Milloin lapsiluku täynnä?
Olen 32 v. äiti,joka pähkäilee vieläkö tehdä se " iltatähti" nyt.Vaikka vielä suht nuori iältäni olenkin.Esikoinen eskari-ikäinen ja toinen pari vuotta nuorempi.Olen elämässäni käännekohdassa,joka mahdollistaisi nyt vielä kolmannen lapsen odottamisen.Tai sitten lähteä vielä opiskelemaan omaa alaa lisää.Kuinka te muut olette ns. vauvan tulon päättäneet?Kovan kuumeilun tuloksena vai tarkan harkinnan päätöksenä?Itselläni kaksi kovan kuumeilun lopputuloksena ja nyt tod. kovan harkinnan jälkeen en vieläkään ole varma :) Jonkin verran kai sitä kuumeileekin,kukapa vauvoista ei tykkäisi!Mutta se jaksaminen ja nyt elämä on suht helppoa isojen lapsien kanssa.
Kommentit (4)
En minäkään voi mitään oikeaa vastausta antaa. Sen tietää vain jokainen itse.
Meillä on kaksi lasta (täyttävät pian 6v ja 3v). Olen myös kovasti miettinyt, että vieläkö yritettäisi kolmatta...
Toisaalta elämä on helpottunut, kun lapset viihtyvät hyvin keskenään eivätkä ole niin äidissä kiinni enää.
Nuorempi alkoi nukkua yönsä vasta 2-vuotiaana, joten en haluaisi taas aloittaa sitä yörumbaa.
Mulla menee myös nuo tunteet välillä laidasta laitaan. Olisi ihanaa hoitaa pientä vauvaa. Varsinkin, jos kahden pojan jälkeen saisimme pienen tytön. Mutta.... sitten kun on huono päivä ja nuoremmalla hirveä kiukuttelukohtaus päällä, niin ajattelen, että ei enää yhtään lapsia meille........
Kovin kauaa en voi miettiä, sillä täytän tänä vuonna 36v, joten alan pian olla liian vanha.
Tänään oli sellainen päivä, että ajattelin, että kyllä nämä kaksi ihanaa poikaa riittävät meille :)
Voi kun teidän molempien kirjoitukset peilasivat omia tunteitani!Eli oli toisaalta helpotus huomata, että muutkin " miettivät/järkeilevät" kuumeiluaan.Vaikka ei se kyllä yhtään oloa helpota.Välillä tosiaan järki voittaa ja luulee jo päässeensä tunteidensa herraksi.Ja sitten huomaakin jo toisena hetkenä miettivänsä, että " eikös mummolassa ole yksi käytetty häkkisänky..." !Voi hyvänen aika miten vaikeeta osaa olla!Liittyyköhän tämä johonkin ikäkriisiin samalla??!
Meillä asiasta tuli kova riita miehen kanssa, kun nostin kuumeiluni pöydälle.Mies,jos kumpi meistä,se vasta osaakin järkeillä asiat!" huoh"
Kun ei oikein viitsisi kinastellakaan moisesta ja yhdessähän tällaiseen hommaan on ruettavat!Kaikin puolin :) Miestä hirvittää valvomiset, jääkö kaksi muuta huonommalle huomiolle, riittääkö rahat, mahdutaanko nykyiseen asuntoon,jne! Huolenaiheita tuntuu riittävän enemmän kuin minä äkkiseltään olisin keksinyt!!Ehkä sitä kolmatta miettiikin tarkempaan, koska ensimmäinen on niin uutta ja opittavaa paljon.Toisen kohdalla asiat meni jo rutiinilla.Ja kolmannen kohdalla...osaa jo pelätäkin mitä on edessä :)) mutta kun en haluaisi nelikymppisenä alkaa sitä iltatähteä tehdä!!Ja jos ei tehdä, kadunko myöhemmin..!Käääk,yöunethan tässä menee!!!
Minä mietin samoja juttuja,vauvat ihania,meillä 7,6,ja 4 v ja vauva kuume päällä sydämmessä,järki sanoo että ei enää,olis mahdollisuus lähteä kivaan työ elämään monen vuoden jälkeen...
Mihin tulokseen oletta tuleet? minä harkitsen sterilisaatiota... ikää kohta lähellä 40.
Mielenkiinnolla luin pohdintaasi. Itse olen samanlaisessa " sopassa" , joten neuvoja tai vinkkejä minulla ei ole sinulle antaa, mutta ihana kun joku toinenkin pohtii asioita... Tunnen olevani oikea ilmapuntari tämän asian suhteen. Välillä tunnen jo olevani tukevalla maaperällä tunteideni kanssa ja sitten taas löydän itseni toisesta äärilaidasta. Välillä puhuu järki välillä tunteet. Mistähän tällainen huopaaminen ja soutaminen oikein johtuu? Kummatkin lapseni ovat olleet jo kauan ennen olemassa oloaan toivottuja ja odotettuja, mutta nyt en sitten tiedäkään.
Itselläni lapset ovat vähän pienempiä kuin sinulla, mutta elämän helpous ihastuttaa juuri nyt kun fyysisesti raskaat vauvavuodet ovat takana. Olen sua 3 v vanhempi, joten pohdin myös omaa ikääni ja sen vaikutusta raskauteen ja mahdollisen vauvan vammaisuuteen ym..
Kaikkea hyvää asian työstämiseen!