Miten susi muuttui aikoinaan koiraksi? Koirahan periytyy sudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiväthän ne varsinaisesti ole täysin eri lajeja, koska sudet ja koirat pystyvät lisääntymään keskenään. Ihminen vain on jalostanut kyseisiä eläimiä tarkoituksellisella valinnalla niin pitkään, että niistä on muodostunut ominaisuuksiltaan erilaisia. Ajattele että vaikkapa chihuahuat, colliet ja tanskandoggit ovat kaikki samaa lajia, vaikka ovat keskenään täysin erilaisia.

En muuten tajua miten ne on jalostettu kun toisessa päässä on rotan kokoisia koiria ja toisessa päässä hieman vasikkaa suurempia. Miten tuossa on onnistuttu kun kuitenkin kyse on yhdestä lajista?

Villikoirista varmaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeisimmän teorian mukaan, koira ensin kesytti itsensä. Eli vähemmän arat sudet alkoivat pyriä ihmisasutusten tienoilla, ja hankkia ruokansa ihmisten saaliiden jäänteistä. Jossain vaiheessa ihmiset keksivät ottaa jo ihmisiin tottuneet sudet mukaan metsästykseen. Mahdollisesti ihmiset ovat myös adoptoineet aikuisten susien pentuja, jolloin laumautuminen ihmisten kanssa on tullut susille jo pennusta asti tutuksi.

Jossain vaiheessa yhteys villeihin sukulaisiin on jäänyt satunnaisiin kohtaamisiin.

Ei metsästykseen voi käyttää eläintä, joka syö saaliin :) Ennemmin näkisin ne ihmisasutusten vartijoina.

 

Käyteäänhän koiria metsästykseen tänäkin päivänä. Lisäksi ihmiset metsästivät tuossa vaiheessa keihäin ja jousin, joten susille metsästämisestä tuli turvallisempaa ja helpo

Mutta ne metsästyskoiriat eivät syö saalista, esim. lintukoirat tuovat saaliin isännälleen. Susi taasen syö helpon aterian. Siksi.

Vierailija kirjoitti:

Miten sudesta voi tulla shiuhuhauha.

Valitaan jatkuvasti pienikokoisimmat koirat lisääntymään vuosisatojen tai tuhansien ajan. Eihän toi ihan luonnossa noin menisi, joten ihmisen on täytynyt olla aktiivinen jalostaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Ei metsästykseen voi käyttää eläintä, joka syö saaliin :) Ennemmin näkisin ne ihmisasutusten vartijoina.

 

Käyteäänhän koiria metsästykseen tänäkin päivänä. Lisäksi ihmiset metsästivät tuossa vaiheessa keihäin ja jousin, joten sus

Mutta ne metsästyskoiriat eivät syö saalista, esim. lintukoirat tuovat saaliin isännälleen. Susi taasen syö helpon aterian. Siksi.

Tiedätkö mikä on susilla ruokailujärjestys? Johtavat sudet syövät ensimmäisinä. Siinä vaiheessa kun susi on tarpeeksi kesyyntynyt, se mieltää ihmiset johtajikseen. Aivan kuten koirat tänäpäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeisimmän teorian mukaan, koira ensin kesytti itsensä. Eli vähemmän arat sudet alkoivat pyriä ihmisasutusten tienoilla, ja hankkia ruokansa ihmisten saaliiden jäänteistä. Jossain vaiheessa ihmiset keksivät ottaa jo ihmisiin tottuneet sudet mukaan metsästykseen. Mahdollisesti ihmiset ovat myös adoptoineet aikuisten susien pentuja, jolloin laumautuminen ihmisten kanssa on tullut susille jo pennusta asti tutuksi.

Jossain vaiheessa yhteys villeihin sukulaisiin on jäänyt satunnaisiin kohtaamisiin.

Ei metsästykseen voi käyttää eläintä, joka syö saaliin :) Ennemmin näkisin ne ihmisasutusten vartijoina.

 

Käyteäänhän koiria metsästykseen tänäkin päivänä. Lisäksi ihmiset metsästivät tuossa vaiheessa keihäin ja jousin, joten sus

 

Ei se koirakaan opettamatta sitä saalista ihmiselle luovuta. 

On kyllä mielenkiintoista, miten sudesta on onnistuttu jalostamaan niinkin fyysisesti erilaisia variaatioita kuin tanskandoggi ja chihuahua. Aivan yhtä erikoista on se, että sudesta on jalostettu koirarotuja, jotka eivät saalista esimerkiksi lampaita, vaan suojelevat näitä, esimerkiksi susilta. 

