Olen iäkäs. Ihmettelen nyt kun sanotaan, että ihminen muistaa vanhana vain hyvät asiat. Totuus on kohdallani päinvastoin: vain ikävät ja kam

Eikö tätäkään saa palstalla sanoa vaan menee poistoon?

Sama juttu.  Ne ikävät asiat pulpahtelee yllättäin mieleen ja tekee mieli kirota.

Kantsii välttää karmeita ihmisiä siis, etteivät ihmishirviöt ja painajaiset riivaa vielä kuolinvuoteellakin. 

Pyydä anteeksi, se vapauttaa. Jos ei ole mahdollista esim.sen takia, että toinen osapuoli on jo edesmennyt, voit tunnustaa sen jollekin luotettavalle sielunhoitajalle. Jos iäisyyttä mietit, niin Jeesus yhä antaa ihmisille syntejä anteeksi ja tulee sydämeen asumaan. 

Minäkin olen iäkäs, 73 v. muistan molempia asioita oikein hyvin ihan lapsuudesta asti. Elämä koostuu näet molemmista, hyvistä ja huonoista elämyksistä. Isovanhempia muistelen lämmöllä koska olin erittäin paljon heidän luonaan, vanhempani olivat lannistajia ja heitä en oikeastaan halua ollenkaan muistella. Aikuiselämäni olen viettänyt ulkomailla kokonaan melkein ilman suomalaisen suvun rasituksia ja juonia. 

Vierailija kirjoitti:

Pyydä anteeksi, se vapauttaa. Jos ei ole mahdollista esim.sen takia, että toinen osapuoli on jo edesmennyt, voit tunnustaa sen jollekin luotettavalle sielunhoitajalle. Jos iäisyyttä mietit, niin Jeesus yhä antaa ihmisille syntejä anteeksi ja tulee sydämeen asumaan. 

Se nyt vielä puuttuu, että tulisi yksi vuokralainen lisää.

Sama juttu. Aika ei ole kullannut muistoja, vaan päinvastoin. 

67-vuotias täällä. Mieleen pulpahtelevat ne huonot ja ikävät asiat, joihin olen itse syyllinen. Paha omatunto siis kiusaa etenkin iltaisin, kun pitäisi ruveta nukkumaan. Tulee ihan kauhea olo siitä, mitä olen jollekin toiselle tehnyt vaikka 40-50 vuotta sitten. Muistan kyllä hyviäkin juttuja, mutta ne ovat sellaisia joita joku muu on mulle tehnyt. 

Vierailija kirjoitti:

Pyydä anteeksi, se vapauttaa. Jos ei ole mahdollista esim.sen takia, että toinen osapuoli on jo edesmennyt, voit tunnustaa sen jollekin luotettavalle sielunhoitajalle. Jos iäisyyttä mietit, niin Jeesus yhä antaa ihmisille syntejä anteeksi ja tulee sydämeen asumaan. 

Tämähän ei oikein toimi kun itse on mokaillut ja ne häpeän pulpahdukset nousee mieleen.

Ihan sama kokemus kun aloittajalla.

Olen kohta 63-vuotias ja tuppaa vain omat virheet, mokat ja kaikki tekemäni väärä olemaan mielenpäällä.

Tietoisella tasolla toki ymmärrän, että hyvääkin olen tehnyt ja hauskaa ja hyvää on ollut paljon, mutta katumus ja jonkinlainen häpeä on päällimmäinen tunne.

Vierailija kirjoitti:

Pyydä anteeksi, se vapauttaa. Jos ei ole mahdollista esim.sen takia, että toinen osapuoli on jo edesmennyt, voit tunnustaa sen jollekin luotettavalle sielunhoitajalle. Jos iäisyyttä mietit, niin Jeesus yhä antaa ihmisille syntejä anteeksi ja tulee sydämeen asumaan. 

Ei välttämättä auta. Eräs läheiseni pyysi joitain vuosia sitten anteeksi asioita, jotka ajattelin olevan vahinkoja. Se, että hän oli tehnyt asiat tarkoituksella, muutti täysin käsityksen hänestä ja menneisyys meni täysin uusiksi. Se rikkoi välimme lähes kokonaan. Nykyään keskustelemme vain ihan pakosta 9ari muodollista sanaa,  jos tulee tilanne, että törmäämme. 

On Jotenkin lohdullista kuulla, että muillakin on sananlaisia tuntemuksia kuin itselläni.  Juurikin tuo häpeäntunne seuraa kuin varjo.

Minä olen yli seitsemänkymppinen ja autuaasti unohtanut kaikki ikävät asiat, jos niitä on ikinä ollutkaan. Hyvällä mielellä katselen elämää taaksepäin.

