Mitä tehdä? Lapsi saa raivarit, kun ei saa mitä haluaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ongelma tässä nyt on? Kiukku on ihan normaali tunne ja on vain tervettä osata näyttää tunteensa. Niin kauan kuin ei satuta muita tai riko paikkoja, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Kyllä sitä aikuisiakin vtuttaa ja se myös näytetään. Lapsi ei ole robotti, vaan hänelläkin on tunteet. 

Heh, se olisikin näky, kun työpaikoilla itkupotkuraivotaan :D Uusi toimintakulttuuri töihin -> näytä tunteesi voimalla 

"Minä saan olla eri mieltä kuin te!"

Petteri, 54v, eduskunnan kyselytunnilla uhmaikäisen lapsen äänellä

Keskusteletteko te edes lapsen haluamista asioista? Saako hän koskaan tahtoaan läpi?

Jos Ap:lla on outo näkemys ettei lapsi saa saada haluamiaan asioita, voiko osittain johtua siitä?

Aikuisena työelämässä on tullut tavattua pomoja, joille alaisen toiveiden jyrääminen aiheuttaa iloa. Mieluummin vaikka keksivät kenelle muulle antavat työn, jos mitätöitävä alainen yrittää perustella, että haluaisi tehdä X ja huomasi tarpeen.

Lapsella voi siis olla ongelmia kiukun hallinnassa mutta voi myös olla, että Ap antaa tylyt pakit ilman perusteluja.

Arempi lapsi voisi nöyrtyä ja oppia olemaan jyrätty. Sellainen joutuisi helposti työelämässä kynnysmatoksi, ellei dominoiva pomo satu haluamaan ehdottaa jotain tai muuten koe itse saavansa jotain alaiselle annetusta myöntymisestä.

Voisiko jankkaamiseen opettaminen olla askel parempaan suuntaan? Vaikkei sitten aina saisikaan mitä haluaa.

Niin siis itsehän olen todella voimakastahtoinen ihminen, tosin en kiukkua enkä suutu juuri koskaan. Olen ollut sellainen aina, niin voimakastahtoinen, että omat vanhempani olivat vähän pulassa kanssani, koska omaa tahtoani ei kääntänyt mikään. Minulla se ei lapsenakaan näkynyt kiukkuna eikä huutona vaan sillä että nipistin suuni kiinni enkä liikkunut senttiäkään jos niin päätin. En vaikka mitä olisivat tehneet. Omassa lapsessani näen vähän samaa voimakastahtoisuutta, se vain ilmenee hyvin eri tavalla. Ap

Käske mennä pihalle huutamaan ei se siihen kuole vaikka raivookin.

Sisällä mä en kuuntelis huutoa.

Vierailija kirjoitti:

Niin siis itsehän olen todella voimakastahtoinen ihminen, tosin en kiukkua enkä suutu juuri koskaan. Olen ollut sellainen aina, niin voimakastahtoinen, että omat vanhempani olivat vähän pulassa kanssani, koska omaa tahtoani ei kääntänyt mikään. Minulla se ei lapsenakaan näkynyt kiukkuna eikä huutona vaan sillä että nipistin suuni kiinni enkä liikkunut senttiäkään jos niin päätin. En vaikka mitä olisivat tehneet. Omassa lapsessani näen vähän samaa voimakastahtoisuutta, se vain ilmenee hyvin eri tavalla. Ap

Tulihan se sieltä. Olet siis jyrääjävanhempi, jolle elämä on valtataistelua lapsen kanssa. Lapsella ei saa olla omaa tahtoa, koska SINÄ HALUAT toisin. Voin vain kuvitella minkälaista vänkääimstä harrastat, jos lapsi ilmaisee tahtovansa jotain mikä SINUN MIELESTÄSI ei ole oikein. Siihen päälle marttyyrina suu kiinni ja mykkäkoulu kehiin. Sääliksi käy lastasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiset vaan kypsyy hitaammin. Mitä ne teidän keskustelut muuten on, kerrotteko vaan, että kiukuttelemalla ei saa tahtoaan läpi? Sen se lapsi varmaan tietää, joten ennemminkin kannattaisi opettaa hänelle sitä, miten voi hillitä kiukkuaan ja mitä pitäisi tehdä, kun tuntuu että suuttumus nousee.

