En toivu erosta. Muita?

Vierailija kirjoitti:

Jos on pitkä suhde/liitto takana niin ottaahan se aikansa ennenkuin siitä pääsee yli. Ja se, jos ei sitä ole työstänyt yhtään jo etukäteen. Alkoholistin kanssa suhde nyt muotoutuu muutenkin epäterveeksi "holhoussuhteeksi" ja olet varmastikin sen pohjilta enemmän tai vähemmän läheisriippuvainen.

Lähtökohtaisesti kannattaa palata niihin faktoihin, minkä pohjalta lopulta erosit. Tuskin se oli mikään hetken päähänpisto vaan mitta tuli erinäisistä asioista lopullisesti täyteen siinä kohti, kun eroon päädyit. Mitä ne asiat oli? Pystyisitkö elämään niiden vuoksi miehen rinnalla? Tuskin haluaisit. Palaa myöskin ihan ajatuksella niihin hetkiin, kun tuntui yhdessä ollessa kaikkein pahimmalta ja ahdistavimmalta (syitä miksi lopulta erosit). Haluaisitko edelleen elää siinä olossa? Tuskin. Mitä se oli viime vuosina se hyvä yhteiselo ja mitä olivat ne yhteiset asiat, mitkä piti teidät yhdessä? Ne oikeat yhteiset hyvät asiat (ei talolaina, e

Osa alkoholisteista myös raitistuu eli niitäkin on. Kannattaa kuitenkin olla varuillaan ja odottaa tarpeeksi kauan jos aikoo palata yhteen. Minkään muutaman kuukauden raittiuden jälkeen en sitä kyllä tekisi. Oma isä lopetti juomisen noin 60- vuotiaana kun äitini muutti muualle. Meni Minnesota- hoitoon ja ollut juomatta yli 10 vuotta. Äiti palasi isän luokse yli vuosi myöhemmin.

Vähän erilainen ero. Yleensähän se on se jätetty, joka yrittää liittoa jatkaa ja lupaa raitistua ym. Ero oli ehkä hänelle toivottu juttu, mutta ei vain voinut sitä sanoa. 

Melko radikaalin päätöksen teit, jos rakastit. Erosit siis kerralla etkä edes yrittänyt asumiseroa ensin.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin erosin n. Vuosi sitten. Vanhaan en halua palata, mutta ikävöin sitä, että olimme perhe. Nyt olen yksin enkä usko, että uutta kumppania löydän, olen jo vanha. Hämmentävää on kaivata ex:ää ja sitten ei kuitenkaan, kun miettii ne huonot puolet. Välillä ajattelen, että kannattiko, koska tämä yksinäisyys on hirveää. Ja sitten taas ajattelen, että rakkaudettomassa liitossa ei voi elää. Hirveästi ristiriitoja, mutta ehkä toisen tai kolmannen vuoden jälkeen löytää tasapainon. 

Yksinäisyys tappaa. Me ihmiset olemme laumaeläimiä, siksi tarvitsemme vastakkais sukupuolta, jotta tunnemme olemme hyväksytyksi sekä tasapainoiseksi.

En toivu minäkään. Mies ei ollut aviomatskua millään mittarilla, mutta se tunne kun oli joku johon turvata edes pahimmalla hetkellä. Yhteistä historiaa kuitenkin 18 vuotta. Katsoin parhaaksi kuitenkin katkaista kaikki välit, koska hän käytti minua omaksi edukseen niin häpeilemättömästi, että sehän olisi vaan jatkunut jos pitäisin jotain yhteyksiä. Olo on todella yksinäinen ja turvaton. 

Näin itsekin eron kokeneena ja juurikin alkoholin takia niin näin jälkeenpäin ajateltuna niin olisi pitänyt tehdä eropäätös aikaisemmin. Sen verran pitää ihmisen olla itserakas että jos parisuhteessa voi huonosti niin silloin siitä suhteesta pitää lähteä pois.  Lisäksi kun alko-ongelma tuppaa tuomaan myös muita ongelmia parisuhteeseen.

Minulla on vähän samantapainen tarina ap:n kanssa ilman alkoa. Erosin itse, mutta ottaisin heti takaisin. Monta vuotta olen kaivannut ja pahinta on, että mies on sinkkukin vielä nyt. Ei ylpeys anna periksi ottaa yhteyttä.

Tuntuu, että siitä turvattomuuden tunteesta eron jälkeen ei saa edes puhua. Sen kuuluu olla vapauden tunnetta ja iloa vahvuudesta ja itsenäisyydestä.