Lue keskustelun säännöt.
Kuvittelitko nuorempana itsestäsi liikoja?
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muna kovana kuljin naisten perässä :D
🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣🤣
Olen aina kuvitellut itsestäni liian vähän. Tajusin vasta kolmekymppisenä, että kaikki eivät opi vaikka yrittäisivät.
Hopeakettu täysvalkoisissa! Nuoresta asti!
Luultavasti. Nykyisin en kuvittele yhtään mitään; olen ymmärtänyt, ettei millään eikä kenelläkään ole mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin koulukiusattu koko kouluajan. Ei siinä mitään muuta päässä pyörinytkään kuin negatiivisia ajatuksia.
En. Kuvittelin itsestäni liian vähän. Eli en arvostanut itseäni riittävästi.
M51
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olin koulukiusattu koko kouluajan. Ei siinä mitään muuta päässä pyörinytkään kuin negatiivisia ajatuksia.
Nyt mä olen 20 vuotta istunut muutaman neliön huoneessa verhot kiinni yksin.
Vielä viisikymppisenä myyntitykkinä karkailin omalta messubrändiltä supliikkina juoksuttaman hierojatyttösille skumppaa ja flirttailemaan. Nykyisin olen enää varjo itsestäni, surullinen vanha mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä oikeastaan. Ehkä jossain asiassa kuvittelin liikoja, jossain liian vähän. Olen kyllä saavuttanut kaikki merkittävät tavoitteeni. Olen tyytyväinen elämääni näin viisikymppisenä.
Liian vähän. Jos olisin kuvitellut enemmän, olisin hankkinut kunnon ammatin enkä ajelehtinut siellä täällä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehenä kuvittelin olevani komea.
Kuvittelen edelleen.
Ehkä kuvittelin, että pysyn aina nuorena ja aina on mahdollisuutta muuttaa suuntaa. Nyt yli kolmekymppisenä tajuan, että moni asia on menetetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiemmin kuvittelin, että minun on mahdollisuus ns valaistua vielä tässä inkarnaatiossa. Kuvittelen yhä niin 🤩
En. Vähättelin itseäni. Sittemmin tajusin olevani huipputyyppi, jota moni kadehtii.
Saatoin kuvitella. Olin maalta tullut nuori tyttö ja yht'äkkiä mukana kaikissa hulinoissa, kaiken maailman hörhöjen seassa. Nopeasti huomasin, että ei ollutkaan mun juttuni.
- n67v -
Päinvastoin, kuvittelin itseni todellista huonommaksi joka ei ansaitse yhtään mitään hyvää. Enkä nyt vieläkään itsestäni ihmeitä luule mutta sen verran olen oppinut, että olisin ansainnut siinä missä muutkin hyvän koulutuksen ja työuran jolla elättää itseni ja jopa mahdollisen perheeni ilman jatkuvaa pennien (sittemmin senttien) venyttämistä.
Kuvittelin kyllä. Nykyään tajuan että harhaluuloni itsestäni oli ajoittain suorastaan psykoottisia.
Todennäköisesti en. Opiskelu oli helppoa, jopa siinä määrin ettei ollut tarvetta opetella opiskelemaan. Oli lahjakkuutta niin musiikkin kuin kuvataisteeseen. Nyttemmin olen tajunnut, että ympärilläni on ollut paljon heitä, jotka ovat tahtoneet murentaa käsitystä siitä mihin kykenisin ja tahtoneet minun tyytyvän vähäisimpään ja helppoon. Toki elämä on tietyllä tapaa kolhinut, mutta alun alkaen minulla olisi ollut rahkeitä huomattavasti enempään, kuin missä nyt olen. Tosin nelikymppisenäkin on mahdollista opiskella ja pyrkiä toteuttamaan tavoitteitaan.
Muna kovana kuljin naisten perässä :D