Pelottaa että en kykene rakastamaan...
Pitkä tarina, mutta lyhyesti kerrottuna ensimmäinen parisuhteeni alkoi lukioikäisenä, kun tapasin tulevan pitkäaikaisemman kumppanini. Tämä oli ensimmäinen seurustelusuhteeni ja päädyimme olemaan yhdessä 15 vuotta. Ei ollut mitään alkuhuumaa ja aluksi en edes pitänyt hänestä, mutta niin vain luulin rakastuneeni häneen ajan saatossa. Ero oli riitaisa ja mies henkisesti väkivaltainen jonka vuoksi pelkäsin etten enää pystyisi parisuhteeseen.
Parin vuoden päästä löytyi kuitenkin oikein kiltti ja ihana mies jonka kanssa aloimme seurustelemamaan. Mieltäni kuitenkin kalvaa, sillä en ole yhtään varma rakastanko häntä. Periaatteessa hän on kaikkea mitä olen kaivannutkin, mutta silti en voi sanoa kokeneeni rakastumista silloin alussa ja pelkäänkin että en vain kykene rakastumaan kehenkään...
Kommentit (9)
...tunnen kyllä rakkautta tätä miestä kohtaan, mutten ehkä siinä määrin kuin luulen että pitäisi. En siis ole mitenkään hullaantunut häneen ja välillä jopa tuntuu ahdistavalta ja syylliseltä kun pitäisi tunnustaa rakkauttaan ja minä en ole varma edes mitä tunnen.
Kaikenlainen asiallinen kommentointi olisi nyt hyvinkin tervetullutta
Mene nukumaan ha herä huomenna samanlaisena luuserina kuin olit tänäkin aamuna.
Rakkauttahan on monenlaista. Muutakin kuin sellaista intohimoista täyttä hullaantumista. Se vaihe ei kuitenkaan tulisi kestämään, mutta kieltämättä olisi mukavaa, että sellaista olisi edes alussa.
Sun aiempi rakkaus on ollut riippuvuutta ei rakkautta, kyllä sä rakastat riittävästi, oikeaa rakkautta ei tarvitse todistaa alistumalla täysin toisen tahtoo ja miettimällä miellyyttääkö häntä tarpeeksi...
Kuulostaa siltä että olet särkenyt sydämesi
Ehkä olet vain vähän kiusaantunut ja estynyt. Ja lukossa; edellinen kerta ei päättynyt hyvin, joten luottamusta saa rakentaa sopuisassa tahdissa.
Rakkaudellisuuttakin voi harjoitella. Jos puheet ja eleet kiusaannuttavat, niin piirrä post-it lapulle sydän tai piilota karkkeja miehen löydettäväksi. Eiköhän viesti välity.
Vierailija kirjoitti:
Sun aiempi rakkaus on ollut riippuvuutta ei rakkautta, kyllä sä rakastat riittävästi, oikeaa rakkautta ei tarvitse todistaa alistumalla täysin toisen tahtoo ja miettimällä miellyyttääkö häntä tarpeeksi...
Niin, sitähän se tosiaan oli. Nyt vain tuntuu että tässä uudessa suhteessa taas ei oikein halua tehdä mitään kompromissejä kun pelottaa että toistaisi samoja virheitä uudestaan. Lisäksi välillä tuntuu että siihen ensimmäiseen tuli annettua niin paljon itsestään ettei nyt oikein pysty samaan ja siitä seuraa ajatus että rakastinko silloin enemmän.
-ap
Kun tarpeeksi rikotaan niin lopputulos on melko karu