, on aina tuntunut nämä kaksiosaiset sellaisilta " katsokaa
minä olen päässyt naimisiin, mutta olen emansipoitunut" -nimiltä
Ja käytännössä työläitä
" D) vaihdetaan joku uusi nimi molemmille"
Ihan ookoo ottaa jommankumman suvusta jokin toinen nimi tms.
Varsinkin jos esim. jommankumman ex-puoliso on täysi nimikaima
kuin uusi puoliso tms.
Ihan tuulesta keksittyä en ymmärrä, miksi??
meillä, mutta ratkaisuun vaikutti se, että päätimme ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen ottavamme koko perhe saman sukunimen ja juuri miehen nimen. Tunsin kyllä hirmuista luopumisen tuskaa omasta sukunimestä, mutta nyt muutaman kuukauden jälkeen olen sopeutunut ja yleä siitä, että nyt meillä kaikilla neljällä on sama nimi.
Itse pidän yhdistelmänimiä kauheana ellei kyseessä ole sitten uusioperhe. Usein vain tuntuu, että mitä korkeamassa asemassa nainen on sitä mauttomampi yhdistelmäsukunimi hänellä on, koska omasta nimestä on haluttu pitää kiinni.
Oma yhdistelmänimeni olisi ollut osaksi ruotsalainen osaksi suomalainen sukunimi joten ei ikinä:)
kirjoitti A vaikka piti olla B eli yhteinen sukunimi. Äh, lisää kahvia.
Sukunimen on oltava jomman kumman suvusta eikä saa tulla entisen avioliiton kautta.
Meillä mies otti minun sukunimen koska hänen isänsä on sellainen kusipää että hän ei halua kulkea samalla nimellä. Ja tämä sopi minulle, mieheni oikein kysyi minun vanhempieni suostumusta että sopiiko heille jos hän ottaa meidän sukunimen.
Vierailija:
kerro mielipiteesi, jos
A) kumpikin pitää vanhan nimensä - minä halusin eroon vanhasta nimestä
B) jompi kumpi ottaa toisen puoliskon nimen - näin siis meillä
C) yhdysnimi jommalla kummalla tai molemmilla - ei ikinä, molemmilla muutenkin niin harvinainen ja " vaikeasti kuultu" nimi
D) vaihdetaan joku uusi nimi molemmille -ei käynyt mielessäkään
Vierailija:
Sukunimen on oltava jomman kumman suvusta eikä saa tulla entisen avioliiton kautta.
Muttei tämä minusta ole mikään kynnyskysymys. Jos olisin vaikka mennyt toista kertaa naimisiin ja minulla olisi lapsia edellistä liitosta, olisin varmaan pitänyt saman nimen heidän kanssaan.
itsenäistä, järkevää ja aikuista.
Meillä " syynä" tähän päätökseen, että jos olisin ottanut mieheni sukunimen meitä olisi ollut täysin samanlaisia nimikaimoja peräti kolme aivan lähisuvussa. Ja tarina miksi päädyimme juuri tähän uuteen yhteiseen sukunimeen oli tällainen: äidilläni on hyvin kaunis tyttönimi ja olen nuoresta tytöstä lähtien haaveillut siitä. Äitikin otti oman tyttönimensä n. 10 vuotta sitten uudelleen käyttöön ns. yhdistelmä-sukunimenä. Ollaan hyvin sukurakkaita karjalaisia ja tämä äidin tyttönimi on vielä muunneltu 1700 -luvun vielä kauniimmasta nimestä. Eli 1700 -luvullahan oli käytäntönä vaihtaa sukunimiä -nen päätteisiksi. Haimme siis tämän ikivanhan sukunimen itsellemme ja se samalla suojattiin. Ja todellakin, maistraatissa minun tuli todistaa sukukirjan avulla kuinka kuulun kyseiseen sukuun esivanhempieni kautta.
Eikä tämä päätös ollut mikään nopeasti tehty: sitä kypsyteltiin 2 vuotta ja mies itse oli valmis muuttamaan ihan vapaaehtoisesti uuden sukunimen :)
että jos jollakin on vaikka nimi " Pääskysenlento" käytössään, niin toinen ei voi ottaa sitä nimekseen ellei näytä että hänellä on siteitä tuohon nimeen. Nimi " Lahtinen" on yhtä lailla " suojattu" kuin joku hienompi ja harvinaisempikin nimi, ei Lahtistakaan voi ottaa nimekseen noin vain ilman perusteluita koska se on jo käytössä.
Vierailija:
kerro mielipiteesi, jos
A) kumpikin pitää vanhan nimensä: Silloin voi olla avoliitossakin.
B) jompi kumpi ottaa toisen puoliskon nimen: nainen ottaa tietenkin miehensä nimen.
C) yhdysnimi jommalla kummalla tai molemmilla: kasoisnimi ok. mutta naisella.
D) vaihdetaan joku uusi nimi molemmille: typerää