Miten oppia kuulemaan taas omaa sisäistä ääntään, intuitiota? Olen joskus sen kokenut hyvin vahvana ja se oli upeaa.

Nykyhetki.

Auttoiko jonkinlainen enkeli sinut alunperin löytämään tuon intuitiosi?

Vierailija kirjoitti:

Auttoiko jonkinlainen enkeli sinut alunperin löytämään tuon intuitiosi?

En tiedä. Se löytyi vain todella kovan elämänmuutoksen myötä. Uskon, että siinä oli apuna jokin elämää suurempi, niin uskomaton tie se oli mutta valitettavasti horjuin sitten pahasti lopulta ja kaaduin rotkoon. On ollut kiipeämistä päästä tolpilleen. Ap

Meditoi, meditoi, meditoi

HIljentyminen, kaikki lähtee siitä

Sun täytyy löytää itelles joku sellanen tekeminen minkä avulla sä pystyt meditoimaan, mulla se on treeni. Kun mä treenaan, mä oon kaikkein lähimpänä omaa sieluani, mulla lähtee samantien virtaa joku tosi iso voima itsessä, mä nään ihan kaiken selvänä. Se on oikeasti aika huumaava tunne. Mä keskustelen sillon ITSENI KANSSA. Korkeamman minän. 

Kannattaa muistaa myös sellanen asia, että henkiselläkin ihmisellä se yhteys katoaa joskus, ei se oo aina ruusuilla tanssimista. Mut sulla on se ymmärrys siellä takana valmiina, sun on helpompi palata aina sinne. 

Pysy sillä omalla polulla, älä eksy mihinkään muualle

Et menettänyt mitään, tulit vain järkiisi ennen kuin kaikki oli menetetty.

Haluaisin sanoa tähän jotakin mutta en oikein pysty. En saa tarpeeksi selkoa tekstistäsi. Keskusteletko todellakin ITSESI KANSSA vai onko sulla joku pääolento jonka avulla saat ajatuksia joita ajatella ja kirkastuu jotain. Minkälaisiin asioihin tämä liittyy? Kariutuneisiin parisuhdeyrityksiin? työasioihin? pahoihin ja vääriin tekoihin?

Entä tämä joka kuulostaa siltä kuin olisit pannut elämäsi jotenkin järjestykseen? Mikä oli epäjärjestys ennen sitä? Itsekö teit kaikki päätökset vai oliko sulla joku - luultavasti nainen jos vaikutus niin voimakas - jonka 'avulla' panit elämäsi raiteille? Oliko siinä sitten joku väärä raide jolle teit tämän siirron.

Ei pidä koskaan antaa kenenkään toisen päättää omasta elämästä. Kaikkien päätösten tarttee olla ikiomia jotta niistä voi ottaa vastuuta. Jos joku sanoo, että joku nainen laittanut jonkun miehen koko elämän oikeille raiteille niin heikoilla jäillä liikutaan... Jos se nainen olisi sisko niin ehkä ja mahdollisesti olisi jotenkin mahdollista, mutta epäilen tätäkin - ei äitikään voi... äiti voi surullisena todeta että poika on sekakäyttäjä, alkkis tms... ja ollut kamala avioliitto, mutta kukaan äitikään ei voi auttaa.

Jokaisen on itse elettävä elämänsä. Voi olla että  just tätä tarkoitetaan kun puhutaan miehistä jotka ovat tossuja... joku nainen leikkii kotia ja äitiä miehen avulla ja jotenkin se kotileikki voi olla sellaista että joku mies ensiin luulee että tässä siirrytään nyt uusille vesille ja tätä se elämä on ja  näin sen pitää olla... Mutta entäs jos ei olekaan? 

