Lue keskustelun säännöt.
Siis jännittääkö teitä muita 40+ vuotiaita meneminen johonkin uuteen ryhmätilaisuuteen?
15.05.2024 |
Mistä ette tunne ketään ja on paljon uusia ihmisiä ettekä ole ihan varmoja osaatteko mennä oikeaan paikkaan jne? Olen reilu 40 v. ja huomenna pitäisi mennä ensimmäistä kertaa työllistämistoimena toteutettavaan ryhmämuotoiseen tilaisuuteen ja jännitän ihan hirveästi. Kuin joskus kouluaikoina. Ikävä taakka tällainen elämässä. Miten helppoa olisi olla rento ja jännittämätön. Teillä jotka ette jännitä on niin helppo elämä.
Kommentit (38)
Ei oikeastaan. Totesin aikoinaan, että selviän uusista tilanteista jopa paremmin kuin konkarit. Lisäksi mokaaminen ei ole vakavaa. Selviän kysymällä neuvoa. Eikä toisten mielipide minusta ole merkityksellistä, jos hoidan muutoin asian ytimen kohtuullisesti. Täydellisyys ei ole tavoitteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsin niin vaikeasta sos. tilanteiden pelosta, että vältän sos. kontakteja, etenkin ryhmätilaisuuksia viimeiseen saakka.
Et todellakaan ole yksin. Suurin osa ihmisistä tekisi noin, jos siihen olisi mahdollisuus.
Tiedän, etten ole yksin vaivan kanssa, ja todellakin kaikki sympatiani tämän kanssa kamppaileville. Vaikea elää ja pärjätä ihmisten maailmassa halvaannuttavien sos. pelkojen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeastaan. Totesin aikoinaan, että selviän uusista tilanteista jopa paremmin kuin konkarit. Lisäksi mokaaminen ei ole vakavaa. Selviän kysymällä neuvoa. Eikä toisten mielipide minusta ole merkityksellistä, jos hoidan muutoin asian ytimen kohtuullisesti. Täydellisyys ei ole tavoitteeni.
Eli et jännitä missään tilanteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsin niin vaikeasta sos. tilanteiden pelosta, että vältän sos. kontakteja, etenkin ryhmätilaisuuksia viimeiseen saakka.
Noista peloista pääsee parhaiten hankkiutumalla epämukavuusalueelle.
Äh. Tuo on kulunut fraasi, jota toistellaan. Minä ainakin menin ihan rikki, mitä enemmän vaadin itseltäni "epämukavuusalueelle" menemistä.
Joo, vähän samanlainen neuvo kuin "käsittele traumasi". Totta hemmetissä kaikki käsittelisivät traumansa jos tietäisivät _miten_. Eli jos vaan pakottaa itsensä tilanteisiin ilman minkäänlaisia _keinoja_ pärjätä esim. pelon kanssa niin ei se epämukavuusalueelle meno silloin välttämättä mitään auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännittäminen on ihan luonnollista ja isossa ryhmässä ei ole yksin, monella muullakin on sama tilanne. Omalla kohdalla lapsen saaminen muutti tilannetta merkittävästi, ensinnäkin tutustuminen äitiin helpotti kommunikointia toisen sukupuolen kanssa. Lapsen kanssa tulee eteen uusia tilanteita, jotka vaatii usein välitöntä kommunikointia ilman valmistautumista. Ja muutenkin ikääntyessä ei enää mieti niin paljoa mitä muut ajattelee. Voi tehdä miten itse kokee luontevaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsin niin vaikeasta sos. tilanteiden pelosta, että vältän sos. kontakteja, etenkin ryhmätilaisuuksia viimeiseen saakka.
Et todellakaan ole yksin. Suurin osa ihmisistä tekisi noin, jos siihen olisi mahdollisuus.
Tiedän, etten ole yksin vaivan kanssa, ja todellakin kaikki sympatiani tämän kanssa kamppaileville. Vaikea elää ja pärjätä ihmisten maailmassa halvaannuttavien sos. pelkojen kanssa.
Kyllä sinäkin olet ihminen. Itse olen jännittäjä, joka aina kuvitteli, että kukaan ei voi jännittää näin paljon. Kyllä voi. Jokainen jännittäjä kuvittelee olevansa jotenkin erityisen paha jännittäjä, vaikka se on hyvin tavallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsin niin vaikeasta sos. tilanteiden pelosta, että vältän sos. kontakteja, etenkin ryhmätilaisuuksia viimeiseen saakka.
Noista peloista pääsee parhaiten hankkiutumalla epämukavuusalueelle.
Äh. Tuo on kulunut fraasi, jota toistellaan. Minä ainakin menin ihan rikki, mitä enemmän vaadin itseltäni "epämukavuusalueelle" menemistä.
Minulle se on toiminut hyvin. Itsensä haastamalla kehittyy. Välttelemällä haasteita taantuu.
Välillä jännittää mennä tuttuunkin paikkaan (esim töihin), jos siellä on vaikka tiimipäivä tvs poikkeavaa ohjelmaa. Uusiin paikkoihin meneminen jännittää vielä enemmän.
