Miten päättää suhde satuttamatta toista?

Vierailija kirjoitti:

Sano, että suhde on enemmän kaveruutta, joten parempi jatkaa eri suuntiin, vaikka välitänkin susta kaverina. Toivottavasti jäädään kavereiksi ja ystäviksi.

Voisin sanoa noin, mutta se ei ole totta. Kumppanini on seksikäs ja haluan seksiä hänen kanssaan.

-AP

Traagisia tuollaiset tyytymissuhteet. No, parempi kuitenkin 2 kuin 20 vuotta.

Suhteeni päätääminen satuttaa aina riippumatta millä sanoilla kertoo eroamishalustaan. Rehellisyys omista tunteistaan ja se, että suo seurustelukumppanille mahdollisuuden keskustella asiat perusteellisesti auki, jos hän niin tahtoo.

Tämä lause ei toimi... olet liian hyvä minulle 🙄

Suhteen päättyminen satuttaa yleensä sitä toista, joka ei suhteen toivoisi päättyvän. Jälkiviisaana voin todeta, että hyvä kun päättyi. Tapsin seuraavaksi puolisoni 😌

Satuttamatta -ei mitenkään. Mahdollisimman pienellä kivulla: olemalla rehellinen. Ei mitään läpinäkyviä selityksiä.

Satuttamatta -ei mitenkään. Mahdollisimman pienellä kivulla: olemalla rehellinen. Ei mitään läpinäkyviä selityksiä.

Teksarilla. Se on tätäpäivää. 

Sanot, että olet uskonut suhteeseen, koska hän on niin hieno tyyppi monella tavalla, mutta nyt kahden vuoden jälkeen tuntuu valitettavasti silti siltä, että sun tunteet ei ole riittävän vahvoja elämänmittaiseen suhteeseen, etkä halua tuhlata hänen aikaansa - hän ansaitsee partnerin joka pystyy sitoutumaan koko elämäksi. Ja sinä et ole se.

Jos et halua satuttaa niin ystävällisintä mitä voit tehdä toiselle on ottaa hänen pettymyksensä ja muut negatiiviset tunteensa vastaan, vaikka se tuntuu susta ikävältä. Se tuntuu susta ikävältä vain hetken, mutta hänestä tulee tuntumaan paskalta pitkän aikaan, ja on reilua ottaa se paska niskaan parissa keskustelussa - ekassa silloin kuin ilmoitat asian, ja sitten muutaman päivän sisällä hän varmasti tarvitsee toisen keskustelun ajateltuaan asian. Tai ehkä muutamankin keskustelun. Kun kaikki aiheet puhuttu kerran läpi, niin sitten sulla ei ole enää velvollisuutta velloa asioissa, ja muut läheiset tukevat häntä eron jälkeen.

Et voi olla häntä satuttamatta, mutta huomattavasti huonompi vaihtoehto olisi jäädä hänen kanssaan, koska hän oikeasti ansaitsee paremman suhteen kuin mitä voit antaa.

Älä usko näitä outoja ideoita että selität jotain "tässä on musta kyse, ei susta" tai "mun pitää olla yksin välillä", koska ne ei ole totta eikä kumppani usko niitä siksi. Se, että tunteita ei ole, on paras tapa sanoa asiat. Jos hän tivaa syitä siihen miksi tunteita ei ole, älä kerro mitään loukkaavia yksityiskohtia kuten että "et ole tarpeeksi hyvännäköinen" tai "en tunne suhun enää vetovoimaa". Sano että paljon on hyvää, mutta tunteet ei riitä jatkamaan suhdetta.

Puhu totta.

Se on yleensä paras tapa hoitaa asiat. Sen toden puhumisen voi hoitaa hyvin kauniisti, yleensä se onkin kaunein tapa. Puhut omista tunteistasi ja siitä, ettet halua häntä satuttaa. 

Sanot vain suoraan ja rehellisesti, mitä haluat. Se, että suhteen päättyminen mahdollisesti toiseen sattuu, ei tarkoita, että sinä siinä häntä satutat. Ethän voisi jäädä suhteeseen vastoin tahtoasi, vain jottei toiselle tulisi (hetkellisesti) paha mieli. Satuttamista olisi se, jos ilmaisisit asian ilkeästi vaikka häntä haukkuen, mutta se tuskin on aloituksesi perusteella aikeissasi.

Mä haluan olla vain kaveri tai muuta paskaa. 

