Töiden jälkeen ei jaksa mitään

Normi rekkakuskin päivä, onneksi itsellä on nykyään tuommosia vajaita 8-tuntisia..tosin öitä.. en oo ap.

Olen nyt kohta puoli vuotta käynyt töissä lääkkeiden voimalla. Kun tämä nykyinen määräaikainen työ päättyy, en enää edes yritä työllistyä. Elän sen aikaa kun rahat riittää, ja sitten sanon moikku! Ihan sama, elämänhaluni on mennyt työelämän kohtuuttomien vaatimusten myötä. Kahdelle eri alalle olen kouluttautunut ja yhtä kamalaa settiä molemmilla. Nyt saan opetella sitten aivan uuden taidon. Miten selvitä työnhakuvelvoitteesta työllistymättä. 😂 Otan sen viimeisenä haasteena.

Elämä on liian helppoa, siinä sitä laiskistuu lopullisesti ja heti ruvetaan miettimään mikähän sairaus mahtaisi olla. Se pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä eikä vätystellä. Minulla oli aikoinaan neljä lasta, mies merillä ja itselläni kokopäivätyö 9-18 eikä ollut isovanhempia. Aupair oli apuna muutamia vuosia. Mies sairastui syöpään ja kuoli. Lapset koulutettiin ja nyt on 10 lastenlasta. Edelleen paljon töitä joiden kanssa ei vätystellä ja valiteta kaikesta kaiken aikaa. Ryhdistäytykää!

Täällä suoritetaan aivan liikaa koko ajan ja pyritään johonkin ihme täydellisyyteen. Lopputulos on sitten katastrofi terveydelle kun se ei onnistukaan. Tehkää vain 75% asiat ja ottakaa aikaa itsellenne. 

Suosittelen ottamaan päivänokoset. Omalla kohdallani ainakin ehdoton. Unirytmihän siinä toki saattaa alkuun häiriintyä, mutta kun totut nokosiin, kaikki toimii paremmin.

Tässä on taas kaksi puolta, toisaalta tulisi jotenkuten jaksaa, mutta toisaalta onhan 40 tunnin viikot aivan sairasta ja luonnotonta. Ei ole terveyden merkki, että on sopeutunut sairaaseen yhteiskuntaan, sanoi Krishnamurti.

Sama. 

Mää oon siivooja. Ihan hirveen isoja alueita pitää saada tehtyä 8 tunnissa. Ja valitetaan heti jos ei ole tehty laadukkaasti. Sovitut tauot jää liian usein pitämättä. Perjantaisin olen aina ihan loppu, kun työviikko ohi. Arkisin en tee muuta kun käyn töissä ja sitten kotiin. Viikonloputkin menee levätessä. 

:(

En ymmärrä ihmisiä, jotka raatavat työnorjana niin, että elämä on pelkkää työtä ja makaamista. Itse vaihtaisin työpaikkaa, jos työ kuormittaisi niin paljon, ettei jaksa mitään muuta. Toki elämäntavat ovat todennäköisesti päin persettä, jos 6 tunnin päiväkin uuvuttaa ihan totaalisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Mää oon siivooja. Ihan hirveen isoja alueita pitää saada tehtyä 8 tunnissa. Ja valitetaan heti jos ei ole tehty laadukkaasti. Sovitut tauot jää liian usein pitämättä. Perjantaisin olen aina ihan loppu, kun työviikko ohi. Arkisin en tee muuta kun käyn töissä ja sitten kotiin. Viikonloputkin menee levätessä. 

 

:(

Elämä on valintoja. Tottakai työnantaja käyttää hyväkseen lampaita, jotka suostuvat mihin tahansa. Pitäkää kiinni lakisääteisistä oikeuksistanne ja lopettakaa uhriutuminen ja työnantajan alttarille uhrautuminen. 

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt kohta puoli vuotta käynyt töissä lääkkeiden voimalla. Kun tämä nykyinen määräaikainen työ päättyy, en enää edes yritä työllistyä. Elän sen aikaa kun rahat riittää, ja sitten sanon moikku! Ihan sama, elämänhaluni on mennyt työelämän kohtuuttomien vaatimusten myötä. Kahdelle eri alalle olen kouluttautunut ja yhtä kamalaa settiä molemmilla. Nyt saan opetella sitten aivan uuden taidon. Miten selvitä työnhakuvelvoitteesta työllistymättä. 😂 Otan sen viimeisenä haasteena.

Se on helppoa. Kukaan ei tarkista oletko oikeasti hakenut paikkoja vai et. Eli riittää, kun laitat kerran kuussa "joojoo hainhain" tiedon työkkäriin. 

Vierailija kirjoitti:

Entä viikonloput, jaksaako silloin?

