Vertaistukea asperger-piirteisen ihmisen puolisoille
Olen eronnut hiljattain pitkästä suhteesta, jossa puolisolla oli paljon asperger-piirteitä. Häntä ei ole koskaan virallisesti diagnosoitu kuten ei monia muitakaan neli-viisikymppisiä nepsyjä, mutta kaikki merkit täsmäävät ja oli myös itse lukemansa ja verkossa tekemiensä testien perusteella sitä mieltä, että hänellä todennäköisesti on asperger.
Vasta nyt eron jälkeen olen jotenkin tajunnut, kuinka omituinen ja kuormittava parisuhde voi olla, jos toisella osapuolella on tuollaisia piirteitä: Rutiinit ja lähes täydellinen joustamattomuus asioissa, todella huonot sosiaaliset taidot eli riitaantuu helposti ihmisten kanssa, ei viihdy ihmisten parissa, saattaa käyttäytyä silmin nähden tökerösti ja tylysti, ei pysty oikeastaan ollenkaan puhumaan tunteistaan tai näyttämään tunteitaan, on estynyt ja tunnekirjo on hyvin kapea...
Tuntuu, että kukaan omassa ystäväpiirissäni ei oikein ymmärrä, millainen suhteemme todellisuudessa oli.
Onko täällä vertaistukea saatavana?
Kommentit (30)
Millaista vertaistukea kaipaisit? Et enää ole suhteessa, joten en ihan ymmärtänyt mitä haet takaa. Koetko traumatisoituneesi suhteesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Parisuhteen miinuksia ja plussia arvioin säännöllisesti, mutta ainakin tällä hetkellä plussat voittaa. "
Sinällään ymmärrän tuon mutta eikö koskaan käy mielessä että suhteessa "normaalin" kanssa saisit pelkästään nuo plussat ilman noita miinuksia?
Ei. En saisi "normaalin" kanssa myöskään autismin positiivisia asioita. Lisäksi, ihminen on mielestäni enemmän kuin neuro-ominaisuutensa. Minä nyt satuin rakastumaan autistiseen.
Mitä ovat "autismin positiiviset" asiat joita et voisi tavallisesta ihmisestäkin löytää?
Kyky ajatella ihan erilailla ennakkoluulottomasti. Voimakkaampi empatiakyky. Kyky rakastaa ihan erilailla täysillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Parisuhteen miinuksia ja plussia arvioin säännöllisesti, mutta ainakin tällä hetkellä plussat voittaa. "
Sinällään ymmärrän tuon mutta eikö koskaan käy mielessä että suhteessa "normaalin" kanssa saisit pelkästään nuo plussat ilman noita miinuksia?
Ei. En saisi "normaalin" kanssa myöskään autismin positiivisia asioita. Lisäksi, ihminen on mielestäni enemmän kuin neuro-ominaisuutensa. Minä nyt satuin rakastumaan autistiseen.
Mitä ovat "autismin positiiviset" asiat joita et voisi tavallisesta ihmisestäkin löytää?
Kyky ajatella ihan erilailla ennakkoluulottomasti. Voimakkaampi empatiakyky. Kyky rakastaa ihan erilailla täysillä.
Millä tavalla täysillä? Voisitko kuvailla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Parisuhteen miinuksia ja plussia arvioin säännöllisesti, mutta ainakin tällä hetkellä plussat voittaa. "
Sinällään ymmärrän tuon mutta eikö koskaan käy mielessä että suhteessa "normaalin" kanssa saisit pelkästään nuo plussat ilman noita miinuksia?
Ei. En saisi "normaalin" kanssa myöskään autismin positiivisia asioita. Lisäksi, ihminen on mielestäni enemmän kuin neuro-ominaisuutensa. Minä nyt satuin rakastumaan autistiseen.
Mitä ovat "autismin positiiviset" asiat joita et voisi tavallisesta ihmisestäkin löytää?
Kyky ajatella ihan erilailla ennakkoluulottomasti. Voimakkaampi empatiakyky. Kyky rakastaa ihan erilailla täysillä.
