Oletko joutunut kateuden kohteeksi?

Itselläni karmivimmat kateuden kohteena olemisen ovat olleet kun isäni osti minulle kaksi hevosta ja kun voitin kouluratsastus kilpailun. Sain yläasteella turpaan välitunnilla kun kaksi eri tarkkailuluokkalaista tyttöä hyökkäsi kimppuuni koska olin ns kermaperse ja rikkaasta perheestä ( tämä siis 90 luvun alussa) 

Lisäksi kun isäni osti minulle omistusasunnon vanhasta Jugend talosta Helsingistä olivat osa kavereista minulle kateelllisia. 

 

Myös työpaikalla minua on haukuttu huonoksi äidiksi kun kävin treenaamassa 4-5 krt viikossa heti töiden jälkeen ja olin siksi kotona vasta klo 18.00. Kerroin työkaverille, että lapset olivat jo iältään 11 ja 17 vuotiaat ja että he eivät ole yksin kotona vaan kotona on lasten isä paikalla. Työkaverini sanoi ettei isä ikinä voi korvata äitiä ja siksi olen huono äiti kun olen poissa kodista urheilun ajan. 

 

Myös eräs sukulainen on tunnustanut kadehtineensa ulkonäköäni ja sporttista vartaloani ja siksi puhunut minusta pahaa. Pyyteli kyllä anteeksi ja sovittiin asia.

Kateuden kohteena olo on kamalaa, sillä vaikka olet miten ystävällinen ja huomaavainen toisille, tuntuu että mukavuus vain pahentaa tilannetta. 

Ja siis en ikinä ole ylpeillyt asioilla, olen päinvastoin välttänyt puhumasta omistusasumisesta ja hevosista tai treenauksistani tai muista yksityiselämän asioista. Ja olen paljon myös tehnyt töitä asioiden eteen, esim harjoittelin paljon ja tein töitä kouluratsastusurallani ja muussa urheilussa. Ei ne tavoitteet ole ilmaiseksi saatuja, vaan niiden eteen on tehty paljon työtä. Toki elämässäni on ollut mahdollisuuksia kuten juuri harrastusten mahdollistuminen, monella ei ole mahdollisuutta esim omaan hevosen ym ymmärrän sen ja olen kiitollinen että olen ollut onnekas monessa asiassa.