Lue keskustelun säännöt.
Edes kortti tai kukkia
04.05.2024 |
Mies muisti syntymäpäiväni onnentoivotuksella ja kakulla. Täytin 50 v. Olisin toivonut korttia tai kukkia. Olen äärettömän pettynyt ja turhautunut. Ja tämä samahan toistuu joka vuosi, vaikka joka vuosi sanon, että juhlapäivinä pitää muistaa läheisiä kukilla ja kortilla.
Äitienpäivänä saan lapsilta kortit ja se pelastaa tuon päivän. Mutta miten on niin vaikea muistaa syntymäpäivänä erityisesti kun vaimo täyttää pyöreitä.
Tiedän, että lahjojen osto on hänelle vaikeaa, mutta edes kortti tai kukat. Miten niiden hankkiminenkaan ei onnistu. No, kunhan purnaan pettymystäni.
Kommentit (19)
Miksi kukka tai kortti on niin tärkeä tai erityinen kakkuun verrattuna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on komea mies eikä komean tarvii ostaa kukkia.
Miksi 50-vuotispäiviä pitäisi juhlia? Aika on maallista harhaa.
Heitä kakku ensi kerralla lattialle ja mene päiväksi jonnekin muualle. Illalla takaisin tullessa käske ukko nukkumaan sohvalle ja mene itse itkien sänkyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti saat edes muilta kortteja tai kukkia.
Mitä ne kortti tai kukat tuo? Hän kuitenkin onnitteli. Miksi se kaikki muu on tärkeämpää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääasia että on muistanut, kaikki ei muista. Kakun voi syödä, kukat kuihtuu.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukka tai kortti on niin tärkeä tai erityinen kakkuun verrattuna?
Kuka nyt mistäkin tykkää. Vähän hitaalla käyvä mies, jos ei ole vuosien aikana oppinut, mikä tekee vaimon iloiseksi. En minäkään onnittelisi omaa miestäni kukkien kera, koska häntä ei kiinnostaisi. Leipoisin hänelle pullaa, koska hän rakastaa pullaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liekö yksi ja sama ihminen vastannut monesti kun tyyli on niin sama. Kuten sanoin kunhan purnaan pettymystäni. -ap
Itsellä oli mies, jolle järjestin aina juhlat ja tilasin hänelle ravintola illan ym. yllätystä. Mutta petyin joka kerta, kun hän ei ole koskaan järjestänyt minulle yhtään mitään koskaan? Vain yhden kerran, ja silloinkin alkoi haukkumaan minua, että olen liian iloinen? Jotenkin miehille on niin vaikeaa, että jos nainen nauraa, se on liikaa, tai jos ei naura, niin naama on norsun vituilla, tai jos ei hymyile, niin sekin on jo liikaa. Mikä miehiä oikeasti vaivaa, että kyllä otetaan vastaan ja ollaan niin iloisia, mutta vaimoa ei vain haluta muistaa koskaan millään tavoin? Ei ruusuja, ei onnittelu korttia tai mitään? Mutta kun mies kaverit juhlat, niin niitä suunnitellaan monta kuukautta eteenpäin, että mitähän ostaa sinne ja mitä musiikkia soitetaan ym. Nykyään on ex.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli mies, jolle järjestin aina juhlat ja tilasin hänelle ravintola illan ym. yllätystä. Mutta petyin joka kerta, kun hän ei ole koskaan järjestänyt minulle yhtään mitään koskaan? Vain yhden kerran, ja silloinkin alkoi haukkumaan minua, että olen liian iloinen? Jotenkin miehille on niin vaikeaa, että jos nainen nauraa, se on liikaa, tai jos ei naura, niin naama on norsun vituilla, tai jos ei hymyile, niin sekin on jo liikaa. Mikä miehiä oikeasti vaivaa, että kyllä otetaan vastaan ja ollaan niin iloisia, mutta vaimoa ei vain haluta muistaa koskaan millään tavoin? Ei ruusuja, ei onnittelu korttia tai mitään? Mutta kun mies kaverit juhlat, niin niitä suunnitellaan monta kuukautta eteenpäin, että mitähän ostaa sinne ja mitä musiikkia soitetaan ym. Nykyään on ex.
Ei ne vaimoja muista vaan rakastajia.
Voi kyynel, oletko joku naisvauva kun tästä mielesi pahoitit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli mies, jolle järjestin aina juhlat ja tilasin hänelle ravintola illan ym. yllätystä. Mutta petyin joka kerta, kun hän ei ole koskaan järjestänyt minulle yhtään mitään koskaan? Vain yhden kerran, ja silloinkin alkoi haukkumaan minua, että olen liian iloinen? Jotenkin miehille on niin vaikeaa, että jos nainen nauraa, se on liikaa, tai jos ei naura, niin naama on norsun vituilla, tai jos ei hymyile, niin sekin on jo liikaa. Mikä miehiä oikeasti vaivaa, että kyllä otetaan vastaan ja ollaan niin iloisia, mutta vaimoa ei vain haluta muistaa koskaan millään tavoin? Ei ruusuja, ei onnittelu korttia tai mitään? Mutta kun mies kaverit juhlat, niin niitä suunnitellaan monta kuukautta eteenpäin, että mitähän ostaa sinne ja mitä musiikkia soitetaan ym. Nykyään on ex.
Mieheni ei ole juuri nuoruuden kavereiden kanssa tekemisissä ja on käynyt vain yksissä polttareissa ja häissä.En ole saanut selville onko tässä jokin lapsuuden trauma kyseessä. Onko hänelle pidetty lapsena syntymäpäiviä tms.-ap
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli mies, jolle järjestin aina juhlat ja tilasin hänelle ravintola illan ym. yllätystä. Mutta petyin joka kerta, kun hän ei ole koskaan järjestänyt minulle yhtään mitään koskaan? Vain yhden kerran, ja silloinkin alkoi haukkumaan minua, että olen liian iloinen? Jotenkin miehille on niin vaikeaa, että jos nainen nauraa, se on liikaa, tai jos ei naura, niin naama on norsun vituilla, tai jos ei hymyile, niin sekin on jo liikaa. Mikä miehiä oikeasti vaivaa, että kyllä otetaan vastaan ja ollaan niin iloisia, mutta vaimoa ei vain haluta muistaa koskaan millään tavoin? Ei ruusuja, ei onnittelu korttia tai mitään? Mutta kun mies kaverit juhlat, niin niitä suunnitellaan monta kuukautta eteenpäin, että mitähän ostaa sinne ja mitä musiikkia soitetaan ym. Nykyään on ex.
Kyllä minun mies ainakin muistaa lahjoin ja kukin ja onnitteluin ja yllätyksin. Kamalaa yleistystä taas että miehlille on vaikeaa sitä ja tätä. Eikä hänelle ole vaikeaa jos nauran tai en naura tai hymyilen.
Olisit iloinen että mies ylipäänsä muisti syntymäpäivääsi jotenkin.