Vierailija kirjoitti:

On kyllä mielenkiintoista, miten sudesta on onnistuttu jalostamaan niinkin fyysisesti erilaisia variaatioita kuin tanskandoggi ja chihuahua. Aivan yhtä erikoista on se, että sudesta on jalostettu koirarotuja, jotka eivät saalista esimerkiksi lampaita, vaan suojelevat näitä, esimerkiksi susilta. 

Tuokin on saatu aikaan muutamassa tuhannessa vuodessa. Mitähän tulee kun jalostetaan miljoona vuotta?

Kusipää ihminen alkoi jalostamaan nyt on rotuja millä mällätä.

Mutta miten ihminen onnistui kivikauden teknologialla jalostamaan suden koiraksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirahan on oikeastaan edelleen susi. Voivat saada edelleen lisääntymiskykyisiä pentuja keskenään.

Ei ole vaan ovat sen verran lähisukua, että pentuja tulee. Vert. muulit, jotka eivät voi lisääntyä keskenään.

Koira ja susi kuuluvat samaan lajiin ja siksi niiden jälkeläinen on lisääntymiskykyinen. Aasi ja hevonen eivät ole samaa lajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeisimmän teorian mukaan, koira ensin kesytti itsensä. Eli vähemmän arat sudet alkoivat pyriä ihmisasutusten tienoilla, ja hankkia ruokansa ihmisten saaliiden jäänteistä. Jossain vaiheessa ihmiset keksivät ottaa jo ihmisiin tottuneet sudet mukaan metsästykseen. Mahdollisesti ihmiset ovat myös adoptoineet aikuisten susien pentuja, jolloin laumautuminen ihmisten kanssa on tullut susille jo pennusta asti tutuksi.

Jossain vaiheessa yhteys villeihin sukulaisiin on jäänyt satunnaisiin kohtaamisiin.

Ei metsästykseen voi käyttää eläintä, joka syö saaliin :) Ennemmin näkisin ne ihmisasutusten vartijoina.

Tämä on omakin näkemykseni. Ensin rohkeimmat susiyksilöt alkoivat liikkua ihmisten läheisyydessä, saaden näiltä silloin tällöin ruoan tähteitä.

Ajan mittaan jotkut sudet luultavasti kesyyntyivät siinä määrin, että ne alkoivat viihtyä jatkuvasti ihmisten parissa. Tämän jälkeen tuskin meni montaakaan sukupolvea, kun susipennut alkoivat syntymään suoraan ihmisasutuksen pariin, tottuivat kosketukseen ja leimaantuivat ihmisiin. 

Susista oli aluksi varmasti hyötyä siinä, että ne ilmoittivat muista petoeläimistä. Ne varmaankin alkoivat ensin puolustamaan "saalistaan" eli ihmisiltä jääneitä ruoantähteitä muilta villipedoilta, ne pyrkivät estämään niiden liikkumisen ihmisasutuksen liepeille, mahdollisesti ne yksilöt, jotka huomattiin tässä suhteessa parhaimmiksi, saivat myös eniten ruokaa ihmisiltä.

Ajan myötä ihmisten jalostus ja luonnonvalinta vaikutti entistä enemmän, vain ne yksilöt pidettiin jotka toimivat kuten ihmiset halusivat, eli olivat turvallisia esimerkiksi ihmislasten kanssa ja kykeneviä erilaisiin työtehtäviin. Ehkä tässä vaiheessa alkoi myös koirien eriytyminen, osa suuntautui enemmän metsästykseen ihmisten apuna ja osa taas suojelemaan ihmisasutusta ja ihmisiä, myöhemmin myös kotieläimiä. 

Olettaisin että eräitä vanhimpia koira tyyppejä ovat ainakin vinttikoirat ja laumanvartijakoirat. 

Esimerkiksi tätä alkukantaista Gampr nimistä laumanvartijarotua on risteytetty tietoisesti suden kanssa ihan näihin päiviin asti:

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Gampr

Lisäksi uskoisin, että useat alkukantaiset pystykorvat ovat ajan saatossa risteytyneet paljon villisusien kanssa, etenkin huskyt jne. 

Sitten on vielä ns koirasusi rodut, kuten Saarloos Wolfhond ja Československý vlčiak, joissa on tavoiteltu pitkälti susimaisuutta, mutta nämä ovat varsin uusi keksintö. 

https://www.youtube.com/live/DYQl4u9sHGY?si=XRAS9Ce2iLJV53tx&t=317

Vierailija kirjoitti:

Viimeisimmän teorian mukaan, koira ensin kesytti itsensä. Eli vähemmän arat sudet alkoivat pyriä ihmisasutusten tienoilla, ja hankkia ruokansa ihmisten saaliiden jäänteistä. Jossain vaiheessa ihmiset keksivät ottaa jo ihmisiin tottuneet sudet mukaan metsästykseen. Mahdollisesti ihmiset ovat myös adoptoineet aikuisten susien pentuja, jolloin laumautuminen ihmisten kanssa on tullut susille jo pennusta asti tutuksi.