Itse en kuuntele koskaan mitä muut sanovat. En edes äitiäni. Hänellä on ollut tapana sanoa, että sinulle ei voi opettaa mitään... ei, minulle ei voi opettaa mitään vaan olen autodidakti... Kerran eräs mies tuli kämppääni jossa asui nainen joka oli vuokrannut asuntoni joksikin aikaa koska itse muutin toiselle paikkakunnalle mm opintojen takia... Ensin hän oli soittanut lukemattomia kertoja ja pyytänyt minua ravintolaan... hanhenmaksa odottaa jo lautasella... minua ei vaan huvittanut lähteä mihinkään ravintolaan kun arvioin että johonkin ravintolajuttuun liittyy taas kerran Herra Alkoholi... Tällä miehellä ja minulla oli sovittamaton riita ja vammaisabortti taustalla takana... mutta lopulta hän siis ilmestyi kämpälleni jonkun minulle tuntemattoman kaverinsa kanssa eikä tietenkään selvin päin... sitten hän heitti kosinnan ilmaan????? HÄH??? Sovittamattoman riidan ja abortin päälle??? En mitenkään pystynyt tulkitsemaan tämmöstä sillä hetkellä. Tämä nainen joka asui kämpässäni ei ollut kukaan jonka tunsin hyvin enkä ole häntä koskaan tämän jälkeen edes tavannut. Kuitenkin hänellä oli otsaa heittää ilmaan, että OLE KERRANKIN KOVANA JA SANO EI... Mitä h-ä??? Mikä hän on minua neuvomaan ja mikä tämä 'kerrankin'??? 'kovana??? sano E??? Ja paskan marjat... TÄMÄ KOKO TILANNE OLI AIVAN SEINÄSTÄ NIIN PIELESSÄ SE OLI... Mutta mikä aivovamma miehellä oli heittää joku kosinta ilmaan tämmöisessä tilanteessa tuntemattomien ihmisten läsnäollessa jos hän oli tosissaan... SIIS TÄMÄ TILANNE SOTKI TIES MITÄ... Tietysti mies lähti välittömästi vetämään... Jos olisimme olleet kaksin niin tästä olisi seurannut keskustelu ja ehkä jotain nuorten ihmisten sovintoseksiä... en tiedä... MUTTA TÄMÄ TUNTUU NYT OIKEESTI SILTÄ ETTÄ TÄSSÄ TILANTEESSA... SIIS TILANTEESSA... ITSE SAATANA OLI PAIKALLA JA PANEMASSA ELÄMÄMME JOLLEKIN HELVETIN TIELLE ENTISTÄ ENEMMÄN... sinne olimme jo päätyneet kahdesta tapahtumasta tätä ennen. Jotain muuta olisii tarvittu... Jos hän olisi tarjonnut minulle kihloja ja vaikkapa jonkun sormuksen niin sehän olisi ollut kivaa... mutta tietysti sanoin EI vaikka oikeasti tarkoitin KYLLÄ... SAISINPA TUON MIEHEN KÄSITYKSEN TÄSTÄKIN TILANTEESTA... Jos tiedätte kuka hän on niin pyytäkää antamaan oma versionsa tästä koko tapahtumasta ja tilanteesta! Suurkiitos! Tämän tekstin lähetän kuin rukouksena taivaan tuuliin!!! En pysty ajattelemaan mitään muuta kuin että näin elämässämme vain piti käydä ja tämä pitkä tie on täytynyt kulkea. Ja asiat ovat niin vakavia että naurattaa naisten kotileikit ja että täytyy olla äiti ja saada lapsia millä hinnalla tahansa... Lisääntyminen ei ole elämän tarkoitus ja kotileikit joita nyt naiset leikkivät ovat naurettavaa katseltavaa... En yhtään ihmettele että moni päätyy johonkin perhehelvettiin... kunnollisen ja toimivan oikean parisuhteen sijasta. Ehkä haluaisin kysyä tältä mieheltä että ryhtyikö hän mahdollisesti kotileikkiin? Minulla on ollut hieno nukkekoti valoilla ja kaikki, hieno nukke ja nukenvaunut ja äiti kutonut hienot vaatteet nukelleni... Nukkekotini ja nukkeni ovat  kadonneet kummasti enkä muista juuri leikkineeni lapsena. Ja minulla on ollut omituinen fiilis kuin joku muu eläisi elämääni. Tämä ei ole kivaa! Mutta tämä on elämää... tämä on sitä kun iäkkäänä tekee tiliä omista tekemisistään - ihan kaikesta maan ja taivaan välillä??? 

