Onko oikeasti hyvä olla oma itsensä?

Vierailija kirjoitti:

Omaa itseä ei oikeni voi tietää sillä tavoin.

Siksi ei voi käydä tätä keskustelua tuolla tavoin. Oma itseys on aina mennyt itseys ja nykyinen itseys on muuntunut itseys ja sen huomaa vasta pitkällisen tutkimuksen päästä, jolloin itseys on jälleen päivittynyt uudeksi.

Joten itseys on aina tavallaan myöhässä. Siksi pitää vain olla kyydissä ja katsoa mitä tapahtuu ja mihin se vie meidät.

Minä olen päättänyt keskittyä tärkeimpään. Varon liikennemerkkejä ja erilaisia pylväitä joihon on helppo törmätä.

Aika hauska pointti. Niinhän se on, oma itsensä on vaan tulkintaa menneestä minuuden kokemuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Oon aatellu tämän "hyvä omana itsenään" jutun niin, että ihminen on sisäisesti hyvä ja riittävä sellaisena kuin on, mutta silti omaa käytöstään yms juttuja voi aina kehittää muille ja itselleen parempaan suuntaan.

Pitää muistaa että kun näet jonkun muun, niin sinä teet sen siksi kuka on. Se on sinun luomus ja osa sinua, koska näet sen.

Kyseessä ei ole erillinen ja ulkopuolinen olento vaan samaa eliökantaa ja tiedettävästi sinun tietoisuuden luoma sinussa rakentunut asia.

Se ei ole siis muu tai muut vaan sinä itse.

Erillisyysharha pitää ottaa huomioon näissä asioissa.

Mitään pysyvää minuutta ei ole olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Oon aatellu tämän "hyvä omana itsenään" jutun niin, että ihminen on sisäisesti hyvä ja riittävä sellaisena kuin on, mutta silti omaa käytöstään yms juttuja voi aina kehittää muille ja itselleen parempaan suuntaan.

Jep, sellainen jääräpäinen omana itsenään oleminen huomioimatta muita ei ole hyvä juttu. Mutta missä sitten kulkee raja, että et ole ketään kohtaa loukkaava tms., mutta silti sinua ei hyväksytä omana itsenäsi.

Pyri olemaan paras versio omasta itsestäsi.

Miksi tylyys ja sosiaalisten taitojen puuttuminen olisi jotenkin rehellisempää ja aidompaa kuin ystävällisyys? 

Onko Messi epäaito teeskentelijä koska hän osaa pelata jalkapalloa, olisiko hän aidompi ja rehellisempi jos hän olisi ihan tumpelo?

Varmaan on, koska hänhän ei ole syntynyt sulavaksi pallovirtuoosiksi (vaikka on tietysti saanut geenilotossa siihen hyvät lähtökohdat) vaan on joutunut opettelemaan kaiken pelin säännöistä alkaen. 

 

Vierailija kirjoitti:

Pyri olemaan paras versio omasta itsestäsi.

Jos pyrin olemaan jotain parasta, niin kuka on se joka pyrkii olemaan jotain toista?

Haluaisin tutustua siihen joka haluaa olla joku muu.

Miksi niitä muita pitäisi niin huomioida jos seura ei nappaa? Voihan sitä olla etäisen kohtelias. Eikö se riitä. Vai mielinkielinkö pitäisi lirputtaa? 

Mä en kelpaa muille sen enempää omana kuin epäaitonakaan itsenäni joten olen mieluummin oma itseni, koska en jaksa teeskennellä.

Ja minäkin olen hieman intro ja menen herkästi lukkoon jos pitäisi osata sanoa jotain joutavaa smalltalkia ja sitten jos se toinenkin on samanlainen niin taatusti on ihan supervaivaannuttavia hetkiä.

En kuitenkaan ole koskaan ilkeä tai käytöstavaton vaan ainoastaan hieman estoinen, ujo ja arka. 

Jos viihtyy omissa nahoissaan eikä ole kiire pois nykyhetkestä, on hyvät todennäköisyydet löytää se paras versio itsestä. Emmehän löydä luurankoakaan ulkopuolelta vaan se on piilotettuna lähempääkin lähemmäs.

Vierailija kirjoitti:

Mä en kelpaa muille sen enempää omana kuin epäaitonakaan itsenäni joten olen mieluummin oma itseni, koska en jaksa teeskennellä.

