Onko se vanhoilla ihmisillä lopun alkua, jos ihan selvinpäin kaatuvat?

Ei välttämättä. Voi johtua vääränlaisesta lääkityksestä, huimauksesta, huomion herpaantumista yms. Minulla mummo alkoi kaatuilla huimauksen takia ja eli vielä 30 vuotta, ensimmäisten kaatumisten jälkeen. 

Kai se huono oire on jos kaatuu kompastumatta.   Tuttu vanhus on kaksi kertaa kaatunut kptonaan, havahtunut, miten tässä lattialla makaan.   Tosin ikääkin yli 90.   Toisen kerran sai hälytettyä naapurin rappukäytävästä hakemaan apua, toisella kertaa jo turvanappi.

Yksi kaatuili myös sekä kotonaan että kadulla,  ei mitään aivoinfarktia tms. löytynyt mutta  puolisen vuotta eli senjälkeen, tavallaan  terve nainen, liikkuva.

Kolmas tuttu kaatusi hiljakkain, ei päässyt ylös mutta tytär huolestui kun ei vastannut puhelimeen ja hälytti huoltoyhtiön katsomaan.  Muistelee olleensa pari päivää lattialla,  lievä aivoinfarkti ja lievä halvaus toisella puolella josta jo toipunut.  Nyt hänelläkin turvanappi.

Moni vanhus on jäänyt kaaduttuaan pitkäksi aikaa vuodepotilaaksi. Makaaminen edistää kaikkia vaivoja.

Varmaksi ei voi tietää, mutta isoäitini äiti meni juuri noin. Sai lonkkamurtuman, siitä vuodepotilaaksi ja vuodepotilaana sai keuhkokuumeen, johon menehtyi.

Niin nuorihan ei kaadu koskaan ei edes kännissä.

Vanhuus itsessään on jo lopun alkua.

Yksin asuvana vanhuksena minulle sattui että jotenkin  putosin unipäissä istuvilleni noustessani sängystä.  Petauspatja kai liukui.  Ongelmana minulla on  polvet ja lonkat, en pysty helposti nousemaan.  Puhelin on kyllä aina käden ulottuvilla.   Tunnin mietin, pitääkö tosiaan soittaa apua mutta sitten  sain hilattua  ( käsillä istuvillani) itseni paikkaan jossa sain käsivoimin pungerrettua itseni pystyyn.

Vierailija kirjoitti:

Niin nuorihan ei kaadu koskaan ei edes kännissä.

Nuoret kuitenkin jos eivät satuta itseään pystyvät nousemaan ylös.    Tuttuni on vartijana paikassa jonne turvanappi hälyttää.   Öiset käynnit ovat yleensä vaan vanhuksen nostamista pystyyn ja palauttamista pitkälleen.   Joskus harvemmin hänen mukaansa aihetta soittaa ambulanssia.

Suuri joukko vanhuksia asuu yksin.  He joillla ei käy kotiapua ja omaiset kaukana ovat turvattomampia.  Tai asuvat omakotitalossa, kerrostalossa jos rohkeus ja terveys sallii saa sentään huudettua ja kolisteltua apua itselleen.

Lotan ja Papan  löysi kotipihasta naapuri.   Lottahan oli matkalla ja Pappa lähtenyt postilaatikolle.    Häneltähän murtui lonkka.

Kaatumisesta alkaa usein negatiivinen kierre, joka lopulta johtaa kuolemaan. Eli kaatumisen jälkeen vanhus alkaa pelätä uutta kaatumista ja vähentää liikkumista. Tämä taas johtaa lihaskunnon heikkenemiseen, joka lisää riskiä kaatumiseen -> vanhus kaatuu uudelleen -> välttää liikkumista aiempaakin enemmän -> lihakset rapistuvat entisestään -> uusi kaatuminen jne. Lopulta kaatuessa tapahtuu jotain dramaattista, joka johtaa todella pitkään vuodelepoon tai jopa äkkikuolemaan.

Tämä kierre tulisi siis katkaista heti alkuun eli kannustaa ikäihmistä sen ensimmäisen kaatumisen jälkeen pitämään jopa entistä parempaa huolta lihaskunnostaan sekä syömällä riittävästi proteiinia että rasittamalla lihaksiaan, vaikka pelkäisikin kaatumista.  Ja kuten joku edellä jo kirjoittikin, myös lääkitys tulee tarkastaa.

Hyvä kysymys

Nuoretkin kaatuu selvin päinkin jos on tarpeeksi liukasta. Kyllä nuorillakin voi katketa luita tms. Toki vanhemman ihmisen luiden parantuminen on hitaampaa mutta ei mahdotonta. Pääkaupunkiseudulla tilanne on viime talvena ollut liukkaiden kelien vuoksi ihan kaamea.

On se tavallista. Sitä en tiedä onko varmasti loppu lähellä 

Vanhukselle jokainen kaatuminen voi olla liikaa. Hyvissä ajoin vanhukselle rollaattori käyttöön kun vielä kykynee oppimaan sen käyttöä.

Ei se kaatuminen hyvää tee vanhukselle. Lonkka murskaksi niin siitä alkaa kiihdytyskaista hautausmaalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhukselle jokainen kaatuminen voi olla liikaa. Hyvissä ajoin vanhukselle rollaattori käyttöön kun vielä kykynee oppimaan sen käyttöä.

          Pitääkö siihen saada ajokortti? 

Onnistuu se nuoremmiltakin. Vakuutusyhtiöihin tulee ilmoituksia kuinka keskellä kirkasta päivää, tasaisella maalla kesken normaalin kävelyn kunnon jalkineilla on kaaduttu tai jalka katkennut itsekseen. 

toivottavasti ei. Itse aloin kaatuilla 50-vuotiaana, mutta siis vain muutaman kerran olen kaatunut - parissa kerrassa oli kyse siitä että kompastuin, mutta sitten on pari selittämätöntä kaatumista. yhtäkkiä vain olen kaatunut ja vitsi se nolottaa - ja sattuu. Nyt en ole kaatuillut pariin vuoteen, joten en tosiaan tiedä mistä oli kyse.