Meidän lapsella väheni raivarit, kun keskityttiin siihen miten voi rauhoittaa itsensä ennen kuin kiukku yltyy liian suureksi.

 

Jatkan vielä tähän, että lapsi itse sanoo, että tietää kyllä miten pitäisi hillitä kiukkua, mutta kiukku yltyy sekunnissa niin suureksi, ettei vain ehdi sitä hillitä. Ja siltä se minustakin näyttää. On aina ollut sellainen, että kaikki tunteet on hyvin voimakkaita ja nopeita, myös iloiset tunteet. Ap

Ihana temperamentti. Meillä myös tuollaisia lapsia.

Aika auttaa, ja jossakin määrin on auttanut myös se, että lapsi ainakin joskus saa sen tahtonsa läpi.

Tätä varmaan alapeukutetaan hullun lailla, mutta itsestäni tuntuu että esikoisen kanssa tuli aivan turhaan kärjistettyä tilanteita siksi, että ajatteli että lapsi menee pilalle, jos saa tahtonsa läpi. Kolmannen lapsen kohdalla on huomannut, että kyse ei ole välttämättä edes tahdosta, vaan kuulluksi tulemisen kokemuksesta. 

Se on lapsi. Anna hänen olla lapsi kasvaa ja kypsyä omaan tahtiinsa. Ole sinä aikuinen ja tue lasta, äläkä yritä kiiruhtaa hänen aikuistumistaan. Tämä menee kyllä ohi. Myöskään lapsen negatiivisten tunteiden kieltäminen ei kannata. Siitä voi seuraa teininä ja aikuisena ahdistusta.

Anna raivota.

Pakkohan sitä on lapsen oppia, että kaikki haluttu ei ole sellaista mitä voi saada.

Yritä selittää miksi ei saa.

Jokin aito syy. 

Kuoleeko lapsi siihen, jos joskus saakin tahtonsa läpi? Tuskinpa. Elämässä pääsee monesti paljon helpommalla kun ei ole liian ehdoton. Toki kaikkea voi saada, mitä haluaa, mutta liian moni sortuu mitättömissä pikkuasioissakin ihan vain periaatteen vuoksi kieltämään asioita. Se on turhaa elämän hankaloittamista ja riidan kylväimstä. 

Vierailija kirjoitti:

Keskusteletteko te edes lapsen haluamista asioista? Saako hän koskaan tahtoaan läpi?

Jos Ap:lla on outo näkemys ettei lapsi saa saada haluamiaan asioita, voiko osittain johtua siitä?

Aikuisena työelämässä on tullut tavattua pomoja, joille alaisen toiveiden jyrääminen aiheuttaa iloa. Mieluummin vaikka keksivät kenelle muulle antavat työn, jos mitätöitävä alainen yrittää perustella, että haluaisi tehdä X ja huomasi tarpeen.

Lapsella voi siis olla ongelmia kiukun hallinnassa mutta voi myös olla, että Ap antaa tylyt pakit ilman perusteluja.

Arempi lapsi voisi nöyrtyä ja oppia olemaan jyrätty. Sellainen joutuisi helposti työelämässä kynnysmatoksi, ellei dominoiva pomo satu haluamaan ehdottaa jotain tai muuten koe itse saavansa jotain alaiselle annetusta myöntymisestä.

Voisiko jankkaamiseen opettaminen olla askel parempaan suuntaan? Vaikkei sitten aina saisikaan mitä haluaa.