Ei se ole mahdollista. Jos toinen välittää sinusta, eroaminen sattuu, ihan sama miten sen eroamisen hoidat.

Mitä ajattelet rakkauden olevan? Tunteesi häntä kohtaan kuulostaa rakkaudelta. Rakastuminen on ilotulitusta ja suuria tunteita, rakastaminen ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ne sanovat, että ansaitset parempaa.

Tosi kulunut fraasi jota ei usko kukaan.

Minä ajattelin käyttää tätä kus***n kohdalla, paljosta vetoa että menee läpi?

Mulla oli ihminen jota oikeasti rakastin. Hän alkoi käyttäytyä huonosti ja puhui liian suoraan asiosta (eli minä olin syyllinen kaikkeen, unohtaen omat tekonsa ja sanansa), välittämättä yhtään minun tunteistani Pari kk rakkauteni vielä kantoi, sitten vain eräänä päivänä huomaisin, ettei minulla ollut enää tunteita tätä ihmistä kohtaan. Meillä oli todella hienoja hetkijä yhdessä, läheisyys täydellistä, mutta hän rikkoi minut ja tunteeni häntä kohtaan totaalisesti 'totuuksillaan'.

Tasaisesti himmailin kaikissa asioissa, järjestin muuta tekemistä itselle ja lopulta en enää kaivannut toista mitenkään. Silloin oli helppo lopettaa suhde. Tosin toinen oli tässä vaiheessa kääntänyt kelkkansa, olisi halunnut jatkaa ja varmaan katuu loppu elämänsä minulle tekemiään asioita.

Eli ole kuin tuo ihminen minulle, ilkeä, käyttäydy rumasti, petä lupauksesi, petä sovitut asiat, jauha existä, huuda, raivoa, tee ikäviä asioita, syytä toista kaikesta, kieltäydy näkemästä, vetoa aina työkiireisiin tai väsymykseen tai erityisesti johonkin minkkä toinen tietää olevan suoraan valhe. Kyllä se toinen tajuaa hävitä todellakin paremmille apajille. Ei varmasti mene montaa viikkoa.

En usko että satuttamatta voi erota ja varsinkin kun suhde kestänyt noin kauan. Ei ole mahdotonta että toinen teistä tai molemmat ette löydä ton parempaa suhdetta ikinä kuten niin monet myöskään eivät ole löytäneet. Jospa sinun tulisi ottaa keskustelun aiheeksi että suhde ei kehity mihinkään ja se varmaan johtuu siitä että ei olla rakastuneita. Toisaalta mihin ton enempään mikään suhde jossa ei olla rakastuneita mutta tykätään toisista ja seksi luistaa johtuisikaan? Kaikki eivät löydä suurta rakkautta yhtään koskaan. Ehdota että pidätte etäisyyttä toisistanne jonkin aikaa ja katsotte sitten miltä tuntuu... Keskustele myös avioliitto ja lasten saamisen mahdollisuudesta niin valkenee että olette turhaan toistenne kanssa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mahdollista jättää ilman satuttamista. Aina jätetyksi tuleminen satuttaa pitkäksi aikaa.

Ei välttämättä. Kumpikin haluais erota mutta ei uskalla nostaa asiaa esille. Voi olla helpotus.

Sinähän et minua jätä minua

Minun on myös niin vaikea lopettaa suhdetta, että jätän mielummin kokonaan yrittämättä. Ajan kanssa kuukaudet ja vuodet vaan kuluu ja kumpikin saattaa vaan tyytyä, vaikka mitään kemiaa ei ole, eikä halua miettiä tulevaisuutta. Ehkä pelko yksinäisyydestä on taustalla ja jos alkaakin kaduttamaan. Olen osannut päättää suhteet vasta sitten, kun ajatuskin henkilön näkemisestä saa voimaan huonosti. 

Eikä kannata sanoa, että toivottavasti ollaan kavereita tmv, jos ei sitä oikeasti halua. En päässyt nimittäin exästä eroon 10 vuoteen, koska otti sen todellakin kirjaimellisesti. Olisi halunnut olla tekemisissä joka päivä. Nähdä ja soitella. Sotki äitinsäkkin asiaan niin, että tämä kuulemma pyyteli kylään ja lähetteli minulle lahjoja. Lopulta piti uhata Poliisilla, eli loppu oli ruma. Olisinpa heti vaan ollut rehellinen ja sanonut, että haluan jatkaa elämääni ja tämä oli kaikinpuolin tässä.