Onko se niin, että jos eletty elämä on kummallakin täysin erilaista, niin ei tule mitään?

Olin erittäin ihasrunut mieheen viime syksynä tai olen oikeastaan aina vaan koska en pääse hänestä yli. Mies oli selvästi myös kiinnostunut minusta joka vain pahentaa tuskaani. Hän sanoi kuitenkin jo yhden tunnin keskustelun jälkeen, että ei usko että voisi olla naisen kanssa, joka on elänyt täysin päinvastaisen elämän, eli meillä ei olisi mitään perustavanlaatuista yhteistä. Ja mitä asioita hän tarkoitti  ->  Hänellä on 4 lasta, minulla ei yhtään. Hän on odottanut jo 10 vuotta tulevansa isoisäksi ja minä olen lapseton....  Hän sai ensimäisen lapsensa jo 18 vuotiaana ja minä olen lapseton.....  Hän on vastuullisesti elättänyt 4 lasta ja vaimon ja minä olen lapseton....   Eli pointti varmaan tuli selväksi. Enpä ikinä uskonut, että lapsettomuuteni tulisi taakaksi vielä tällaisessäkin tilanteessa ja sillä lyötäisiin. Aina puhutaan vaan kuinka naisen jolla on lapsia, on vaikea saada uutta suhdetta. 

N.53v.