 

En anna tylyjä pakkeja ilman perusteluja. Vaan perustelen aina kantani, niin huolella että lapsi ymmärtää perusteet kyllä. Ja usein kiukun rauhoituttua selitän perustelut vielä uudelleen. Ja monista asioista neuvottelemme ja usein lapsi saa valita oman tahtonsa mukaisesti, jos se vain on järkevää ja mahdollista. Joka päivä on monta asiaa missä hän saa tahtonsa läpi. Ja nekin missä ei saa, niin niistä aina keskustellaan, jotta ymmärtää miksi ei saa. Meidän säännöt on ihan tavallisia ja normaaleja, sellaisia että kun on ruoka-aika niin tullaan pöytään eikä mennä muualle leikkkimään, pikkukiviä ei nakella naapurin pihaan vaikka se olisikin hauskaa jne. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis itsehän olen todella voimakastahtoinen ihminen, tosin en kiukkua enkä suutu juuri koskaan. Olen ollut sellainen aina, niin voimakastahtoinen, että omat vanhempani olivat vähän pulassa kanssani, koska omaa tahtoani ei kääntänyt mikään. Minulla se ei lapsenakaan näkynyt kiukkuna eikä huutona vaan sillä että nipistin suuni kiinni enkä liikkunut senttiäkään jos niin päätin. En vaikka mitä olisivat tehneet. Omassa lapsessani näen vähän samaa voimakastahtoisuutta, se vain ilmenee hyvin eri tavalla. Ap

Tulihan se sieltä. Olet siis jyrääjävanhempi, jolle elämä on valtataistelua lapsen kanssa. Lapsella ei saa olla omaa tahtoa, koska SINÄ HALUAT toisin. Voin vain kuvitella minkälaista vänkääimstä harrastat, jos lapsi ilmaisee tahtovansa jotain mikä SINUN MIELESTÄSI ei ole oikein. Siihen päälle marttyyrina suu kiinni ja mykkäkoulu kehiin. Sääliksi käy lastasi.&nbsp

Ei ole valtataistelua enkä ole jyräävä. Olen varsin neuvotteleva. Eikä minuakaan lapsena yritetty jyrätä. Olet ymmärtänyt voimakastahtoisuuden väärin. Mykkäkoulua en harrasta ikinä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskusteletteko te edes lapsen haluamista asioista? Saako hän koskaan tahtoaan läpi?

Jos Ap:lla on outo näkemys ettei lapsi saa saada haluamiaan asioita, voiko osittain johtua siitä?

Aikuisena työelämässä on tullut tavattua pomoja, joille alaisen toiveiden jyrääminen aiheuttaa iloa. Mieluummin vaikka keksivät kenelle muulle antavat työn, jos mitätöitävä alainen yrittää perustella, että haluaisi tehdä X ja huomasi tarpeen.

Lapsella voi siis olla ongelmia kiukun hallinnassa mutta voi myös olla, että Ap antaa tylyt pakit ilman perusteluja.

Arempi lapsi voisi nöyrtyä ja oppia olemaan jyrätty. Sellainen joutuisi helposti työelämässä kynnysmatoksi, ellei dominoiva pomo satu haluamaan ehdottaa jotain tai muuten koe itse saavansa jotain alaiselle annetusta myöntymisestä.

Voisiko jankkaamiseen opettaminen olla askel parempaan suuntaan? Vaikkei sitten aina saisi

No mikä siinä sitten on ongelma, että lapsi (vielä hyvinkin pieni sellainen) näyttää tunteensa kiukkuamalla? Kyllä maailmaan kiukkua mahtuu ja kuten kerroit, lapsi osaa rauhoittua, joten en nyt ymmärrä, miksi teet tästä näin ison numeron. 

Vierailija kirjoitti:

Kuoleeko lapsi siihen, jos joskus saakin tahtonsa läpi? Tuskinpa. Elämässä pääsee monesti paljon helpommalla kun ei ole liian ehdoton. Toki kaikkea voi saada, mitä haluaa, mutta liian moni sortuu mitättömissä pikkuasioissakin ihan vain periaatteen vuoksi kieltämään asioita. Se on turhaa elämän hankaloittamista ja riidan kylväimstä. 

