Lue keskustelun säännöt.
Olenko liian ankara itselleni?
13.05.2024 |
Täällä oli vasta keskustelu, jossa hehkutettiin itsensä hyväksymistä. Tämän aloituksen pointtina on kuitenkin, että mitä tämän hyväksymisprosessin eteen pitää tehdä.
Sanon ensiksi, että mulla on huono itsetunto. Vertaa jatkuvasti itseäni muihin, ja en ole mitään ikinä muihin verrattuna. Minussa ei ole mitään vahvuuksia, joita pystyisin itse tunnistamaan. Ne ihmiset jotka tunne hyvin, niin heidän vahvuudet ovat ilmiselviä itselle. En kuitenkaan itse voisi edes halutessani olla samanlainen.
Onnistumiset eivät merkitse minulle mitään, ellei se ole ihan oikeasti hyvä onnistuminen. Esimerkiksi se, että olen pudottanut painoa lähemmäs 40kg on ihan sama minulle, koska kilomääräisesti monet pudottaa enemmän. Olo on tietysti paljon parempi, mutta mitä sitten. Tähän päälle myös kuntosaliharjoittelu. En tule ikinä olemaan vahva jne. Omat vahvuudet ovat pohjimmiltaan vain keksittyjä, että ei olisi ihan pelkkä vikalista.
Helppo tietysti sanoa, että "älä ole", mutta en tiedä mitä kåytännössä tarkoittaa. Voisin ajatella nyt erilalailla, mutta mitään muutosta ei tulisi mihinkään.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaat ainakin kirjoittaa, analysoida ja hallitset kielioppisäännöt. Se on jo hyvä alku tunnistaa positiivisia asioita itsestäsi.
Mistä tuollainen itsearvostelu on saanut alkunsa? Onko sinua joku arvostellut tai alentanut lapsena?
Kaksi huomiota: katse pois omasta navasta, ja lopeta vertailu muihin.
Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä? Oletko onnistunut niissä? Tai oletko yrittänytkään? Ystävät? Harrastuksest? Opiskelu- ja työasiat?
Vierailija kirjoitti:
Osaat ainakin kirjoittaa, analysoida ja hallitset kielioppisäännöt. Se on jo hyvä alku tunnistaa positiivisia asioita itsestäsi.
Mistä tuollainen itsearvostelu on saanut alkunsa? Onko sinua joku arvostellut tai alentanut lapsena?
En todellakaan osaa. En nyt yhtäkkiä muista, että olisi arvosteltu. Lapsena on kiusattu, mutta ei ollut niin vakavaa, eikä asia mitenkään mietitytä muutenkaan. Ehkä sellaista muistan lapsuudesta/nuoruudesta, että mitään vahvuuksia ei ikinä tuotu esiin. Ihan ymmärrettävä kuitenkin, kun kaikki eivät ole osaavia (minä).
t:ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ymmärsin oman arvoni ja omat vahvuuteni vasta sen jälkeen, kun sairastuin vakavasti ja terveys meni alta. Pystyin vaikka mihin kun olin vielä terve. Silloin toki ruoskin itseäni jatkuvasti, että pitäisi olla aina vain parempi asiassa x, y ja z, sitähän huono itsetunto teettää. En vain ymmärtänyt silloin, että olin just hyvä sellaisena ja elämä oikeasti hymyili ja siitä nautti. Terveys merkitsee niin valtavan paljon. Jos saisin omani vielä joskus takaisin, en olisi itselleni enää koskaan niin ankara.
Vierailija kirjoitti:
Mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä? Oletko onnistunut niissä? Tai oletko yrittänytkään? Ystävät? Harrastuksest? Opiskelu- ja työasiat?
Rehellisesti mun pitäisi olla tyyliin sm-tasoinen jossain harrastuksessa, että sitä kehtaisi itselleen sanoa vahvuudeksi.
t: ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko siinä jotain pahaa olla keskinkertainen, tai vaikka vähän huonokin. Loppujen lopuksi, mitä väliä sillä on maailman kaikkeuden kannalta? Ei niin yhtään mitään. Koita hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet. Mieti jotain mistä itse pidät, tai rakastat. Onko se tai hän täydellinen ja paras?
Huippu sm-tasolle pääsee ehkä yksi kymmenestä tuhannesta ja sekin vaatii lahjojen lisäksi harjoittelua ja omistautumista. Em, tai mm tasolle pääsee vielä harvempi.
Up