Mistä johtuu selittämättämätön tuttuuden tunne uuden ihmisen tavatessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terkkuja eräälle. En ole unohtanut. 

En minäkään. Hyvää kesää!

Luuletteko tuntevanne?

Olisikin aika kornia törmätä IRL ihmiseen tällaisessa ketjussa. 

Siis sellaiseen, joka aiheutti aloituksen kaltaisen tunteen. 

IRL ei kyllä varmaan saisi sanaakaan suustaan, kun olisi niin tyyntä ja epätyyntä samaan aikaan. Ns. Epätietoisuutta ja muuta.

Ja hyvää kesää täältä, jos omat kohtaamiseni lukevat ja tunnistavat tai jotain.

Vierailija kirjoitti:

ed elämä

Ei ole kuin yksi elämä ihmisellä. Tuttuuden tunne on yleensä jotakin samanhenkisyyttä, voi olla myös että muistuttaa jostakin jo ennestään tutusta mukavasta ihmisestä tai sukulaisesta. Samanhenkisyyttä kuitenkin.

No  kaverilleni oli käynyt niin että yksi poika näki hänet noin12 v iässä ja oli katsonut että tuosta tytöstä haluan vaimon. No olivat naapuripaikkakunnilta eivätkä tunteneet muuten. Tämä poika oli sitten täysi-ikäisenä yrittänyt etsinkin näkemäänsä tyttöä. Löysi vihdoin kun tyttö oli jotain 22 v. Nyt onnellisesti naimisissa. Heitä on hauska katsoa kun tuntuvat lukevan toisiaan ihan vain katseella.

Minulla on käynyt useasti. Muutin 7 luokalle vieraaseen kouluun. Katselin ympärilleni uuteen luokkaan kävellessäni ja näin tytön jonka kanssa katseet osuivat. Tiesin hänestä tulee ystäväni. Oltiin koko yläaste tosi paljon yhdessä ja hän oli paras kaverini luokallani.

Lukiossa sama juttu kun uusi paikkakunta. Silmäni osuivat luokassaan kahteen tyttöön ja arvelin että siinähän ne minun tulevat kaverit. Ja edelleen ollaan tekemisissä toistemme kanssa ja lukioaikana oltiin parhaita kavereita.

uudessa työpaikassa aloittaessani pomo kierrätti minua ja esitteli muut työntekijät. Yksi mies näytti aivan uskomattoman symppikseltä. Ajattelin heti että tuo olis tosi kiinnostava ja näytti uskomattoman mukavalta mutta varmasti saavuttamattomissa minulle. No pitihän sitä kuitenkin yrittää. No nyt ollaan oltu jo yli 10v naimisissa. Ja mies on tosi symppis.

Mulla tätä tapahtuu sellaisten ihmisten kanssa, jotka muistuttavat jostain tutusta ihmisestä. Joskus myös persoonat menevät niin hyvin uuden ihmisen kanssa yhteen, että hänen kanssaan on helppo olla ja hän toimii itselle intuitiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Mini epilepsia kohtaus.

On tutkittu juttu. Turha tulla jankkaamaan entisistä elämistä.

Epilepsiakohtaus, kerropas tästä lisää? Ei ole entisiä elämiä, se on selvä.

Mikään romanttinen tarina tämä ei ole, mutta kerran yhdellä lukiokurssilla oli eräs poika. Kun katsoin häntä silmiin, tuli sellainen "vau, onpa rehellisen ja vilpittömän oloinen ihminen" -olo. Tosiasiassa tämä poika oli vähän sellainen tyyppi, joka ehdottaisi uuden rahan painamista köyhyyden ratkaisemiseksi (=hölmö) :D Mutta hämmästyttävä katse, kerta kaikkiaan.

Vierailija kirjoitti:

Sanatonta ymmärrystä ehkäpä. Samanlaisia kokemuksia elämässä ja persoonassa samankaltaisuuksia. Samanlaista elekieltä. Jotenkin vaan mätsää.

Ei välttämättä. Viimeksi tällaisen tapahtuessa kyllä välitön ymmärrys ja tuttuuden tunne - ja  täysin erilaisia kokemuksia, samoin ihan erilainen persoona ja elämä. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tapahtunut tuota kahden kanssa. Siinä tulee alussa sellainen hassu molemminpuolinen hoivaaminen; että haluaa tehdä toiselle pieniä palveluksia ja päinvastoin.

Kumpikin haluaa toiselle vilpittömästi pelkkää hyvää.

Tapasin kerran sattumalta n. 70v vuotiaan miehen kun olin itse nelikymppinen. Jotakin erikoista siinä oli, ikäänkuin olisimme olleet läheistä sukua tai läheiset ystävät. Emme ole tavanneet sen jälkeen, mutta mielelläni tapaisin. En uskoisi, että tämä olisi mahdollista, jos tätä ei olisi tapahtunut minulle. 

XD

@

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole tuota nykyään. Lainkaan. Ihmiset jotenkin plastisia. Etsin aitoa kyllä ja ymmärtävää.

Mitä?

Mulle tuli tuo sama tunne kun kohtasin mieheni vuosia sitten. Ollaan oltu siitä lähtien yhdessä, mutta totta puhuen kyllä välillä tuntuu, että ollaan ihan eri planeetoilta;) 

Vierailija kirjoitti:

XD

?

Samanlainen traumatausta.

Tuttuuden tunne tulee siitä, että olemme tunteneet toisenne edellisissä elämissä. Perhe, ystävät, vihamiehet sekä muut 'tutut' ihmiset olemme vaan eri rooleissa eri elämissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin kyllä, mutta kertokaapa miksi ja miten se yhteydetunne voi tulla ennen kuin on todennut toisen olevan samanlainen. Miten se voi joskus tulla heti, kun on toisen kanssa nokikkain ja on suunnilleen vasta päivää sanottu?

Yksi kädenpuristus riitti. 

Miksi alapeukku tälle?

Ihastumisesta. Tai sitten vaan että jollain tavalla muistuttaa jotain tuttua ihmistä, ei välttämättä ulkoisestikaan kovin paljon, mutta eleet, puhetyyli...

Entä jos on niin päin ettei tule sitä. Missään. Eikä kenenkään kanssa. Ehkä nuorena kerran ja sekin oli harhaa. Ellei sitten tutustu paremmin ja tule joku "tuttuuden" tunne sattuman kaupalla.