Lapsi saa monessakin tahtonsa läpi. Mutta ei vaikkapa siinä että meidän pihan vieressä olevalle autotielle ei saa mennä juoksentelemaan, ei vaikka pallo menisi tielle (vaan silloin pyydetään aikuinen hakemaan pallo). En kiellä pikkuasioita vaan asioita, joilla oikeasti on väliä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis itsehän olen todella voimakastahtoinen ihminen, tosin en kiukkua enkä suutu juuri koskaan. Olen ollut sellainen aina, niin voimakastahtoinen, että omat vanhempani olivat vähän pulassa kanssani, koska omaa tahtoani ei kääntänyt mikään. Minulla se ei lapsenakaan näkynyt kiukkuna eikä huutona vaan sillä että nipistin suuni kiinni enkä liikkunut senttiäkään jos niin päätin. En vaikka mitä olisivat tehneet. Omassa lapsessani näen vähän samaa voimakastahtoisuutta, se vain ilmenee hyvin eri tavalla. Ap

Tulihan se sieltä. Olet siis jyrääjävanhempi, jolle elämä on valtataistelua lapsen kanssa. Lapsella ei saa olla omaa tahtoa, koska SINÄ HALUAT toisin. Voin vain kuvitella minkälaista vänkääimstä harrastat, jos lapsi ilmaisee tahtovansa jotain mikä SINUN MIELESTÄSI ei ole oikein. Siihen päälle marttyyrina suu kiinni

Sinä et ole oikea ihminen arvioimaan omaa toimintaasi. Se, mikä sinusta vaikuttaa neuvottelevalta voi lapsestasi olla jyräävää käytöstä. Voimakastahtoiset ihmiset hyvinkin tyypillisesti "neuvottelevat" siten, että oma tahto jyrätään läpi tavalla tai toisella. Eivät välttämättä edes itse tajua jyräävänsä ja tekevänsä vasta puolen olon ahdistuneeksi päättäväisyydellään. Ei se lapsi ilman syytä raivoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhaan aikaan oli helppo kasvattaa lapsia kun sai antaa selkään. Eipä ollut yhtään niin tyhmää lasta että olisi toistamiseen saman tempun tehnyt, tosin tulihan niitä uusia keksittyä.;) Mitään traumoja ei jäänyt kun kädellä läpsittiin vaatteiden päälle pyllylle, lähinnä nolotti. Tietysti nämä paljaalle pyllylle hakkaamiset vyöllä tai risulla olivat tuomittavia.

Nyt kyllä kerroit sellaisia höpöhöpöjuttuja, että sinua sietäisi läpsäistä pyllylle, ihan vaatteiden päältä tietenkin. 

Ap on rasittava jankkaaja. Ei ihme, että lapsella menee hermo tuollaisen kanssa. Tosin provo tämä taitaa olla, kun jokaiseen kommenttiin tulee vastaus "on jo tehty ei toimi". Tyypillistä trollin käytöstä. 

Se lapsi on tietysti tyttö eli ihan tyypillinen tuleva nainen. Naisethan aina ulisee kun eivät saa mitä haluavat ja sitten se on muka väkivaltaa, jos mies lyö naista kun se ei suostu rauhoittumaan

Vierailija kirjoitti:

Ap on rasittava jankkaaja. Ei ihme, että lapsella menee hermo tuollaisen kanssa. Tosin provo tämä taitaa olla, kun jokaiseen kommenttiin tulee vastaus "on jo tehty ei toimi". Tyypillistä trollin käytöstä. 

Ei ole provo. Pitäisikö minun väittää, ettei ole tehty jotain täällä ehdotettua asiaa, vaikka oikeasti on tehty? Vai mikähän sinut saisi tyytyväiseksi? Itse mieluummin kerron totuuden. Ap

Googlaa varmuuden vuoksi PDA. Tosin siitä ehkä olis muitakin merkkejä. 

Palkitse lapsi aina jollain kivalla, kun pystyy hillitsemään itsensä ja muista kehua. Ja rankaise, jos saa hirveitä kiukkuraivareita. Rankaisulla tarkoitan, esim. karkkipäivän perumista tms.

Eli hyvästä käytöksestä palkitaan ja huonosta rankaistaan. Sitähän se kasvattaminen on.