Hitsi kun ottaa päähän.

Meillä on miehen kanssa mennyt tosi huonosti jo pari vuotta. Nyt tilanne on kärjistynyt, että herra saa valita viinan tai minut. Otti herneen äsken nenään, kun ilmoitin, että en aio asiasta keskustella ennenkuin herra on selvinpäin. Lähti hippulat vinkuen ja ilmoitti vielä kahdelle alle kouluikäiselle lapsellemme olevansa yön pois. Mä en tajua, että se viittii purkaa tuntonsa noin. Ilmoitin vain, etten lähde tuolle linjalle itse ollenkaan. Jos asioista ei voi keskustella asiallisesti olkaamme lopun ikää yhdessä ja eläkäämme omaa elämäämme. Herra on yleisesti ottaen tosi hyvä isä (juo vain viikonloppuisin, on juonut koko ikänsä, eli ei vaaraa viikolle lipsumisesta) ja vastuun kantava isä. Mutta hän ei ymmärrä, että parisuhde voi tosi huonosti. Ällöttää haistella sitä viinan ja röökin hajua joka helv viikonloppu, ketään ei edes viitti pyytää kylään... Yöks. Tää oli vain tällainen purkaus, en kaipaa edes neuvo´ja ja arvosteluja. En vain viitti purkaa itteeni enää kelleen tutulle, kun tuntuu, et aina joku juoruu jotain eteenpäin ja sit on huhumylly valmis...