Ja minäkin olen hieman intro ja menen herkästi lukkoon jos pitäisi osata sanoa jotain joutavaa smalltalkia ja sitten jos se toinenkin on samanlainen niin taatusti on ihan supervaivaannuttavia hetkiä.

En kuitenkaan ole koskaan ilkeä tai käytöstavaton vaan ainoastaan hieman estoinen, ujo ja arka. 

Supervaivaannutavat hetket on nautinnollisia. Vaivaannuttavat hetket voimistavat aistikokemuksia. Seinäkellon nakutus kuulostaa äänekkäämmältä ja painostavammalta. Ilma tuntuu paksummalta hengittää. Ei uskalla hengittää syvään, jos pitääkin sanoa jotain tai tulee yskä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon aatellu tämän "hyvä omana itsenään" jutun niin, että ihminen on sisäisesti hyvä ja riittävä sellaisena kuin on, mutta silti omaa käytöstään yms juttuja voi aina kehittää muille ja itselleen parempaan suuntaan.

Pitää muistaa että kun näet jonkun muun, niin sinä teet sen siksi kuka on. Se on sinun luomus ja osa sinua, koska näet sen.

Kyseessä ei ole erillinen ja ulkopuolinen olento vaan samaa eliökantaa ja tiedettävästi sinun tietoisuuden luoma sinussa rakentunut asia.

Se ei ole siis muu tai muut vaan sinä itse.

Erillisyysharha pitää ottaa huomioon näissä asioissa.

Okei, olen yleisesti tietoinen asiasta, mutta miten liittyy tuohon mihin tää on vastattu?

Vierailija kirjoitti:

Omaan itseensä kannattaa asentaa kilpi joka on osa omaa itseä.

Sosiaalinen jonnninjoutavien asioiden hölöhölö-kilpi.

Tämä filtteri hoitaa makron lailla tekoälytyylisesti joutavat keskustelut sillä välin, kun sinä vain olet.

Kuulostaa autuaalta mutta sisältää riskejä koska yritetään t e h d ä siitä mitä on, sellaista mitä se ei ole. Onhan hölöhölökin todellisuutta. Keksin miten voi kääntää hölöhölön hyödylliseksi ilman että tsekkautuu ulos todellisuudesta. Kuuntelee mutta sellaisesta metta-näkökulmasta, hähää-ajatuksia ei voi syntyä, korkeintaan voi ei-ajatuksia ja samalla voi mielessään antaa mettaa jonninjoutavuuksille yleensä. Riskitöntä ja en keksi miten siitä voisi haittaakaan olla. Vain pari ajatusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon aatellu tämän "hyvä omana itsenään" jutun niin, että ihminen on sisäisesti hyvä ja riittävä sellaisena kuin on, mutta silti omaa käytöstään yms juttuja voi aina kehittää muille ja itselleen parempaan suuntaan.

Pitää muistaa että kun näet jonkun muun, niin sinä teet sen siksi kuka on. Se on sinun luomus ja osa sinua, koska näet sen.

Kyseessä ei ole erillinen ja ulkopuolinen olento vaan samaa eliökantaa ja tiedettävästi sinun tietoisuuden luoma sinussa rakentunut asia.

Se ei ole siis muu tai muut vaan sinä itse.

Erillisyysharha pitää ottaa huomioon näissä asioissa.

Okei, olen yleisesti tietoinen asiasta, mutta miten liittyy tuohon mihin tää on vastattu?

Siis kannattaa antaa asioiden kehittyä itsessään itsestään. Ei sille henkilölle joka haluaisit olla, vaan sille sinulle itsellesi, joka ilakoi ja jota ei pistimellä työnnetä tekemään jotain josta ei pidä. Se tarkoittaa ettei tarvitse hakea hyväksyntää omalle olemassaololleen tilassa missä olemme vankina. Voit hengähtää sillä tosiseikalla ettet kehitä mitään juttuja muille, vaan ne kehittyy itsestään sinusta ilman ansiota niistä. Ne ovat vahinkoja. Niistä ei voi ottaa kunniaa ja ne eivät todennäköisesti ole myöskään välttämättä paras suunta kaikissa ajoissa ja tilanteissa, mutta joissain voivat ollakin.

