Överiksi menee: koulun henkilökunnalle on järjestetty kriisiapua, kun koulun läheltä joku muu löysi ruumiin

Et ole ikinä posttraumaattisesta stressihäiriöstä kuullut? Ei sotienkaan aikana ja jälkeen kaikki olleet täysissä mielen voimissaan. 

Toivottavasti yksikään vanhus ei ole kuollut kilometrin säteellä koulusta.. eli joku 2000hlöä joten ihan jakamalla a 70 ikäodotuksella noita kuuluisi keskimäärilla joku 28kpl joka ikinen vuosi. Tuolla tahdilla kriisikokouksia on joka toinen viikko.

Vierailija kirjoitti:

Miksi rauhan aikaan pitää elää samalla tavalla kuin sotien aikana?

Mietin ihmisen kestokykyä. Miksi näin pieni kohauttaa sivullisia?

Selkesästi siinö koulussa ei opeteta matematiikkaa, eivätkä virkamiehet selvinneet nelosluokan vaatimuksista

Nuoruudessani spurgut poltti koulun vierestä talon ja joku niistä paloi sen mukana. Yritti hypätä ikkunasta, mutta ei saanut lasia rikki ja tukehtui kaasuihin. Ne yritti palomiehet päästä yläkerran ikkunan kautta tikkailla miestä hakeman mutta ei tohtineet mennä siitä lasista sisälle. Ehkä se mies oli jo kuollut siinä vaiheessa.

Onhan se nyt järkyttävää, jos lapsi kuolee. Varsinkin henkirikoksen uhrina. Kaikista pahin asia, mikä voi ihmiselle tapahtua. Minulla oksettaa nämä tunnekylmät ihmiset, jotka eivät välitä tuon taivaallista toisen ihmisen kuolemasta. Enempi se siinä päässä on vikaa. 

Vierailija kirjoitti:

1970 luvulla isä oli kuollut kun me alakouluikäset lapset menimme kotiin, ainoat viranomaiset jotka kävivät oli poliisi ja ruumisautonkuljettajat, ei silloin eikä sen jälkeenkään kukaan meiltä lapsilta mittään kysellyt, pari päivää oltiin pois koulusta ja äiti palas töihinsä, totesi vaan että kai se on töissä jatkettava. Erään mäkihyppääjän vaimo ei ole vieläkään tainnut toipua työkuntoiseksi, masennusta voi pukata.

Ihmettelen tuota mäkihyppääjän leskeä, aikuinen ihminen ja jatkuvasti marisee kun on niin vaikeeta, muut lesket kyllä pärjäävät, työkaverilla kuoli mies rutiini leikkauksen takia, alku oli hankalaa mutta toipui siitä niin myös lapset. Ja yhden tutun lapsi oli nähnyt kun joku hyppäsi katolta, tuttu kuuli asiasta vasta myöhemmin, kun tämä lapsi sattui kertomaan, ei saanut kriisiapua kukaan siihenkään vaikka kaupungin keskustassa oli kyllä silminnäkijöitä.

On kyllä sotatietous ihan nollassa, jos väittää, että onhan sotienkin aikana selvitty ruumiiden näkemisestä ilman psyykkisiä oireita. 

Ikävä jos ruumis löytyy jostain pusikosta, mutta kuolema on osa elämää eikä siitä pidä menettää järkeään. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt järkyttävää, jos lapsi kuolee. Varsinkin henkirikoksen uhrina. Kaikista pahin asia, mikä voi ihmiselle tapahtua. Minulla oksettaa nämä tunnekylmät ihmiset, jotka eivät välitä tuon taivaallista toisen ihmisen kuolemasta. Enempi se siinä päässä on vikaa. 

Kyllä henkirikokset ovat mielestäni järkyttäviä. 

Mutta miksi läheisen koulun henkilökunta tarvitsisi kriisiapua? Sitä en käsitä. Siis sen enempää kun kuka vaan suomalainen. 

Tapaus ei ollut koulun alueella eikä edes koulun vieressä, vaan hieman kauempana. 

Ketkä sitä kriisiapua antaa, onko ne sitten poissa jostain tärkeämmästä työstä tällaisen takia, kun joka paikkaan pitää antaa kriisiapua.