No se on varmaan kannat kattoon kun viikonloppu koittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mää oon siivooja. Ihan hirveen isoja alueita pitää saada tehtyä 8 tunnissa. Ja valitetaan heti jos ei ole tehty laadukkaasti. Sovitut tauot jää liian usein pitämättä. Perjantaisin olen aina ihan loppu, kun työviikko ohi. Arkisin en tee muuta kun käyn töissä ja sitten kotiin. Viikonloputkin menee levätessä. 

 

:(

Elämä on valintoja. Tottakai työnantaja käyttää hyväkseen lampaita, jotka suostuvat mihin tahansa. Pitäkää kiinni lakisääteisistä oikeuksistanne ja lopettakaa uhriutuminen ja työnantajan alttarille uhrautuminen. 

Tuo edellinen kommentti oli punaisen ay-aktivistin suusta.

Ihan ensiksi lepo eli sairasloma. Sitten työterveyden kanssa suunnitelma, miten toimitaan. Kaikille ei käy samat ohjeet, olemme niin yksilöitä. Lääkkeistä voi olla apua alkuun. Mitä tekisit, jos saisit itse valita? 

Sama täällä, nytkin kolmen viikon listassa ykkösvapaita ja muutamat illasta aamuun -vuorot. Kehtavat vielä ylitöihin ja tuplavuoroihin pyytää. Hoitotyö.

Työterveydessä minulle sanottiin, että on liian huono kunto jos ei jaksa mitään töiden jälkeen. Kerroin tekeväni raskasta työtä kokopäivän nostelen ja siirrän käsin 15-60kg rauta esineitä tuhansia päivässä.

Ei auttanut pitäisi kuulema lähteä lenkille töiden jälkeen. Olkapäitä, Jalkoja jne.. Joka paikkaan sattuu. Nukahdan useasti heti töiden jälkeen ja herään taas aamulla töihin. Välillä mietin, onko tämä kaikki tämän arvoista. Palkka n. 2000e brutto.

Sitten joku sanoo, kouluttaudu, mene muihin töihin tai lopeta. Kuka nämä hommat sitten tekee. Pulahan on juuri näistä, meistä tekijöistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mää oon siivooja. Ihan hirveen isoja alueita pitää saada tehtyä 8 tunnissa. Ja valitetaan heti jos ei ole tehty laadukkaasti. Sovitut tauot jää liian usein pitämättä. Perjantaisin olen aina ihan loppu, kun työviikko ohi. Arkisin en tee muuta kun käyn töissä ja sitten kotiin. Viikonloputkin menee levätessä. 

 

:(

Elämä on valintoja. Tottakai työnantaja käyttää hyväkseen lampaita, jotka suostuvat mihin tahansa. Pitäkää kiinni lakisääteisistä oikeuksistanne ja lopettakaa uhriutuminen ja työnantajan alttarille uhrautuminen. 

Tuo edellinen kommentti oli punaisen ay-aktivistin suusta.

Eli mielestäsi työntekijän tulee uhrata terveytensä ja elämänsä työnantajalle? Ja käyttää vielä vapaa-aikansakin työkyvyn ylläpitoon, niin että työnantaja saa varmasti jokaisen hikipisaran puristettua ulos?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä viikonloput, jaksaako silloin?

No se on varmaan kannat kattoon kun viikonloppu koittaa.

Pahin työ oli sellainen että viikonloppuisin nukuin 10-12 tunnin yöunia. Joskus olisi tehnyt mieli bilettää mutta ei jaksanut. Silloin olin nuori ja tein uuden ennätyksen jaksoin toista vuotta sitä työtä. Kukaan edeltäjä ei ollut jaksanut yli vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä joka päivä 12-14 tuntia.

Sitten kotiin tekemään lounasta, katsomaan telkkaria ja nukkumaan.

Mitä muuta pitäisi jaksaa?

Elämää?

--> Miten elämä määritellään? Lapset liki aikuisia, kotona tyytyväinen vaimo, seksiä sopivasti, omakotitalo Helsingin naapurikaupungissa, hieno 450+ hv auto, muutama hyvä ystävä, kivat työkaverit ja 6-numeroinen vuosiliksa.

Mutta: ei mitään järkevää tekemistä vapaa-ajalla ja viikonloppuisin. Ei jaksa harrastaa, liikkua, eikä käydä missään. Tekisi mieli juopotella, muttei työn vaativuuden ja lasten mallina toimimisen takia voi siihen alkaa. Vieras tuhero, pettämisen jännitys ei kiinnosta. Eikä muukaan.

Mitä kannattaisi yrittää? Terapia? Huu meet? Jotain-mitä??

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Paitsi pidempi työaika. 🥴

Varhaiskasvatuksessa... 😵💫

Tuttua. En edes ruokaa jaksa arkena tehdä. Valmisruokaa kaupasta. Siivous pakolla hutaisten plus pyykit. Ystäviä jaksaa nähdä harvoin, lähinnä keväällä ja kesällä.