Olikohan nukkuja-Amandan vanhemmille ilmoitettu, etta tytto oli sairastunut kesken paivan? Jos oli, miksikohan he eivat olleet hakeneet lasta kotiin?
On muistettava, että kyseessä on 10-vuotias, ei leikki-ikäinen ja oli iltapäivä, ei ilta tai yö. Miksi tyttö oli lähtenyt hortoilemaan kotiin päin, eikä ollut soittanut koululta vanhemmilleen? Hänhän oli lähteissään tavannut yhden opettajan. Oma lapseni soittaa aina minulle, kun hän on epävarma toimintatavoista. Kyseinen koululla ollut opettaja ei todennäköisesti tiennyt, miten pitkä matka Amandalla on kotiin.
Kommentit (11)
Aika jännä, ettei noi iso tyttö osannut pyytää pianonsoitonopettajalta apua? Kyllä me jo 11v kuljettiin koulumatkat yksin, useampi kilometri oli, ja ne joilla vielä pidempi, kulkivat bussilla tai jopa monella bussilla. Vähän oudolta kuulostaa koko juttu. No eihän sitä tyttöä ois pitänyt unohtaa nukkumaan, mutta näin voi käydä, inhimillistähän se on.
Miksi soittelemaan vanhemmille jos nyt on tuon ikäisellä tytöllä vähän päänsärkyä ja on lepäämässä?
Ja ylipäätään tehtiin taas tikusta asiaa.... 11 v tyttö kyllä selviää jo kotiin... onkohan ollut vähän ylireagoivat vanhemmat
kun ei heistä kukaan koulussa huolehdi.
En tiedä kyseisestä tapauksesta yhtikäs mitään. Lööpin olen vaan nähnyt. Ihme jos ei koululta oltu ilmoitettu vanhemmille :-( Ajattelivatko että osaa noin iso tyttö jo itsekseenkin kotiin mennä parantelemaan itseään..? :-s
Meidän yläasteellamme on sovittu, että lähettäessämme oppilaan sairaana kotiin oppilas tai opettaja soittaa oppilaan vanhemmille, jotta kummassakin päässä tiedetään missä lapsi on.
Amanda unohtui yksin kouluun
25.1.2007 1:51
Päänsärkyä ja pahoinvointia valittanut 11-vuotias Amanda unohtui yksin nukkumaan koulun terveydenhoitajan huoneeseen maanantaina Kiskossa. Sairas tyttö käveli pakkasessa kilometrien matkan kotiinsa.
Pahoinvoiva Amanda hortoili yksin pakkasessa.
Luokan opettaja oli vienyt hänet sinne toipumaan. Opettaja jatkoi muiden viidesluokkalaisten kanssa oppitunteja.
Koulu päättyi liikuntatunteihin. Muut oppilaat riensivät koulun pihalla heitä noutamaan tulleeseen taksiin, mutta kukaan ei muistanut nukkuvaa Amandaa.
Tyttö heräsi yksin ja huomasi jääneensä autioon kouluun. Hän tapasi tyhjällä koulunpihalla pianonsoitonopettajan ja kertoi tapahtuneesta. Soitonopettaja laski tytön yksin kotimatkalle. Matkaa koululta oli noin kuusi kilometriä. Pakkasta ulkona oli kymmenen astetta.
- Olimme kauppareissulla, kun Amandan isoäiti soitti meille hädissään vähän ennen neljää ja kertoi, että tyttö ei ollut tullut koulutaksilla kotiin. Taksissa olleet lapset olivat kertoneet hänelle Amandan jo lähteneen aiemmin päivällä kotiin. Hätäännyimme hirveästi ja lähdimme heti etsimään tyttöä, Amandan äitipuoli Soili Nousiainen kertoo.
- Ehdimme ajatella jo kaikkein pahinta. Ulkona oli pakkasta ja koululta kotiin kulkee tie, jossa on paljon rekkaliikennettä. Soitimme kouluun, mutta kukaan ei osannut kertoa missä tyttö oli.
Perheen vanhemmat etsivät Amandaa ristiin rastiin läheisten teiden varsilta. He olivat juuri soittamassa poliisille, kun Amanda löytyi kävelemässä parin kilometrin päästä kotoaan.
- Kyllä siinä kaikilta tuli itku. Ihmettelen vain miten tyttö oli voitu unohtaa yksin kouluun, ja päästää sieltä sitten vielä hortoilemaan kilometrien päässä olevaan kotiinsa, Amandan isä Jarkko Lindström sanoo.
- Kaiken huippu oli se, kun yksi etsintöihin osallistunut opettaja sanoi lähtevänsä muille asioille, vaikka Amanda ei ollut vielä edes löytynyt, isä ihmettelee.
- Mikä asia voi olla tärkeämpää kuin kadonnut pikkutyttö?
ja käteni katkesi. Menin kipushokkiin, enkä meinannut saada ääntäkään suustani. Jouduin istumaan kaksoistunnin luokassa puolitajuttomana, koska meille tuli joku vierailija kertomaan jostain, mitä enb luonnollisestikaan muista, yritin vain pysyä tajuissani ja viitata terveellä kädelläni, mutta opettaja vaan hätisteli minua, sen mielestä häiritsin puhujaa. koko pulpetin kansi oli märkä tuskanhiestä.
kun tunti viimein loppui, raahauduin seiniä pitkin opettajan luokse ja änkytin mitä oli tapahtunut. en edes nähnyt melkein mitään, sattui niin paljon. ruokatunti oli alkamassa ja opettaja käski minun mennä kellarikerrokseen terveydenhoitajan luokse (yksin), ja lähti muiden kanssa syömään toiseen päähän koulua. Raahauduin kellariin, mutta hoitajakin oli syömässä. puolitajuttomana kuljin seinistä tukien toiseen päähän koulua ruokalaan sanomaan opettajalle, että en löydä terkkaria, hän passitti minut silloin taak eri päähän koulua luokkaamme odottamaa.
puolen tunnin päästä kun tunti olisi ollut alkamassa ja makaan hikisenä luokan sohvalla opettaja sanoo, että mene sitten kotiin. ei soittanut vanhemmilleni eikä kysynyt onko kukaan kotona.
lähtin kotiin, matkaan vain alle kilometri. isäni oli sattumalta kotona, kun pyörryin eteiseen. hän vei minut terveyskeskukseen, jossa hoitaja lääkärin mukaan käteni toinen luu täysin poikki ja minä pahassa kipushokissa, ollut jo siis kolme tuntia!
kyllä sai opettaja ja rehtori kuulla kunniansa vanhemmiltani tämän tapauksen jälkeen!!
Ja laitettu sairastunut taksilla kotiin ja koulu vielä maksanut kyydin.
vasta kun tarpeeksi usein vanhemmat nostaa kanteen heitteillejätöstä/pahoinpitelystä ja opettajat joutuvat maksamaan selvää rahaa. On se prlrkrlr ettei nykymaailmassa mikään muu kolahda virkaihmisten omaantuntoon kuin rahanmenetys. Jos tästä on kysymys niin sitten ne pitää niitten omalla kielellä herättää.