 

Siihen pitää vain varata aikaa ja tilaa. Kiire pois, puhelin pois, muut ihmiset pois, kaikki aktiivista ajattelua vaativa tekeminen pois. Lähde vaikka pitkälle kävelylle kerran viikossa, ilman mitään päämäärää ainakaan ajatusten suhteen. Aluksi niitä ajatuksia tulee ja pyörii hirveää vauhtia, mutta lopulta vähemmän ja sitten vasta alkaa nousta me tärkeät asiat esille ja huomaat ne. 

Miksipä luulet, että meille koko ajan syötetään kaikkea infotulvaa ja "pakollista" tekemistä? Mainoksia, somea, viestiä, vauvapalstaa, klikkiotsikoita, pelkop*rnoa, töitä, rahahuolia, juoruja, renkutuksia, netflixejä, jumppaa, uusia sääntöjä, veroja, digitaalisia juttuja, itsepalvelua, sitätätätuota? Kukaan ei pysty enää hallitsemaan tätä elämää ja jokaisella on vähintään orastava burnout. Silloin meillä menee kyky kuulla oma sisäinen ääni, ja meillä menee kyky ajatella. Meistä tulee helposti hallittavaa ja ohjailtavaa vaalikarjaa ja orjia, jotka ensin raataa ja sitten maksaa kaiken, kun syöttöporsaat huolehtivat vain omista eduistaan. 

Eli ota aikaa itsellesi yksin, mene kävelylle, mieluiten luontoon. Saa siellä istuakin. 

En tiedä. Itsellänikin oli joskus kyky parantaa ja kasata itseni vaikka ja minkä jälkeen. Oli myös semmoinen syvempi yhteys elämänvirtaan, joka joskus ilmeni intuitioina ja kenties joidenkin yliluonnollisina pitäminä kykyinä. Mutta sama homma kävi: kadotin sen yhteyden sekä itseeni että elämään. Siinä missä joskus oli jotain arvokasta on enää tilalla tyhjää ja särkynyttä, varmaan sanoisin itsekin, että sielu kuihtui jotenkin pois. Siinä tuli lyhyessä ajassa paljon todella kipeitä ja sairaita vastoinkäymisiä, kohtaamisia vakavasti luonnehäiriöisten ihmisten kanssa ja se imi vaan elämänvoiman itsestäni pois. Eikä tähän mitkään metsäkävelyt enää auta. On tämä ihmiselämä kova laji ja maailma melkoisen sairas paikka.

Olihan se, tiesin tenttikysymykset etukäteen.

Tekemällä työtä oikeina pitämiesi asioiden eteen intuitio palaa kyllä. Muista myös lepo.

Päästä internet ulos itsestäsi ja elämä sisään.

Vierailija kirjoitti:

Päästä internet ulos itsestäsi ja elämä sisään.

Teillä on tosi huonoja vinkkejä. Kun ihminen on yhteydessä itsensä kanssa ja elämän kanssa, sillä ei ole väliä, onko metsässä, vai netissä, lentokoneessa, vai autossa. Yhteys kantaa kaiken läpi ja on läsnä koko ajan. Ei sitä voi suorittaa eikä hankkia tekemällä jotain. Se joko on, tai ei ole.

Seuraan.

Tuo on jo jonkinlaista rikkautta, että tuollaista ymmärtää tahtoa.

Up

Itse ajattelen että tämä niin kuin moni muukin asia elämässä on syklistä. Kierrämme ikään kuin samaa pistettä eri kulmista ja eri etäisyyksiltä kerran toisensa jälkeen.

Ehkä sinun on palattava perustuksiin, vahvistettava niitä. Kirkasta arvosi ja ala taas toimimaan niiden mukaisesti. Vilpittömyys ja rehellisyys itsellesi ja itseäsi kohtaan. Vahvoilla perustuksilla uskaltaa seistä selkä suorana, vailla pelkoa tai häpeää. Silloin pystyy taas erottamaan asiat selkeästi. 

Ulkoisen todellisuuden tapahtumat ja sen potentiaalit, mitä elemmän siinä elää sitä enemmän oma itsesi yrittää puhua sinulle samoista asioista. Vahvistuu rekursiivisesti.

Lopeta hiusten leikkaaminen. Hiukset ja hermosto kehittyvät samoista soluista. Kaksihaaraiset on kuin hermosto.