Miten toimit, kun lapsi ei tee, mitä käsket tekemään? Jäähypenkki

ja sitten kun on tulossa kotiin, nauran itse siellä lukitun oven takana ja sanon, että se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa...

Jos ei muutama kehotus tepsi niin sitten mennään kädestä pitäen tekemään se asia yhdessä.

että nyt vasta on herätty kasvattamaan lasta.

Mutta nyt minä sitten ihmettelen, että miksi ihmeessä joku haluaa vielä jatkata tätä inttämistä, kun hedelmällisempää olisi keskustella itse aiheesta.

7

tottelemaan jo paljon aikaisemmin kuin ap.

määrään rangaistuksen, jos sen uhka on ollut päällä. -ap

paitsi väkivallalla. Enkä koskaan uhkaa (tai lupaa) mitään, mitä en toteuta. Tämä on sitkeä tyyppi, toisin kuin vanhempi lapsi. -ap

Nyt vain uskot itseesi, ja jatkat samalla tavalla, niin lopulta se tuottaa hedelmää. Muistat varmasti myös kiittää siitä, kun lapsi tulee kehoituksesta sisälle.

määrään rangaistuksen, jos sen uhka on ollut päällä. -ap

20, me olemme mielestämme tuon vaiheen ohittaneet. Lapsen pitäisi jo noudattaa suoria ohjeita. Siihen kysyn nyt kasvatusvinkkejä. Toki osaan kantaa hänet kotiin ja pakottaa pukemaan tai keräämään leluja yms. -ap

on joinain päivinä ollut. -ap

Mutta voit myös ajatella, että tuollainen uhmaaminen on jonkinlainen taantuma, jolloin joudutaan palaamaan konkreettiseen opettamiseen. Minun mielestä joka tapauksessa uhkailu on ikävä tapa kasvattaa, vaikka toki itsekin sitä jonkin verran käytän. Ja sitten taas paljon hellävaraisempi, mutta silti tehokas tapa on tuo kädestä kiinni pitäen näyttäminen. Se vain vaatii vanhemmilta paljon enemmän viitseliäisyyttä, ja siksi me usein alennummekin siihen uhkailuun.

Olen rajoittanut uhkaamiset ääritilanteisiin, viimeiseksi keinoksi. Uhkaukset liittyvät myös juuri siihen tehtävään asiaan; esim, että ellei tule heti sisälle, ei pääse enää ruuan jälkeen uudelleen ulos jne. -ap

samalla julmin tapa on jättää lapsi kokonaan huomiotta, käyttäytyä niin kuin häntä ei olisikaan.

miten ne saattavat vaikuttaa lapseen. Turhia uhkauksia siis välttelen. -ap

mutta minä taas ajattelen, että voisi toimia siihen nauramiseen. Tosin siihenkin ehkä paremmin pienemmän lapsen kohdalla. Viisivuotiaan kohdalla on jo varottava, ettei huomioimattomuudella anna viestiä, että nauraminen olisi hyväksyttävää.

niin ikinä ei ole kyllä toivottua reaktiota tullut sillä, että käyttäytyy niin kuin häntä ei olisikaan. Lapsi vaan jatkaa sitä mitä nyt sitten ikinä olikaan tekemässä mikä oli mukavampaa kuin lelujen kerääminen.

samalla julmin tapa on jättää lapsi kokonaan huomiotta, käyttäytyä niin kuin häntä ei olisikaan.

niin ikinä ei ole kyllä toivottua reaktiota tullut sillä, että käyttäytyy niin kuin häntä ei olisikaan. Lapsi vaan jatkaa sitä mitä nyt sitten ikinä olikaan tekemässä mikä oli mukavampaa kuin lelujen kerääminen.

samalla julmin tapa on jättää lapsi kokonaan huomiotta, käyttäytyä niin kuin häntä ei olisikaan.

että kyllä tämä netti on hassu paikka.



Olisitko ap uskonut, että 27 on sama kuin 7?



:)

ap

Eikös se ole minuutti/ikävuosi.. eli 5 minuuttia nätisti tuolilla istuen ja miettien. SIlloin pitää muistaa antaa vain todellakin lapselle rauha istua ja miettiä eikä naputtaa samalla. Pois pääsee vain jos on istunut nätisti ja on valmis pyytämään anteeksi (puretaan tilanne), muuten aika lisääntyy. Lisänä kunnollisesta käyttäytymisestä voi toimia myös tarravihko tai taulu. Hienosti sujuneista päivisä (ilman jäähypenkkiä pärjäämisestä) saa illalla tarran. Tarrat tms. pikkupalkinnot oli ainakin itselle 5 vuotiaana kova juttu.

että sanoit itsekin, että jäähypenkki toimii siihen mitä ei saa tehdä. Eikös tottelemattomuus juuri ole se mitä ei saa tehdä. Selitä lapselle miksi joutui jäähylle. "siksi että olit tottelematon": Jäähyn jälkeen lapsi sitten kerää lelut (jos ei kerää, niin uudestaan jäähylle). TÄhän tietysti menee aikaa ja lasta turhauttaa... mutta eipä pitkään jaksa pokkuroida, jos huomaa että joutuu joka tapauksessa tottelemaan tai vaihtoehtona on istuminen.

kuitenkaan sovi tähän käänteistilanteeseen, sillä jäähyn jälkeenkin olisimme yhä alkutilanteessa. Rangaistus tulisi siis tavallaan etukäteen, ennen suoritusta. -ap

Meillä on samankaltainen tilanne, paitsi että tätä se on ollut kaksivuotiaasta saakka... Viisivuotiaamme on erittäin voimakastahtoinen, nopeasti tulistuva tyttö. Käytössä on laskeminen kolmeen. Ilmoitan aina että "lasken kolmeen, ja sitten sinulla ei ole karkkipäivää/menet jäähylle" Ja jäähyn jälkeen asia tehdään tai mennään uudelleen jäähylle.



Olen kyllästynyt tuohon laskemiseen, sillä toteutan samaa nuoremmalle ja välillä tuntuu että turhan monta kertaa päivässä saa laskea. Olen ajatellut ottaa käyttöön taulukon ja tarrapalkinnot, eli illalla tarra jos päivä on mennyt hienosti. Säännöt täytyisi vaan miettiä etukäteen tarkkaan, ettei illalla tule tilannetta, jossa pohditaan onko tarra ansaittu vai ei, ja vedättämiseksi menisi siinäkin, nimittäin siinä asiassa tyttö on erittäin taitava!