Yhdyn tähän. Lisäksi ovat raatorehellisiä, eivätkä jaksa mitään pelejä. Mutta rutiineista voivat pitää tiukasti kiinni. Eli jos haluaa spontaanin kumppanin, joka lähtee tunnin varoitusajalla maailmanympärysmatkalle, ei kannata valita aspergeria.
Vuosi on 2024 eikä aspergeria luokitella enää vammaksi. Jos olit mulkun kumppanin kanssa, olit mulkun ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
On! Itse olen vielä parisuhteessa. Meillä on myös ihan hauskaa, mutta juurikin nuo kuvailemasi asiat kuormittavat arkea.
Ystäväpiirini ei ymmärrä miten mieheni, jonka kanssa olemme pian 10v asuneet samalla pienellä paikkakunnalla, ei esim. vieläkään osaa navigoida alueella. Jos esim. lapsen harrastuspaikka muuttuu, ihan vain vaikka parilla kilometrillä, on hirveä työ yrittää selittää ja näyttää googlella minne pitää mennä.
Tai jos lapsen harrastus alkaa päivällisen aikaan, miksi hän ei voi silloin vain tehdä päivällistä aiemmin ilman monen päivän varoitusaikaa. Tai kuinka täydellisesti maalaisjärki puuttuu joistain hänen tekemisistään. Hän ei poikkea tekemästään suunnitelmasta, vaikka kuinka olisi järkevää poiketa. Jos suunnitelmat mitättömistäkin asioista kuitenkin menevät uusiksi, hänellä menee pasmat ihan sekaisin ja alkaa tiuskia.
Olen hyväksynyt, että minä joudun arjessa hoitamaan 90
Kehitysvammaiselta tuo kuulostaa. Ehkä tarvis jonkun henkilökohtaisen avustajan.
Aspergerit välttävät riitelyä kuin ruttoa. Diagnoosit kannattaa jättää ammattilaisille.
Mutta mistä komeita, parrakkaita jäkisjätkiä sitten tulisi neppaaville naisille? Naisten utopia vol.2.0 on tämä että vaihtamalla tulee tinderistä se huikean upea bemari-jäkisjätkä, kuten työpaikan aada-aava-lumillakin on.
Se on tässä agendassa ok kun nainen jankkaa ja torkkupeitossa katsoo fiksi-sarjojaan, niitä tv-sarjoja pitää ahmia arjen vastapainoksi monta tuntia päivässä jolloin ihminen on poissa henkisesti. Miehet eivät aseta vaatimuksia autistisille naisilla koska nainen on palkanmaksaja parisuhteessa.
"Rutiinit ja lähes täydellinen joustamattomuus asioissa, todella huonot sosiaaliset taidot eli riitaantuu helposti ihmisten kanssa, ei viihdy ihmisten parissa, saattaa käyttäytyä silmin nähden tökerösti ja tylysti, ei pysty oikeastaan ollenkaan puhumaan tunteistaan tai näyttämään tunteitaan, on estynyt ja tunnekirjo on hyvin kapea...
Tuntuu, että kukaan omassa ystäväpiirissäni ei oikein ymmärrä, millainen suhteemme todellisuudessa oli."
Olen miettinyt sitä, että miten tuollaisen kumppanin tunne- ja kommunikaatiotaidot menee, jos vuosikymmenien suhde tuollaista. Että onko jo itsekin jumittunut siihen kaavaan sopeutumaan?
Ehkäpä se sitten onkin sitä? En tiedä, koska ei minulla ole koskaan ollut mitään toista vakavaa suhdetta, vain lyhyitä tapailusuhteita, jotka eivät edenneet sen pidemmälle. Menin naimisiin hyvin nuorena.
Mutta niistä hyvistä puolista: mieheni on erittäin lojaali ja 100% luotettava. Hän laittaa aina minut ja lapset ensisijalle tilanteessa kuin tilanteessa. Hän ei vaadi tai halua itsellensä koskaan mitään, hän on täysin epäitsekäs ihminen. Voin aina luottaa häneen täydellisesti kaikissa tilanteissa, hän pitää meistä huolen aina. Hän on myös todella viisas, mikä on minulle erittäin tärkeä piirre hänessä.