Se on suuri harmi etteivät ne pääse aina kunniaansa, mutta mehän haluamme vain saada ratsastaa niillä, kun me itse näemme itsemme ratsun selässä. Tai ne muut näkee, jotka on me.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon aatellu tämän "hyvä omana itsenään" jutun niin, että ihminen on sisäisesti hyvä ja riittävä sellaisena kuin on, mutta silti omaa käytöstään yms juttuja voi aina kehittää muille ja itselleen parempaan suuntaan.

Pitää muistaa että kun näet jonkun muun, niin sinä teet sen siksi kuka on. Se on sinun luomus ja osa sinua, koska näet sen.

Kyseessä ei ole erillinen ja ulkopuolinen olento vaan samaa eliökantaa ja tiedettävästi sinun tietoisuuden luoma sinussa rakentunut asia.

Se ei ole siis muu tai muut vaan sinä itse.

Erillisyysharha pitää ottaa huomioon näissä asioissa.

Okei, olen yleisesti tietoinen asiasta, mutta miten liittyy tuohon mihin tää on vastattu?

Siis kannattaa antaa asioiden kehittyä

Ymmärrän mistä tuo tulee ja joidenkin asioiden suhteen se päteekin, mutta ei se voi olla vain noin.

Jos esimerkiks näkee itsessään asian, joka olis muutettuna parempi omalle ja/tai ympärillä olevien olemassaololle, niin kyllä siihen on lupa käyttää tietoisesti vapaata tahtoaan, ilman, että passiivisesti jäis odottamaan itsestään tapahtuvia muutoksia. Voi muuten joutua odottelemaan turhan kauan ja onko silloin edes takeita muutoksesta? Jos ratkaisu löytyy sillä, että tietoisesti päättää jotain ja mukauttais toimintaansa sen mukaisesti, niin miksi sitä ei tekisi? Tuonhan voi nähdä myös "pistimellä" epämukavuusalueelle työntämiseksi. Ihmiselle tuttu on turvallista ja miellyttävää, mutta pelkästään niiden parissa harvemmin voi oikeasti kasvaa. 

Sellaisessa tilanteessa, jossa tietoisella päätöksellä epämukavuusalueelle menosta on saanut muutosta aikaan, se tietynlainen asian tunnustaminen ja terve kunnia asiasta voi olla aivan sallittavaa ja hyväksi. Kunniasta ylpistyminen on sitten asia erikseen.

Voit myös itse päättää millainen haluat olla, ja pyrkiä siihen. Jos olet huomannut, että omana itsenäsi et ole järin mukava ihminen, niin voit miettiä haluatko kuitenkin olla sellainen vai etsiä itsestäsi toisenlaista olemusta ja kaivella sitä esiin.

Ei. Pitää olla sosiaalinen maski.muuten homma ei toimi.

Olen huomannut, että terapiassa tyrkytetään tuota omana itsenä olemista. Toki ymmärrän, että siellä haetaan hyvää oloa, ja noin se löytyy.

Mutta olen myös huomannut, että terapiassa ei oteta vastuuta lainkaan siitä miten asiakas on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Kunhan on vain se oma sisäinen itsensä tunteminen, niin sitten on ihan sama miten kohtelee muita ihmisiä. Ja jos heillä on ongelma sen kohtelun kanssa, niin se on heidän asiansa.

Kaikkea ei aina voi saada. Joskus se voi olla niin, että joudut valitsemaan oletko oma itsesi eli ikävä ihminen ja yksin. Vai oletko mukava ihminen ja muiden seurassa.

Ehkei täysin. Ellei ole luonnostaan positiivinen. Esimerkki: Jos nuori myyjä sanoo kaupan kassalla koko nimen pakettia hakiessa, voi sanoa ettei nimeä saisi sanoa kaikkien kuullen, että haluaa yksityisyyden säilyttää. Muuten toinen ei tiedä käytäntöjä, ellei ole perehdytetty. Ikävää sanoa vaan jokaiselle harjoittelijalle, vaikka nätisti sanoo, kaupan pitäisi hoitaa se asia kuntoon - ei asiakkaan. Mutta silloin on rehellinen jos sen sanoo, ettei piilottele totuutta ja huono palvelu ei ehkä jatku. 

Joo! Olen riittävän hyvä.