Lue keskustelun säännöt.
yksin synnyttämään..? :(
27.01.2007 |
Alkaa tuntua siltä, että taidan pyytää miestä jäämään pois synnytyksestä. Hän lopettelee tupakanpolttoa, mikä sinänsä on hyvä asia, mutta lieveilmiönä siitä hän on koko ajan äärettömän kärttyinen. Tiuskii ja napsahtelee, tuntuu, että olen koko ajan vain riesa ja vaiva, vaikken edes odota häneltä mitään erityistä kohtelua raskauteni takia.
En vaan enää taitu ihan samaan malliin kotihommiin yms. mitä normaalisti.
Synnytys on kuitenkin niin rankka juttu, että siellä pitäisi olla mukana joku johon voi nojata satakymmenen prosenttisesti, ja mies ei tällä hetkellä ole sellainen! pelottaa vaan ajatuskin siitä että joutuu kokemaan sen yksin! Jos synnytys on puoliksikaan niin rankka ja dramaattinen kuin esikoisen kohdalla, niin tuki olisi tosiaan enemmän kuin tarpeeseen... No, toisaalta ratkeaisipa siinä esikoisen hoitopulma.
Itkettää!
Kommentit (8)
tilanteessa. Luotin kätilöön ja omiin voimiini - niinhän ennenkin on tehty!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samaten meinaamme tehdä nyt keväällä syntyvän toisen synnytykseni kanssa. mun mies on oikein sympaattinen, empaattinen, rauhallinen ja asiallinen, on myös erittäin hyvä osallistuva isä ja elää täysillä mukana tässä odotuksessa. ollaan vaan sen verran vanhanaikaisia ihmisiä ettemme kumpikaan osaa ajatella että miehestä ois mitään hyötyä sellaisessa hommassa jota hän ei osaa kuvitella omalle kohdalleen. itselleni vanhemman, itsekin synnyttäneen naisen tuki oli se paras mahdollinen.
Minäkään en ottanut, ja se oli varmasti tosi hyvä ratkaisu. Mies olisi vain ollut haitaksi: Olisi kuitenkin panikoinut kokoajan.
Siskoni suostui mukaan synnytykseen: Hän oli tukena. Me rupateltiin kaikkea mukavaa, vaikka synnytys oli tuskallinen ja jännittävä kokemus.
Mies tuli sitten lapsen syntymän jälkeen hoivaamaan vauvaa :)
Ja tosiaan tuntuu, että kaipaisin jonkun tuekseni synnytykseen, pelkään ensimmäisen rankan synnytyksen ansiosta tulevaa tosi paljon!! Viimeksi aikaa kului yli vuorokausi, oli todella tuskallista ja lopussa meinasi vielä käydä köpelöstikin.
Vaan tuki miehen suunnalta nyt raskausaikana on tosiaan ollut täysin olematonta, enkä oikein osaa uskoa, että tilanne nyt enää parin viimeisenkään viikon aikana paljoa muuttuisi. Itkeskellen olen lukenut noita neuvolan opuksia, joissa ohjeistetaan, että raskaana oleva ansaitsee varsinkin loppuajasta ylimääräistä hoivaa ja huomiota...
Minulla ei ole siskoa tai äitiä, joten tosiaan vaihtoehdot on että mies tulee, tai sitten menen tosiaan yksin, sanan varsinaisessa merkityksessä. Tuntuu tosi pahalta!
ap
minäkin olen synnyttänyt yksin eikä kokemus ollut mitenkään traumaattinen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehet on outoja. kelailee varmaan miten mahutte autoon, miten vauva nukkuu yöt ja mitenkäs sen seksin laita sitten on. lopeta turha dramatisointi ja ota miehesi synnyttämään mukaan. älä sulje häntä ulos tästä. ja hyvä ihminen, PUHU sille miehelles noista tunteista. ääääk
yleensä lukee että tyttö maija ja matti meikäläiselle tms. huh , isätön lapsi raukka
Minä taas voin suurella todennäköisyydellä joutua synnyttämään ilman mieheni tukea vaikken todellakaan halua sitä. Mies joutuu työmatkalle helmikuuksi ja minulla on la 10.3. Supistuksia on jo ja kohdunsuu on pehmeä. Vauva on lisäksi iso, joten voi olla, että käynnistetäänkin ennen la jos menee liian isoksi tuo painoarvio. Näin kävi esikoisesta.
Miehen työmatka suuntautuu Japaniin, joten hän ei pääse " hetken varoitusajalla" kotiin... ja tuo työmatka on niin tärkeä, pitkän projektin päätös enkä todella haluaisi mieheni jäävän pois siitä. Joten hän lähtee ja minä toivon kädet (ja jalat) ristissä, että synnytys ei ala ennen 28.2. jolloin mies palaa... Huoh.