Melkein joka kerta, kun poistun kotoa niin ihastun johonkin mieheen
Hyvin pienesti siis, mutta kuitenkin. Onkohan tämä epätavallista?
N43
Kommentit (44)
Sulla on sitten komeita miehiä siellä. Entä jos tietäisit miesten poliittisen kannan, oikean käytöksen privaatisti, luonteen, työnkuvan ja kaiken muun, olisitkohan enää niin ihastunut. ;) Mielikuvituksessa kyllä saa muista helposti sen kivan version pelkästään. Ehkä on jokunen kiva jossain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle käy samaa, yleensä näin keväisin, mutta siis ei mulla perhosia saa vatsassa liihottamaan mikään satunnainen vastaantulija vaan yhtäkkiä vaikka ruokakaupassa monesti tavattu myyjä onkin yhtäkkiä aivan ihana ja hyvä etten punastu kuin teini kun tämä tervehtii..
Ei ole oikeasti kiva juttu yhtään. Onneksi nämä ihme pika-ihastumiset (jotka siis tulee ihan yllärinä itsellekin) menee ohi yhtä äkkiä mitä ilmaantuvatkin mutta kiusallista ja inhottavaa silti.
En kyllä ymmärrä mitä kiusallista tai inhottavaa tuossa voi olla. Tietysti jos on niin nössö että jättää asian siihen niin ehkä sitten mutta se nyt on aivan omaa hölmöyttä.
Meinaat että se lähikaupan kassa tuntee samoin ja vain odottaa malttamattomana että asiakas kiepsahtaa kaulaan kuin kiimaansa mouruava katti?
Juu ei. Kyllä mulla sentään järki sen verran toimii, että tiedän tällaisen salama-ihastuksen olevan tasan varmasti niin yksipuolinen tunne kuin olla vaan voi. Eikä se onneksi itselläkään kestä kuin hetken.
Elätkö ap vastentahtoasi sinkkuna?
Valitettavasti kuulostaa ihan tutulta. Ei mulle tarvitse olla kuin vaikka rautakaupan myyjän mukava eli siis ihan normaalisti kertoa tuotteesta niin mä saatan olla ihan hetkessä "lööv" ja hyvä etten pillahda itkuun kun joku mutkin huomioi..
Vierailija kirjoitti:
Sulla on sitten komeita miehiä siellä. Entä jos tietäisit miesten poliittisen kannan, oikean käytöksen privaatisti, luonteen, työnkuvan ja kaiken muun, olisitkohan enää niin ihastunut. ;) Mielikuvituksessa kyllä saa muista helposti sen kivan version pelkästään. Ehkä on jokunen kiva jossain.
Niin. Voihan se olla somessa räyhäävä sarjapettäjä joka kannattaa ääriajatttelua. Ei kyllä yhtään kiva normaaleille täysijärkisillle.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on sitten komeita miehiä siellä. Entä jos tietäisit miesten poliittisen kannan, oikean käytöksen privaatisti, luonteen, työnkuvan ja kaiken muun, olisitkohan enää niin ihastunut. ;) Mielikuvituksessa kyllä saa muista helposti sen kivan version pelkästään. Ehkä on jokunen kiva jossain.
Ei tässä ole ulkonäöllä väliä vaan se riittää ainakin itselleni tällaiseen salama-ihastumiseen, että mies on ollut mua kohtaan aina mukava ja asiallinen eli huomioinut tasan samalla tavalla kuin ihan kaikkia muitakin asiakkaita.
Olen mies mutta tiedän tunteen. Onneksi olen ollut 15 vuotta naimisissa, eikä ole tarvinnut ihastua kuin tähän yhteen. Sinkkuaikana oli jopa kiusallista ihastua jutellessa satunnaisen ohikulkijan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Elätkö ap vastentahtoasi sinkkuna?
Kyllä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on sitten komeita miehiä siellä. Entä jos tietäisit miesten poliittisen kannan, oikean käytöksen privaatisti, luonteen, työnkuvan ja kaiken muun, olisitkohan enää niin ihastunut. ;) Mielikuvituksessa kyllä saa muista helposti sen kivan version pelkästään. Ehkä on jokunen kiva jossain.
Ei tässä ole ulkonäöllä väliä vaan se riittää ainakin itselleni tällaiseen salama-ihastumiseen, että mies on ollut mua kohtaan aina mukava ja asiallinen eli huomioinut tasan samalla tavalla kuin ihan kaikkia muitakin asiakkaita.
Juu. Mulle riittää suunnilleen se, että pitää ovea auki tai tervehtii...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihastut ulkonäköön kuten 99% naisista.
Onneksi miehet eivät ihastu ulkonäköön. Just.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elätkö ap vastentahtoasi sinkkuna?
