Oletteko odottaneet kovasti jotain tietoa esim. työpaikasta, hyakemuksesta, ja saaneet lopulta positiivisen vastauksen?
Oletteko intuitiivisesti tienneet, että teidät tullaan valitsemaan? Vai oletteko viimeiseen asti joutuneet jännittämään kovasti?
Kertokaa positiivisista hakuprosesseista.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Juu
HIV-testi tuli positiivisena
haista vit tu
Kyllä on kerrassaan hienoja vastauksia täällä. Ehkä kertoo siitä, millaisia ihmisiä täällä on
Vierailija kirjoitti:
täällä on vaan pummeja sori siitä
Kiitos ilmoituksestasi, mutta tässä ei nyt kysytty, onko Pekan kotona pummeja.
Saisikohan tähän asiallisia vastauksia, kiitos.
Joo, olen opiskelija ja pääsin kesäksi yhteen alaani sivuavaan projektiin töihin. Hakuprosessi oli nopea, koska työntekijää etsittiin aika lyhyellä varoitusajalla, enkä onneksi joutunut jännittämään viikkokausia. Oli kyllä sellainen hyvä tunne koko ajan, mutta en tiennyt miten montaa muuta ihmistä haastateltiin, ja jännitin siihen asti, että tuli ilmoitus valinnasta.
Mulla oli vielä takana varsin epäonnistunut kevät työnhaun suhteen ja tämä homma oli oikea oljenkorsi.
Kyllä ne positiiviset tulokset ovat aina tulleet nopeasti, negatiivisilla kestää. Ja muutaman kerran on käynyt niin, että haastattelussa sanotaan, että soitetaan molemmat tulokset henkilökohtaisesti, mutta kuitenkin negatiiviset on tulleet meilillä. Joskus nekin on tulleet puhelimitse, kuten luvattu.
Minulla on ävrittänyt omat epäonnistumiset tätä uskomista. En siis usko itseeni kun odotan, että kaikki menee päin vit tua. No, olen silti onnistunut jossakin, ja päässyt töihin jne.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne positiiviset tulokset ovat aina tulleet nopeasti, negatiivisilla kestää. Ja muutaman kerran on käynyt niin, että haastattelussa sanotaan, että soitetaan molemmat tulokset henkilökohtaisesti, mutta kuitenkin negatiiviset on tulleet meilillä. Joskus nekin on tulleet puhelimitse, kuten luvattu.
Its odotan tietoa apurahoista, eikä niistä todellakaan tule päätökset noepasti vaan kaikille ilmoitetaan samaan aikaan.
Aina olen jännittänyt loppuun asti. Vaikka jotain intuitiota tai jopa syytä toiveikkuuteen olisikin, on ainakin omalla alallani syytä jännitykseenkin silti. Twi ehkä juuri silloin - muulloinhan voi olla melko varma, että ei nyt ainakaan tärppää.
Vierailija kirjoitti:
Aina olen jännittänyt loppuun asti. Vaikka jotain intuitiota tai jopa syytä toiveikkuuteen olisikin, on ainakin omalla alallani syytä jännitykseenkin silti. Twi ehkä juuri silloin - muulloinhan voi olla melko varma, että ei nyt ainakaan tärppää.
Sama. Olisi outoa jos itsevarmana odottaisi jotain tietoa.
Tällä hetkellä odotan vastausta työpaikkahakemukseen ja opiskelivalintaan pääsykokeiden jälkeen. Kumpikin olisi ammatillisia toiveiden täyttymisiä. En kuitenkaan suhtaudu mihinkään itsestäänselvyytenä vaikka etenkin toive hakemastani opintopaikasta on tällä hetkellä ainoa mikä motivoi aamuisin nousemaan sängystä, lähtemään lenkille ja pitämään elämän edes jollakin tasolla raiteillaan.
Muuttuisiko lopputulema, jos olisin varma valituksi tulemisesta? Tiedäpä häntä. Valinta on nyt joka tapauksessa lautakunnan käsissä.
No tavallaan. Talous meni vähän kuralle tai enemmänkin kun otin riskin ja panostin siihen, että pääsen sisälle ja pääsin. Nyt on ihan outo olo, hirveesti duunia mutta jotenkin sellainen tuotteliaan ihmisen stamina päällä en osaa oikein kuvailla kun viime vuodet on olleet ihan hirveät ja sitten sai tällaisen mahdollisuuden. Elämä yllättää.
Jänitin viimeiseen asti ja olin hirveän stressaantunut. Kävin kaikki kauhuskenaariot läpi. Sain työpaikan silti.