Ehkä äitini peruja, hän eli 95-vuotiaaksi ja vielä pari päivää ennen kuolemaansa aamulla mietiskeli ääneen (niin kuin aina), että mitähän kivaa tänään tapahtuu.

Ei kannata kaivelemalla kaivaa niitä huonoja muistoja, kun jokaisella on ihan varmasti mukavaakin muisteltavaa.

Mutta mistä tämä ilmiö johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yli seitsemänkymppinen ja autuaasti unohtanut kaikki ikävät asiat, jos niitä on ikinä ollutkaan. Hyvällä mielellä katselen elämää taaksepäin.

Ehkä äitini peruja, hän eli 95-vuotiaaksi ja vielä pari päivää ennen kuolemaansa aamulla mietiskeli ääneen (niin kuin aina), että mitähän kivaa tänään tapahtuu.

Ei kannata kaivelemalla kaivaa niitä huonoja muistoja, kun jokaisella on ihan varmasti mukavaakin muisteltavaa.

No ei kukaan VALITSE ajatella kurjia ajatuksia, ne vain tulevat ja vaikka niitä yrittää häätää pois, ne palaavat.

Eli ei tässä kukaan kaivelemalla kaivele.

Tajukosiko ne mokailut mokailuiksi vasta jälkeenpäin, ei tekohetkellä?

Vierailija kirjoitti:

Pyydä anteeksi, se vapauttaa. Jos ei ole mahdollista esim.sen takia, että toinen osapuoli on jo edesmennyt, voit tunnustaa sen jollekin luotettavalle sielunhoitajalle. Jos iäisyyttä mietit, niin Jeesus yhä antaa ihmisille syntejä anteeksi ja tulee sydämeen asumaan. 

Ei ole mitään anteeksipyydettävää. Ei nämä jutut ole sellaisia.

En ollut koskaan kuullut sanottavan, että muistaa vain hyvät asiat. Ehkä se riippuu ihmisen persoonasta mitä muistaa, tai siitä mitkä asiat silloin tapahtuma-aikaan on koskettaneet syvästi ja olleet tärkeitä. Itse muistan kyllä kumpiakin, mutta enemmän hyviä, tuntuu että ne huonot asiat ovat ajan saatossa kutistuneet eivätkä olekaan niin merkittäviä kuin silloin tuntui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydä anteeksi, se vapauttaa. Jos ei ole mahdollista esim.sen takia, että toinen osapuoli on jo edesmennyt, voit tunnustaa sen jollekin luotettavalle sielunhoitajalle. Jos iäisyyttä mietit, niin Jeesus yhä antaa ihmisille syntejä anteeksi ja tulee sydämeen asumaan. 

Tämähän ei oikein toimi kun itse on mokaillut ja ne häpeän pulpahdukset nousee mieleen.

Tähän se nimenomaan toimii, saa edes Jeesuksen edessä mokailunsa anteeksi. Helpottaa matkantekoa. 

Et ole, ap, yksin, kuten moni viesti osoittaakin. Kyllä iän karttuessa on ihan tavallista, että vanhoja asioita jää murehtimaan ja vatvomaan. En ole itse asiassa kuullut kenenkään sanovan, että muistaisi vain hyviä asioita.

Ehkä auttaa, kun ajattelet tehneesi menneet päätökset sen hetken tietojen ja taitojen myötä. Jälkikäteen näkee helpommin, jos jokin asia on ollut virhe, mutta eihän kukaan siinä tilanteessa tahallaan toimi virheellisesti. Ole armollinen itsellesi!

Voit myös miettiä, miten lohduttaisit saman asian kanssa kamppailevaa ystävää. Olisitko hänelle ankara ja moittisit epäonnisista valinnoista vai löytäisitkö lohdullisia sanoja? Ulota samat sanat itsellesi.

Sekin auttaa, että erottaa omat (usein soimaavat) ajatukset tosiasioista. Mielesi kuulostaa hyvin vakuuttavalta, kun se "kertoo" sinulle totuuksia, mutta oikeasti ajatukset ovat vain sinun hetkellisiä tulkintoja tai häivähdyksiä. Jos ajattelet, että jokin tekemäsi valinta on tuottanut vaikkapa kärsimystä jollekin toiselle, voit pysähtyä miettimään, että mitä konkreettista tietoa sinulla on tätä ajatusta puoltamaan. Aika moni ajatus hajaantuu, kun huomaa niiden olevan mahdottomia tai ainakin hyvin kaukaa haettuja.

Voit myös tietoisesti keskittyä muistelemaan sitä hyvää. Kun huomaat muistelevasi jotain ikävää, päätä sen sijaan viettää seuraava 15min muistellen jotain ihanaa. Myös uusien ihanien muistojen luominen tasapainottaa tilannetta, jos meinaa vaipua murehtimaan.