Kärsitkö siitä kun lapsesi ei pidä lukemisesta?

Ei tarvise hävetä, lapsi voi olla muusta kiinostunut. 

En nyt voi sanoa ihan kärsineeni asiasta, mutta kyllä minua aikoinaan vähän suretti. Itselleni kirjat ovat aina olleet tärkeitä, mutta lapsilleni eivät. Ei auttanut mikään määrä iltasatuja tai kirjastosta kannettuja kirjoja. He vain eivät koskaan ihastuneet kirjojen maailmaan, 

Hieman kyllä. - Koska koko meidän perhe kuopusta lukuunottamata lukee erinomaisen paljon, joten olisihan kivaa jos hänkin jakaisi meidän muiden innostuksen ja kiinnostuksen lukemiseen. 

Kyllä jonkun verran harmittaa. Itse olin lukutoukka. 

No jo on saatana taas kysymys. En vastaa sulle. 

No en kärsi. Jos lapsi itse ei siitä kärsi.

Muksunikin ovat lukutoukkia, niin en tiedä onneksi tästä harmituksen lajista mitään.

Kärsin niiiin paljon että hirtän itseni. 

Kyllä sitä ajattelisin, että lapsessa täytyy olla jokin vialla

Lasten ei tarvitse pitää sinun harrastuksista. Ethän sinäkään tee niitä asioita mistä lapsi pitää

Käsin sian kärsien kanssa paskakasaa

Kyllähän se varmasti harmittaisi, samoin kuin harmittaisi jos lapset olisivat täysin välinpitämättömiä musiikkia kohtaan.

     Kärsin. Siksi erozimme

Ei minua haittaa yhtään. Kumpikaan lapsistani ei lue kirjoja, mutta kumpikin seuraa maailman tapahtumia ja ilmiöitä tarkasti. Kumpikin on omalla alallaan omaa luokkaansa, joten en ole koskaan potenut mitään tuskaa siitä, että he eivät lue. Heille kuitenkin luettiin lapsena paljon.

Typerä aikuinen häpeää lastaan kun ei lue mitä ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä ajattelisin, että lapsessa täytyy olla jokin vialla

 Joooo on nepsy. On autisti, On narsisti. On, on on, on vaikka mitä

En, tyttö alkoi kyllä lukion lopussa lukea ja lukee nyt paljon

    Kärsin niiiin paljon että hiukset päästä lähti ja tultu peräsuolen laskeuma.... Huuuuu. Huuuu

Kärsin. En ihan käsitä sitä. Että oikeastiko tarinat ja kertomukset ovat hänestä turhia. Ja kaikki tarpeellinen viisaus asuu hänessä jo?