Keskinkertaisuus, tai jopa huonous monessa asiassa
Itselle on hyvin vaikea hyväksyää sitä, että en ikinä tule olemaan hyvä missään. Olen monesti miettinyt tätä aihetta ihan kunnolla, ja lähtenyt ihan lapsuudesta liikkeelle. Koulussa mulla ei ollut vahvuuksia missään osa-aluessa, lähinnä olin erittäin keskinkertainen, tai jopa tosi heikko osassa. Työelämässä ainut mainitsemisen arvoinen asia on oikeastaan se, että ole paikalla, kun työt alkavat. Työssä itsessään en ole hyvä, tai muuten omistaisi johtamisen taitoja tms.
Älyllisesti tai kielellisesti lahjakas? - En
Kätevä käsisäni? - En
Hyvä tekemään ruokaa? -En
Hyvä jossakin harrastuksessa? Ne mitä harrastan tai kokeillut niin en
Sosiaalisesti lahjakas? - En todellakaan
Vaikka mun ei tarvitse olla hyvä yhtään missään, niin eihän siinä ole mitään itsetuntoa nostavaa. Asioista voisi tehdä loputtoman listan, ja todennäköisesti en olisi yhdessäkään hyvä.
Miten kanssaihmiset käsittelevät näitä asioita?
Kommentit (16)
Ensin pitää ymmärtää miksi luulee että lahjakkuudella olisi joku yhteys itsetuntoon. Itsetunto on ymmärtääkseni sitä, että pitää itseään ja elämäänsä arvokkaana vaikka olisi maailman huonoin kaikessa. Se, että pitää itseään ja elämäänsä arvokkaana taas johtaa siihen että tekee arjen ohessa edes joskus kivoja juttuja, ei sellaisia missä voi päteä vaan sellaisia mitä tekisi vaikka kukaan ei saisi koskaan tietää.
Ehkä masis nyt puhuu sinun puolesta. Kukaan ihminen ei ole täydellinen ja osaava. Ihmiset feikkaavat uskomattoman paljon. JOs kuitenkin selviät normiarjesta, älä ole huolissasi, olet kuten suurin osa meistä muista ihmisistä. Välillä v*tuttaa ja masentaa ja tekisi mieli kuristaa joku ja sitten taas helpottaa. Toivon sulle voimia ja itsesi armahtamista.
Mieluummin huono kuin manipuloiva ja ilkeä ihminen.
Ihminen on keskimäärin keskinkertainen. Se on ihan riittävää, vain harvat ovat hyviä, eivätkä hekään olisi jos ei olisi sitä valtavaa keskinkertaisten massaa josta he erottuvat.
Oletko huumorintajuinen? Empaattinen ja kiltti? Avulias ja huomaavainen? Esim. näissäkin voi olla hyvä - kaikki eivät todellakaan ole.
Lisäksi, todella monessa asiassa voi tulla hyväksi harjoittelemalla, vaikka ei luontaisesti sitä olisikaan. Jos kaipaat erikoistaitoa, valitse joku sinulle mieleinen asia ja harjoittele sitä sinnikkäästi. Joka päivä vähäsen. Ihan varmasti taito kehittyy.
Yksi mikä aiheuttaa myös huonommuuden tunnetta on liika kriittisyys. Parhaimpiin ei tarvitse itseä verrata.
Omalla kohdalla oli vaikea ymmärtää oma keskinkertaisuus. Onneksi lääkkeet on keksitty tähän vaivaan.
Sama juttu. Hirveintä on kun välillä jossain pippaloissa käyty vaikka keilaamassa niin olen aina se joka häviää kaikille! Samoin kaikki muut kilpailut ja pelit :D erotun sillä, että häviän. Oli kyse sitten tieto tai taito. Hävettää. Miettinyt monesti miksi olen niin surkea lähes kaikessa. Joskus mennyt hyvällä fiiliksellä ja silleen, että en mä nyt tossa oo huono, mutta aina sama tilanne loppu viimein. Ei tosiaan itsetuntoa kohota.
Vierailija kirjoitti:
Oletko huumorintajuinen? Empaattinen ja kiltti? Avulias ja huomaavainen? Esim. näissäkin voi olla hyvä - kaikki eivät todellakaan ole.
Lisäksi, todella monessa asiassa voi tulla hyväksi harjoittelemalla, vaikka ei luontaisesti sitä olisikaan. Jos kaipaat erikoistaitoa, valitse joku sinulle mieleinen asia ja harjoittele sitä sinnikkäästi. Joka päivä vähäsen. Ihan varmasti taito kehittyy.
Yksi mikä aiheuttaa myös huonommuuden tunnetta on liika kriittisyys. Parhaimpiin ei tarvitse itseä verrata.
Näistä pitäisi kysyä joltakin ulkopuoliselta, koska kaikki sanovat itseään mukavaksi. Toisaalta kysyminen olisi ihan turhaa, koska rehellisen vastauksen voi tietää vain, kun itse ei ole paikalla.
Ap
Oletko Susanna Päivärinta, jota kukaan ei huomaa, eikä muistaisi jos se ei epätoivoisesti tekisi itseään tykö?
Minäkin olen huono monissa asioissa.
Enpä tiedä, vähän samaa vikaa. Jos kaipaan piristystä, niin menen vaikka feissarimokia lukemaan. Silloin ymmärrän, että täällä on kanssakulkijoita, joihin verrattuna olen kuin ajatusten Tonava.
Älä huoli ap. Itse olen täydellinen keskinkertaisuus ja silti pärjännyt elämässäni ilman suurempia ongelmia. Koulu- ja opiskelumenestys perustuivat sisukkaaseen uutteruuteen. Joitain asioita olen myös oppinut tekemään sitkeästi yrittämällä. Tähän kategoriaan eivät kuulu esimerkiksi laulaminen, kitaran soittaminen tai pallopelit.
Mutta ei väliä, näillä mennään. Tuskin elämäni olisi parempaa laadultaan, jos osaisin pelata tennistä tai kutoa norjalaisneuleen. Säästyvät muiden korvatkin, kun en rämpyttele skittaa ja hoilaa.
Vierailija kirjoitti:
Ensin pitää ymmärtää miksi luulee että lahjakkuudella olisi joku yhteys itsetuntoon. Itsetunto on ymmärtääkseni sitä, että pitää itseään ja elämäänsä arvokkaana vaikka olisi maailman huonoin kaikessa. Se, että pitää itseään ja elämäänsä arvokkaana taas johtaa siihen että tekee arjen ohessa edes joskus kivoja juttuja, ei sellaisia missä voi päteä vaan sellaisia mitä tekisi vaikka kukaan ei saisi koskaan tietää.
Mitä siis tarkoittaa minun kohdalla?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Hirveintä on kun välillä jossain pippaloissa käyty vaikka keilaamassa niin olen aina se joka häviää kaikille! Samoin kaikki muut kilpailut ja pelit :D erotun sillä, että häviän. Oli kyse sitten tieto tai taito. Hävettää. Miettinyt monesti miksi olen niin surkea lähes kaikessa. Joskus mennyt hyvällä fiiliksellä ja silleen, että en mä nyt tossa oo huono, mutta aina sama tilanne loppu viimein. Ei tosiaan itsetuntoa kohota.
Kaikista pahimpia on yleistietopelit, tai muuten pelit, joissa pitää tietää jotain. Vaatii oikeasti kykyä nauraa itselleen, tai valtavasti itsetuntoa, että kanssapelaajien "etkö sää oikeesti tienny tuota" kommentit eivät mene tunteisiin.
Nainen olet?