Onko puolisosi myös paras ystäväsi?

Puolisoni on paras mitä minulla on , ainoa ihminen johon täysin luotan .

Ei ole. Haluan että ne asiat on erikseen. Tekee hyvää mielenterveydelle, muuten.

Minun puolisoni on sielunkumppanini ja kohtaamme henkisellä tasolla. Silti pidän kumppania erilaisena kuin parhaita ystäviäni. Hän on kumppani ja rakastajani ja perheeni. Näin säilyy myös ero romanttisen rakkauden ja hyvän ystävän välillä. Onhan hän tärkein mutta mielestäni en voi vastata tuohon kysymykseen suoraan kyllä, koska pidän kumppania ja ystäviä eri asioina. Ollaan oltu yhdessä yli 20 vuotta ja lapsia on monta. 

Kyllä. Voin kertoa hänelle kaiken ja puhua ihan kaikista asioista tarvitsematta miettiä jälkeenpäin "mitäköhän se ajatteli". Tapahtuipa sitten iloisia tai surullisia asioita, haluan jakaa ensimmäisenä hänen kanssaan. Puolisolla sama juttu. Tuntuu että muita (ulkopuolisia) häiritsee enemmän meidän tiivis yhdessäolo kuin meitä itseämme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei

Enkä ollenkaan ymmärrä näitä kommentteja, että tottakai puoliso on paras ystävä

Puoliso on puoliso ja hyvät ystävät erikseen. 

N 52v, 27 vuotta onnellisesti avioliitossa

Tottakai puoliso ja lapset on tärkeintä maailmassa ja rakkaimpia maailmassa

Silti minulla on paras ystävä ihan erikseen ja uskon sen olevan onnellisen liittomme salaisuus

 

Sama 52v nainen

Onko sinulla siis salainen ystävä? Vai miten se on liittonne salaisuus, kuten sanoit? Mitähän miehesi sanoisi, jos saisi kuulla tästä?

Ehdottomasti. Minulla on myös muista ystäviä mutta kyllä puolisoni on se kenelle kerron kaiken, tapahtui sitten ikäviä tai kivoja asioita. 

Kyllä. Ja lisäksi ollaan vielä työkavereitakin!

En kutsuisi häntä parhaaksi ystäväkseni, mutta jos asiaa nyt enemmän miettii niin kyllähän hän on. Sellaista asiaa ei olekaan, mistä en hänen kanssaan voisi keskustella, enkä kyllä äkkiseltään keksi mitään muutakaan tekemistä, mitä en hänen kanssaan voisi tehdä siinä missä ystävänkin. Meillä myös oli ystävyys ennen parisuhdetta.

Sitten on niitä ystäviä, joiden ero puolisoon on se, ettei se suhde ole samalla tavalla "kaiken kattava" eikä millään tasolla romanttinen.

On.

On. Helposti tulee ajateltua, että paras ystävä on joku muu, kuin oma puoliso. Oma puoliso on tulee minulle ykkösenä, sitten on parisuhteen ulkopuolella oleva paras ystävä.

Tiedän kaveripiiristäni parikin pariskuntaa, jossa se oma puoliso ei selkeästi ole paras ystävä, tai siltä se ainakin ulkopuoliselle näyttää. Aikaa vietetään enemmän muiden kuin puolison kanssa, ulkomaanmatkoillekin lähdetään erikseen kaveriporukoissa tai sitten jos molemmat puolisot ovat mukana, niin on muutamia kaveripariskuntia seurana, ettei tarvitse olla koko ajan kahdestaan. Eikä tämä tietenkään tarkoita, etteikö heillä voisi olla hyvää seksiä ja parisuhdekin ihan ok, mutta näyttävät enemmän tai vähemmän kompromissisuhteilta, kun on haluttu puoliso ja lapsia. Ikään kuin joki kipinä puuttuisi pariskunnan väliltä. Mutta kukin tavallaan.