43-v nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 41v ja ei kyllä jännitä yhtään. Aiemmin kyllä jännitti ihan kaikki tilanteet. Uran lähtiessä liikkeelle, oli vaan pakko totutella siihen, että olen parrasvalossa. Olen esihenkilötehtävissä, siihen tottuu.
Sinä olet tottunut. Ei läheskään kaikki muut siihen totu.
Eipä oikeastaan enää jännitä. Nuorena olin hirveän ujo ja jännitin ihan kaikkea ihan kamalasti, en oikein tiedä mitä on tapahtunut kun nyt nelikymppisenä ei uudet tilanteet edes jännitä. Ehkä on sitten tullut jotain itsevarmuutta lisää enkä jaksa edes hävetä vaikka kävisikin jotain noloa, so what. Näinkin voi käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsin niin vaikeasta sos. tilanteiden pelosta, että vältän sos. kontakteja, etenkin ryhmätilaisuuksia viimeiseen saakka.
Noista peloista pääsee parhaiten hankkiutumalla epämukavuusalueelle.
Äh. Tuo on kulunut fraasi, jota toistellaan. Minä ainakin menin ihan rikki, mitä enemmän vaadin itseltäni "epämukavuusalueelle" menemistä.
Minulle se on toiminut hyvin. Itsensä haastamalla kehittyy. Välttelemällä haasteita taantuu.
Ilmeisesti minulla on ollut haasteita elämän varrella muutenkin, kun koen että tietoinen "epämukavuusalueelle" meneminen ei tee minulle lainkaan hyvää.
Toimin parhaiten mukavuusalueellani, missä olenkin sangen pätevä.
Vierailija kirjoitti:
Eipä oikeastaan enää jännitä. Nuorena olin hirveän ujo ja jännitin ihan kaikkea ihan kamalasti, en oikein tiedä mitä on tapahtunut kun nyt nelikymppisenä ei uudet tilanteet edes jännitä. Ehkä on sitten tullut jotain itsevarmuutta lisää enkä jaksa edes hävetä vaikka kävisikin jotain noloa, so what. Näinkin voi käydä.
Nelikymppisenä minustakin tuli tuollainen. Aiemmin jännitin paljon ja punnitsin sanani. Jokin päässä naksahti nelikymppisenä ja minusta tuli suurinpiirtein maailman valtias. Olin lihonut ja otin käyttööni röyhkeän ja mitäänhäpeämättömän asenteen.
Nyt viisikymppisenä tunnistan tuon kriisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsin niin vaikeasta sos. tilanteiden pelosta, että vältän sos. kontakteja, etenkin ryhmätilaisuuksia viimeiseen saakka.
Noista peloista pääsee parhaiten hankkiutumalla epämukavuusalueelle.
Äh. Tuo on kulunut fraasi, jota toistellaan. Minä ainakin menin ihan rikki, mitä enemmän vaadin itseltäni "epämukavuusalueelle" menemistä.
Minulle se on toiminut hyvin. Itsensä haastamalla kehittyy. Välttelemällä haasteita taantuu.
Minä taas kehityin alani huipuksi keskittymällä vahvuuksiini.
Vierailija kirjoitti:
Välillä jännittää mennä tuttuunkin paikkaan (esim töihin), jos siellä on vaikka tiimipäivä tvs poikkeavaa ohjelmaa. Uusiin paikkoihin meneminen jännittää vielä enemmän.
43-v nainen
Ihan tavallista.
Vierailija kirjoitti:
Pelottaa
Oon 40v mies
Jännittää aina. Pää ja koko kroppa tärisee.
Olen 52v nainen.
Silti on pitänyt pärjätä. Itsevarmat esiintyjät ovat oletus, johon kaikkien tulee pyrkiä.
Jännittämisestä on tehty heikkouden merkki, vaikka ihan jokainen jännittää jossain tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsin niin vaikeasta sos. tilanteiden pelosta, että vältän sos. kontakteja, etenkin ryhmätilaisuuksia viimeiseen saakka.
Et todellakaan ole yksin. Suurin osa ihmisistä tekisi noin, jos siihen olisi mahdollisuus.
Tiedän, etten ole yksin vaivan kanssa, ja todellakin kaikki sympatiani tämän kanssa kamppaileville. Vaikea elää ja pärjätä ihmisten maailmassa halvaannuttavien sos. pelkojen kanssa.
Kyllä sinäkin olet ihminen. Itse olen jännittäjä, joka aina kuvitteli, että kukaan ei voi jännittää näin paljon. Kyllä voi. Jokainen jännittäjä kuvittelee olevansa jotenkin erityisen paha jännittäjä, vaikka se on hyvin tavallista.
En kai väittänytkään, etten olisi ihminen? Tarkoitin, että on vaikeaa pärjätä maailmassa, jossa kaikkialla täytyy olla ihmisten kanssa tekemisissä, kun ne ovat juuri niitä tilanteita, joissa ei kykene toimimaan. Invalidisoivat pelot ovat eri asia kuin jännittäminen.
Äh. Tuo on kulunut fraasi, jota toistellaan. Minä ainakin menin ihan rikki, mitä enemmän vaadin itseltäni "epämukavuusalueelle" menemistä.