Jossain vaiheessa yhteys villeihin sukulaisiin on jäänyt satunnaisiin kohtaamisiin.

Jahha. No nythän prosessi on sitten uudelleen meneillään kun pihasusi ymmärtää ettei sille mitään käy ihmisen lähellä. 

Ei tarvitse kovin kauaksi mennä ajassa taaksepäin kun suomenpystykorva oli kettu. Meillä ollut aina pystykorvia ja innokkaasti kaivavat hiiriä, myyriä ja rottia. 

Taikuuden avulla. 

Hassuinta tässä on, että sudet ovat täysin ylivoimaisia koiriin nähden ihan vieläkin. Malinois, pitbullvaikka ovatkin huippuunsa viritettyjä rotuja, eivät säilyisi viikkoakaan luonnossa. Pitbull ei täysin puuttuvan itsesuojeluvaistonsa takia, malinoisilla ei riittäisi kapasiteetti metsästämiseen. Ehkä joku husky tms voisi jotenkin pärjätä. Tuskin sekään.

Vierailija kirjoitti:

Hassuinta tässä on, että sudet ovat täysin ylivoimaisia koiriin nähden ihan vieläkin. Malinois, pitbullvaikka ovatkin huippuunsa viritettyjä rotuja, eivät säilyisi viikkoakaan luonnossa. Pitbull ei täysin puuttuvan itsesuojeluvaistonsa takia, malinoisilla ei riittäisi kapasiteetti metsästämiseen. Ehkä joku husky tms voisi jotenkin pärjätä. Tuskin sekään.

Niin siis mikä siinä on hassua? Susi on täysin alivoimainen koiranhommiin ja koira sudenhommiin, eikö se ole selväkin. Tosin, metsittynyt koira kai pärjäisi heikosti enemmänkin yksinäisyyttään? Omat maailmankirjani menivät sekaisin kun näin sukulaisen koirat vesimyyräjahdissa. Äitee oli paimenkoira-pystykorvajne mutta näytti lähinnä alamittaiseslta norjankeltaiselta hirvikoiralta, kun taas poikansa oli hyvin pitkälle irlanninsetteri. Pidin molempia aika ykskantaisina tyyppeinä ja kauniisti sanoen yksinkertaisina. Sinne asettuivat ojanpenkalle toljottamaan löytämiään myyränkoloja ja ajattelin, että tuossahan se kuluu päivä rattoisasti vaanien ja hyvä jos jotain vahingossa saatte niin säästyy edes muutama pottu perunamaassakin.  Niin eikö juniori ala villisti kaivaa siinä myyränkololla, ja minä nauramaan että voi rakas tyhmä. Sillä aikaa toinen odottelee omallaan, ja naps hyökkää niskaan kun myyrä tulee takaovelle katsomaan, kuka piru hänelle siellä etuovella hommia järjestää. Totesin sitten olleeni itse se vähän tyhmä. 

Toki vahva sekarotutausta saattoi vaikuttaa jotenkin, koska jalostus pyrkii ohjelmoimaan koiran niin, ettei tehdasasetukset toimi. 

Jalostamalla. Voi siis sanoa suoraan; geenimanipuloimalla. Niin on kaunis roikkuposkikoirasi tai tsih-hula-hulasikin tähän maailmaan tehty.

Sudet söivät isoäitejä ja punahilkkoja niin paljon, että niiden geenit alkoi mutatoitua lempeämmiksi ja ihmisläheisimmiksi. M. O.T.

Joitakin vuosia sitten tuli kiinnostava tiededokumentti telkkarista, jossa selitettiin tieteellisesti sitä, miten on mahdollista että juuri koirissa on niin paljon ulkonäön vaihtelua. En enää muista sanatarkasti selitystä, mutta se liittyi siihen, että koiralla on erityinen DNA.

Koirien DNA sisälsi ominaisuuden, joka mahdollisti valtavan laajan muuntelun mm. eläimen koossa, kuonon, korvien ym muodossa. Dokumentissa sanottiin, että muilla lajeilla ei olisi ollut mitenkään mahdollista saada jalostusvalinnoillakaan noin paljon vaihtelevaa ulkonäköä yhtä lyhyen ajan sisällä kuin missä ajassa koirarodut ovat syntyneet.

Esim. lehmällä tai hevosella saadaan jalostusvalinnoilla muutoksia kokoon ja ruumiinrakenteeseen, mutta ponirodut ja hevosrodut näyttävät silti paljon enemmän muodoltaan ja rakenteeltaan toisiltaan kuin monet ääripäiden koirarodut, hevosille ei saada luppakorvia tai lyttynaamaa.