Te joilla on koiria, suositteletteko urosta vai narttua?
Ja miksi? Meillä on ollut monta koiraa ja yhtä lukuunottamatta ovat olleet narttuja. Se vaan on aina mennyt niin, ettei urosta oikein olla osattu edes ajatella. Kunnes yksi uros tuli aikuisena ja oli yksi parhaita koiriamme, luonne täyttä kultaa. Mutta ei tietoa johtuiko sen sopivuus meille sukupuolesta, rodusta vai yksilöstä 😄 Se oli kastroitava piilokiveksen takia, ja toki "narttuvilliä" silläkin ennen leikkausta oli.
Nyt seuraavan koiran hankinta edessä ja pohdinta siitä, uros vai narttu. Nyt saa siis suositella ja perustella ihan olan takaa! Mitä eroja olette huomanneet ja oletteko päätyneet jomman kumman "paremmuuteen"?
Ihan kotikoiraksi siis tarkoitus hankkia sekä mukaan reissuille ja retkille. Ei mitään koiraharrastustykkiä.
Kommentit (37)
Oma valintani on ehdottomasti narttu. Molemmista paljon kokemusta ja nytkin taloudessa asuu kaksi narttua ja kaksi urosta.
Ehkä parhaiten kuvailisin uroksen ja narttujen eroa siten, että kun olet peruskoulutetun koiran kanssa lenkillä ja huudat koirat luokseksi, molemmat kyllä tulevat, mutta urokset suoraa ja narttu katsoo ensin ympärilleen selvittääkseen, minkä takia pyydetään äkkiä luokse. Uroksen kanssa voi joutua tankkaamaan samaa asiaa ihan uskomattoman kauan, mutta kun homma lopulta menee perille, niin se on sillä selvä. Nartut taas oppivat nopeammin, mutta alkavat myös yhtä nopeasti soveltamaan oppimaansa.
Itse viehätyn juurikin tuosta narttujen monitahoisuudesta.
Mulla on ollut 4 urosta ja yksi narttu.
En edes harkitse nykyisessä rodussani narttua, uros on suora, vilpitön putkiaivo, ei kieroile eikä keksi omiaan.
Keskimäärin nartut on helpompia kuin urokset, mutta valinta riippuu kuitenkin vähän kaikesta. Mikä sopii kellekin ja minkälaisiin oloihin koira on tulossa. Nartut ovat helpompia siinä mielessä, että yleensä ne ovat nöyrempiä ja tottelevaisempia omistajaa kohtaan. Lisäksi niiden kanssa on helpompi liikkua milloin missäkin, koska eivät ole keskimäärin yhtä kiinnostuneita muista koirista kuin urokset. Ne ovat yleensä myös sosiaalisempia vieraita koiria kohtaan, harvemmin tulee riitaa. Narttujen kohdalla voi kumminkin esiintyä semmoista kummaa venkoilua enemmän kuin urosten. Uros on usein selkeämpi ja se yleensä joko tottelee tai ei tottele.
Poikkeuksia löytyy aina.
Meillä ollut kolme narttua ja kaksi urosta. Tulevaisuudessa tulee narttua, lopulta aavistuksen helpompia, sopii meille.
Olen todennut että enemmän kiinni tuurista millainen yksilö osuu kohdalle. Ei sukupuolesta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut 4 urosta ja yksi narttu.
En edes harkitse nykyisessä rodussani narttua, uros on suora, vilpitön putkiaivo, ei kieroile eikä keksi omiaan.
Joo tämän takia myös uros nyt jatkossakin yhden narttukokemuksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut 4 urosta ja yksi narttu.
En edes harkitse nykyisessä rodussani narttua, uros on suora, vilpitön putkiaivo, ei kieroile eikä keksi omiaan.
Joo tämän takia myös uros nyt jatkossakin yhden narttukokemuksen jälkeen.
Kerro lisää!
Narttu on paljon leppoisampi. Juoksuaika on ainut miinus mutta se tiputtelu ei kauaa kestä.
Vierailija kirjoitti:
Leikattu uros.
Millainen julmuri leikkauttaa koiraltaan pallit pois?
Uroskoira lenkillä jokaisen tolpan kohdalla jalka pystyssä! Välillä istuu huulipuna pitkällä 💄
Riippuu paljon yksilöstä ja rodustakin. Joissain roduissa nartut ovat selvästi arempia. Itsellä on ollut kuusi koiraa, joista vain yksi narttu. Jatkossa otan uroksia, ovat paljon suorempia ja selkeämpiä.
Ylellä on hyvä sarja "koiraperheiden käytöskoulu" muistaakseni nimeltään. Löytyy Areenasta.
Vierailija kirjoitti:
Ylellä on hyvä sarja "koiraperheiden käytöskoulu" muistaakseni nimeltään. Löytyy Areenasta.
Käsitelläänkö siellä siis tätä uros vai narttu -asiaa?
Kokemuksia lemmikeistä
Koirayksilöt ovat erilaisia, rodut ovat erilaisia, olosuhteet ja kasvattajat ovat erilaisia ja varsinkin vuorovaikutustaidot ovat erilaisia. Mutta suosisin narttukoiraa.
Narttu oli kuin unelma, oppi nopeasti, seurasi koko ajan, mitä ihminen tahtoo tai tekee ja eikun vain mukaan puuhiin. Erittäin hyvää seuraa ja aina valmiina, oli kova pakkanen tai sadesää, lenkkeilemään jne. Ehkä oli sitten harvinaisuus, mutta täydellinen meille.
Uroksella oli aina jotain paljon, paljon tärkeämpää tekemistä, tuoksuja, pisitaukoja, muita koiria, joita piti seurata tai sitten ihan mitä muuta tahansa, ettei "kuullut". Oikea junttura. Ei kiitos toista kertaa tällaisia. Kun kaksi itsepäistä kohtaa, eihän siitä oikein hyvää yhteistyötä välttämättä synny tai ainakin pitää keskittyä kauan ja hartaasti opettamiseen. Tai ehkä olisi oppinut paremmin, jos olisi ollut ensin narttu ja tämä tullut vasta sitten perheeseen, nythän oli toisinpäin. Tässä tapauksessa porukassa - oppiminen olisi saattanut olla se juttu, olisi ollut hyvä malli.
Kiitos kommenteista! Eipä tähän asiaan taida ratkaisua olla. En tiedä uskaltaisiko kokeilla urosta vai ei. 😄 Ap
Mulla urokset ovat olleet seurallisempia ja herkempiä. Tulevat kainaloon makaamaan hellittäväksi ja tykkäävät olla siinä lähellä. Kontaktin on saanut aina tosi helposti ja seuraavat herkästi ohjeita ja mitä nyt tehdään. Tulevat luokse jopa kuiskaamalla, kun taas narttu on kattonut, että annakos kun haistelen näitä kahta kukkaa täällä ja katotaan sitten jaksanko luoksesi nyt heti tulla.