Lue keskustelun säännöt.
Kuvittelitko nuorempana itsestäsi liikoja?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelin kyllä. Nykyään tajuan että harhaluuloni itsestäni oli ajoittain suorastaan psykoottisia.
Jaa. Minulla oli suht realistiet tavoitteet, mutta ympäristö asetti riman erittäin korkealle. Jos laulaa niin pitää olla vähintään Karita Mattila yms. Se ei kerro omasta käsityksestäni tai ajtuksista kykenevyydestäni vaan ennemmin siitä mitä minun oletettiin ajattelevan. Samoin käsitys siitä, että aina on mahdollisuus oppia ja aloittaessaan ei ole samlaa osaamisen tasolla kuin vuosia tehneet ja kokemusta kerryttäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kuvitellut. Ajattelin että tulen matkustelemaan ja seikkailemaan ympäri maailmaa, ja päädyn lopulta varakkaaksi johtajaksi johonkin siistiin firmaan.
ja näin siinä aika pitkälti kävikin.
Minut lannistettiin lapsena. Kun sitten muutin maalta kaupunkiin lukioon ja kouluttauduin siitäkin eteenpäin niin huomasin, että minähän pystyn ihan mihin vaan, kun tarpeeksi yritän. Nykyään olen hyvässä virassa ja saatatte nähdä minut telkkarissakin kommentoimassa.
Hih! Parikymppisenä ehkä vähän, mutta putosin nopeasti maan pinnalle.
Ympärilläni oli kasvuvaiheessa huippulahjakkuuksia, joten luulin, että kaikki ovat niin hyviä, ja se vaikutti siihen, miten suuntauduin. Myöhemmin tajusin, että olisin ollut tarpeeksi hyvä myös sille alalle, johon en suuntautunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Luulin olevani jotenkin ainutlaatuinen. Kyllähän se vuosien mittaan on rätti on tullut kasvoille monta kertaa. Nyt ikää 39 ja aliarvioin itseni jatkuvasti.
En, vaan kuvittelin alakanttiin. Menin valitsemaan miehen sitten vielä alempaa, koska vanhempanikin olivat saaneet minut uskomaan, että "parempien" perheiden pojat ei ole minua varten. Tämä uskottelu tuhosi koko elämäni. Nykyään vain jokin sekunti pitää minut erossa itsemurhasta.