Ja jos näitä avun antajia ei tarvita muualle, johonkin tärkeämpään työhön, niin eikö ne sitten ole aika turhia, eikä tässä voi jokaiselle kansalaiselle jotain omaa henk.kohta kriisiavustajaa palkata/järjestää, kulujakin piti leikata eikä lisätä?

Vierailija kirjoitti:

Ikävä jos ruumis löytyy jostain pusikosta, mutta kuolema on osa elämää eikä siitä pidä menettää järkeään. 

Tappamisen ei pitäisi olla osa elämää. Se lapsi ei kuollut luonnollisesti. 

Vierailija kirjoitti:

On kyllä sotatietous ihan nollassa, jos väittää, että onhan sotienkin aikana selvitty ruumiiden näkemisestä ilman psyykkisiä oireita. 

Sotaveteraanisukulainen sanoi minulle, että sotaan lähtiessä 18-vuotiaana oli vain pakko kovettaa itsensä. Ei siellä muuten olisi pärjännyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä sotatietous ihan nollassa, jos väittää, että onhan sotienkin aikana selvitty ruumiiden näkemisestä ilman psyykkisiä oireita. 

Sotaveteraanisukulainen sanoi minulle, että sotaan lähtiessä 18-vuotiaana oli vain pakko kovettaa itsensä. Ei siellä muuten olisi pärjännyt. 

Eivätpä vaan kaikki ole tähän pystyneet.

Ap, julkisyhteisöissä tuo kriisiavun tarjoaminen om pakollsta.

Monikaan ei käytä sitä, mutta tarjottava.

Sen sijaan, osa koulujen oppilaista, käy kestelemassa asiasta, kriisiavun työntekijöiden kanssa.

Kriisiapu on aina keskustelua, saa purkaa tuntojaan, kertoa miltö tuntuu.  Se helpottaa lasten ja nuorten pelkoa, jännittynyttä oloa ja ahdistusta.

Aikuiset ovat kokeneempia,  heillä on jo takanaan elettyä elämää, ja monipuolista kokemusta elämästä.

Kriisiapu tarkoittaa: Juttelemista ehkä sairaanhoitajan, psykiatrisen sairaanhoitajan tai SPR:n koulutetun vapaaehtoisen kanssa.

Eipä sen ihmeempää koskaan ole.

Pääasia että lapset ja nuoret saavat puhuttua asiat ulos. Eivätkä yksin kanna ja mieti niitä päässään. Jolloin asia vääristyä ja patoutua ja kasvaa jopa sairaaloisiin mittasuhteisiin.

Mäkihyppääjän leski ihmetyttää myös minua ja siksi, että he ei olleet kovin montaa vuotta edes tunteneet. 

Lisäksi hyppääjä oli niin kova eroamaan puolisoistaan, että olisiko tuokaan liitto oikeasti jatkunut kovin pitkään. 

Vierailija kirjoitti:

Ikävä jos ruumis löytyy jostain pusikosta, mutta kuolema on osa elämää eikä siitä pidä menettää järkeään. 

Epäoikeudenmukainen kuo lema järkyttää aina. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan se nyt järkyttävää, jos lapsi kuolee. Varsinkin henkirikoksen uhrina. Kaikista pahin asia, mikä voi ihmiselle tapahtua. Minulla oksettaa nämä tunnekylmät ihmiset, jotka eivät välitä tuon taivaallista toisen ihmisen kuolemasta. Enempi se siinä päässä on vikaa. 

Onpas täällä kova linja. Olen samaa mieltä, järkyttävää on ja surullista, nuori ihminen on menehtynyt. Hyvä, että kriisiapua tarjotaan, ihmiset ottavat sitä vastaan, jos tarvitsevat.

Olen pahoillani, että täällä moni ei ole saanut kriisiapua, en itsekään ole saanut. Tuetaan toisiamme.

Vanhemmat jutelkoot näistä lastensa kanssa. Nykyään nämä menee aivan överiksi. Ei ihme jos rahat loppu julkisella puolella, kun tarvitaan ammattilaisia asioihin, jotka on kuitenkin VANHEMPIEN TEHTÄVIÄ.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ei siis ole kyse kriisiavusta lapsille, vaan aikuisille, jotka eivät mitenkäännliity tapaukseen. 

Heidän työpaikkansa oli melko lähellä paikkaa, josta joku löysi ruu miin. 

Mitä apua tähän tarvitaan?