Lue keskustelun säännöt.
30 kriisi
11.05.2024 |
Miten muilla oireillut?
Olen pääosin tyytyväinen saavutuksiini, mutta huomaan miettiväni paljon erästä asiaa. Jotenkin sitä luuli 10-15 vuotta sitten, että silloin elämässä mukana olleet ihmiset olisivat mukana nytkin. Haikeudella katson vanhoja kuviani teini- ja alkuaikuisiältä ja huomaan kuinka moni on vain hävinnyt elämästäni, vaikka näin en olisi halunnut. Jotkut ovat ghostanneet ja toiset vain muuten vain lähtenyt.
Kommentit (17)
Kaveriporukat muuttuu niin herkästi eri elämäntilanteissa. Opiskelu, perheen perustaminen ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo koskaan ollut kriisiä ku ei ole ollut ystäviäkään ja mitään menoja nuorempana. Olen onnellisempi nyt kun olen parisuhteessa
Täytän 30 tänä vuonna ja tunnen jäätävää pettymystä siitä, etten ole saavuttanut elämässäni yhtään mitään. Pahinta etten ole edes seurustellut, ainoastaan pari epämääräistä säätöä, vaikka olisin toivonut löytäneeni rakkauden jo aikoja sitten ja eläisin elämääni hänen kanssaan. Perhehaaveet olen luonnollisesti kuopannut jo aikoja sitten. Myöskin täysin väärälle alalle valmistuminen on ollut yksi suurimpia epäonnistumisiani.
Nyt sitten kriiseilen että elämäni jatkuu samanlaisena, aika vain valuu kunnes huomaan olevani 40 ja edelleen samassa pisteessä. Että sellaiset setit täältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tullut kriisiä. Ei ole kyllä kavereita eikä kumppaniakaan. Lieneekö syy sitten kaiken ja tämän hetken hyväksynnässä olla sellainen kuin olen? Ehkä.
Minusta ikäkriisit eivät johdu iästä vaan toteutumattomista haaveista. Enkä ymmärrä, miten elämän juuri 30-vuotiaana pitäisi olla "valmis".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kuinka monista kolmebysistä on tullut elähteneitä tätejä :D.
Minä olin 18-25 vuotiaana ihan teinipojan näköinen. Nytkin menisin helposti 20 vuotiaasta, tai pikemminkin ihmiset luulee minua sen ikäiseksi, vaikka ikää jo 32v.
M32
Vierailija kirjoitti:
Ja kuinka monista kolmebysistä on tullut elähteneitä tätejä :D.
Minä olin 18-25 vuotiaana ihan teinipojan näköinen. Nytkin menisin helposti 20 vuotiaasta, tai pikemminkin ihmiset luulee minua sen ikäiseksi, vaikka ikää jo 32v.
M32
Sama olin itse todella pennun näköinen ja nyt nämä ne naureskelijat väheksyjät ovat itse rupsahtaneita ikäloppuja. Minä olen vieläkin heleä.
Ikää jo pian 40.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta ikäkriisit eivät johdu iästä vaan toteutumattomista haaveista. Enkä ymmärrä, miten elämän juuri 30-vuotiaana pitäisi olla "valmis".
Niinpä. 30 on vielä sinne nuoreen kategoriaan osuva ikä. Vielä voi käydä kouluja hyvin vaikka 45-50 asti, jotta pääsee painamaan kyseisellä alalla 20 vuotta töitä. Ainut minkä ymmärtää ikäkriisin suhteen on toi lapsien teko naisilla.
Vierailija kirjoitti:
Ja kuinka monista kolmebysistä on tullut elähteneitä tätejä :D.
Minä olin 18-25 vuotiaana ihan teinipojan näköinen. Nytkin menisin helposti 20 vuotiaasta, tai pikemminkin ihmiset luulee minua sen ikäiseksi, vaikka ikää jo 32v.
M32
Muaki luullaa 18v. :(
t. N32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin naimisiin v. 2017. Mulla oli 3 kaasoa, mun parhaimmat ystävät. Heti häiden jälkeen meni välit poikki yhden kanssa. V. 2018 seuraavan kanssa. Sitten vuoden 2019 jälkeen häipyi viimeinenkin kaaso elämästäni.
Olen koittanut pitää yhteyttä, mutta osa on ghostannut ja yksi sanoo suoraan, että nyt riitti. Tuntuu ikävältä katsoa omia hääkuvia. Että ihan oikeasti nuo ihmiset eivät ole enää tässä. :(
Minulla on 31v ikäkriisi
Tuo ikä kuulostaa pahalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se helpottaa. Ymmärrät mikä on tärkeää ja kuka.
Sitä ehtii vaikka mitä kolmekymppisenä, elämä vasta parhaassa alussa! Itse löysin sen elämän miehen 31-vuotiaana, lapset ollessani 33, 35 ja 37.Nyt 61 v. Lapsenlapsia ei vielä ole, mutten yhtään hötkyile. Virläkin ehtii vaikka mitä! Tsemppiä kaikille!
Itse ainakin huomasin, että kun 30 tuli mittariin en enää välittänyt niin paljon menneistä. Ei huolettanut teiniaikaiset murheet joita vielä 20-vuotiaana kantoi mukanaan. Onhan sitä väkeä tippunut elämästä pois. Joskus ikävöin tiivistä kaveriporukkaamme, kun viikonloppuisin ei ollut velvollisuuksia ja vietimme paljon aikaa. Toista se on nykyään.
Näinhän se menee. Itse täytin hiljattain 35 ja ikäkriisi alkaa vähän helpottaa. Itseasiassa elämä tuntuu muuttuvan sitä helpommaksi, mitä enemmän ikää tulee. En haluaisi palata takaisin teiniaikoihin, vaikka se olisi mahdollistakin