Lapsen liikunnallinen kehitys pyörimisessä
Kuka tietää, auttaako lapsena tehdyt pyörimisharjoitukset siihen, ettei aikuisena pää menisi pyörälle esim. piruettia tehdessä?
Itse olen aloittanut piruetit vasta aikuisena, mutta en pysty tekemään montaa peräjälkeen, koska pää menee sekaisin. Jos olisi harjoitellut tätä jo lapsena, olisiko se auttanut pyörrytykseen vai onko kyseessä geneettinen ominaisuus?
Kommentit (7)
Paha sanoa. Mä pyörin renkaissa lapsena, eikä mennyt pää sekaisin. Siinä leikissä jossa katsotaan alaspäin ja juostaan pesäpallomailaa ympäri meni kuuppa jumiin.
Ei pyörrytä pyöriminen vieläkään, kun nyt monen vuoden jälkeen oon omien lasten kanssa leikkiessä pyörinyt renkaiden ja joogaliinan kanssa.
Onko sattumaa vai geneettistä, tiedä sitten. Uskoisin että altistus nuorempana auttaa kasvattamaan toleranssia.
Onko sulla esim sitä joogaliinaa jonka kanssa voisit harjoitella?
Vierailija kirjoitti:
Paha sanoa. Mä pyörin renkaissa lapsena, eikä mennyt pää sekaisin. Siinä leikissä jossa katsotaan alaspäin ja juostaan pesäpallomailaa ympäri meni kuuppa jumiin.
Ei pyörrytä pyöriminen vieläkään, kun nyt monen vuoden jälkeen oon omien lasten kanssa leikkiessä pyörinyt renkaiden ja joogaliinan kanssa.
Onko sattumaa vai geneettistä, tiedä sitten. Uskoisin että altistus nuorempana auttaa kasvattamaan toleranssia.
Onko sulla esim sitä joogaliinaa jonka kanssa voisit harjoitella?
Lisään vielä, että tekniikka kun tekniikka on helpompaa oppia nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Balleriinojen pää ei mene pyörälle koska katsovat pyörähdellessä yhtä kiintopistettä.
Juuri näin. Kyse on tekniikasta. Luistellessa tuli lapsena tehtyä piruetti jos toinenkin. Nyt tulisi huono olo, jos pitäisi pyöriä. Huonommin tuollaista vanhemmiten kestää, vaikka muksuna olisi hyrrää leikkinyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Balleriinojen pää ei mene pyörälle koska katsovat pyörähdellessä yhtä kiintopistettä.
Juuri näin. Kyse on tekniikasta. Luistellessa tuli lapsena tehtyä piruetti jos toinenkin. Nyt tulisi huono olo, jos pitäisi pyöriä. Huonommin tuollaista vanhemmiten kestää, vaikka muksuna olisi hyrrää leikkinyt.
Niin johtuuko iästä vai tekniikasta, mutta olen kyllä yrittänyt pitää katseen yhdessä pisteessä. Muutama piruetti toki menee ja myös lapsena renkaissa pyörin ilman ongelmia, mutta pyöriminen koko tanssilattian halki tuottaa minulle aikuisena ongelmia eli noin kymmenen pyörimistä peräkkäin ja pää menee pyörälle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Paha sanoa. Mä pyörin renkaissa lapsena, eikä mennyt pää sekaisin. Siinä leikissä jossa katsotaan alaspäin ja juostaan pesäpallomailaa ympäri meni kuuppa jumiin.
Ei pyörrytä pyöriminen vieläkään, kun nyt monen vuoden jälkeen oon omien lasten kanssa leikkiessä pyörinyt renkaiden ja joogaliinan kanssa.
Onko sattumaa vai geneettistä, tiedä sitten. Uskoisin että altistus nuorempana auttaa kasvattamaan toleranssia.
Onko sulla esim sitä joogaliinaa jonka kanssa voisit harjoitella?
En tarkoittanut muutamaa pyörimistä, vaan ihan sarjaa piruettia eli vaakatason suunnassa pyörimistä, renkailla pyöritään melko hitaasti ja ylhäältä alaspäin. Se ei aiheuttanut minulle lapsena pyörrytystä, ei sitä voi oikein kai tehdäkään, jos se pyörryttää.
Tää onkin jännä juttu. Lapsena ja nuorena pyöriminen oli kivaa. Vanhempana tulee vain huono olo.
Musta on lapsena otettu valokuva huvipuistossa sen jälkeen, kun olen tullut sellaisesta pyörivästä painekattilasta. Kuvasta näkee, että silmät seisoo päässä ja hoipertelen kuin humalainen. Kerrottu on, miten halusin samaan laitteeseen heti uudestaan.
Balleriinojen pää ei mene pyörälle koska katsovat pyörähdellessä yhtä kiintopistettä.