Kyllä.
Ap
Mä olen tuo salama-ihastuksistani ketjuun kirjoittanut keski-ikäinen nainen ja sama juttu, ikisinkkuna elelen ja olen elänyt jo pari vuosikymmentä eikä tosiaan ole oma elämänvalinta tämä.
Oletan ainakin omalla kohdallani sekä näiden äkki-ihastusten, että parin muunkin jutun juontavan juurensa juurikin tästä yksinelämisestä. Se jättää jälkensä.
Et ihan terve ole. Pysy kotonasi !
Minäkin olen tollainen, mutta se ihastus kyllä lähtee yhtä nopeasti, kun on tullutkin, jos paljastuu jotain epämiellyttävää siinä tyypissä. Ja se voi olla joku ihan neutraalikin asia esim. epämiellyttävä puheääni.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen tollainen, mutta se ihastus kyllä lähtee yhtä nopeasti, kun on tullutkin, jos paljastuu jotain epämiellyttävää siinä tyypissä. Ja se voi olla joku ihan neutraalikin asia esim. epämiellyttävä puheääni.
Mä en ikinä ole ihastunut keneenkään salamanakaan pelkän ulkoisen olemuksen perusteella eli ääni ei mulle tule ikinä yllärinä joka veisi salamaihastuksen mennessään.
Sen sijaan sen vei esim kerran se, että näin tyypin olevan röökillä kaupan lastauslaiturilla, kun itse olin menossa kauppaan. Ei ollut enää edelliskertaisista perhosista tietoakaan kun tervehdittiin hetken päästä toisiamme kaupassa sisällä.
Sama vika. Ihastun kaupan kassasetään. Lääkäriin. Huoltomieheen. Tuntemattomaan joka on ystävällinen kirjaston pihalla. Naapuriin. Näistä ihastuksista riittää iloa joskus pitkäksikin aikaa. Motivoi jopa siivoamaan, kun haaveilee että entäs jos lääkäri laittaisikin tekstiviestin että jäit mieleen, voimmeko tavata nyt heti! Tiedän nämä ihastukset aivan epätodellisiksi ja tuulesta temmatuiksi, ja näen ne vain tapana ilahduttaa ja hauskuuttaa itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin tuon kykysi ihastua, minulla on päinvastainen ongelma, etten ihastu keneenkään.
Sama. Olen ollut sinkku 20 vuotta, enkä ole ihastunut kehenkään tuona aikana. Minulla ei ole edes mitään tiettyä tyyppiä, että pitää näyttää siltä ja tältä. Kaikki näyttävät ja tuntuvat yhtä mielenkiintoisilta ikään, ammattiin, harrastuksiin, ulkonäköön, kansalaisuuteen ymv. liittyen. Eli ei-kiinnostavilta. Minulle kelpaisi nainenkin, mutta en ihastu heihinkään.
Joo toukokuun alkaessa ryhtyy panettamaan, ei maistu ruoka eikä uni vaikka nälkäkin toisaalta on. Vatsarasva ohenee eikä tee herkkujakaan mieli. Paisuvaisen täyttyminen tyydyttää enemmän kuin vatsan. Saahan sitä miettiä kaikenlaista, seon nastaa. Ei aatoksistaan tarvi toki vaaria ottaa tai kellekään ilmottaa, mutta voivathan ne päivää piristää. Välillä kun runkkaa niin pää taas selkenee
Vierailija kirjoitti:
Joo toukokuun alkaessa ryhtyy panettamaan, ei maistu ruoka eikä uni vaikka nälkäkin toisaalta on. Vatsarasva ohenee eikä tee herkkujakaan mieli. Paisuvaisen täyttyminen tyydyttää enemmän kuin vatsan. Saahan sitä miettiä kaikenlaista, seon nastaa. Ei aatoksistaan tarvi toki vaaria ottaa tai kellekään ilmottaa, mutta voivathan ne päivää piristää. Välillä kun runkkaa niin pää taas selkenee
Tästä tuli kyllä mieleen näkökulma jota olen itse miettinyt. Eli että ehkä keski-iän lähestyessä oma hormonitoimintani on muuttunut miehekkäämmäksi. Että alkaa nähdä miehet samalla kuin miehet yleensä näkevät naiset. Joskaan edelleenkään nämä ihastukset eivät välttämättä ole mielessäni erityisen seksuaalisia.
Ja siis mullakin nämä ilmaantui vasta näin keski-iässä eli liekö jokin ikään/hormonitoimintaan liittyvää sitten. Pitkään, siis vuosia, meni ikisinkkuna eläessä niin etten ihastunut ikinä keneenkään ja tällaisia salama-ihastuksia ei ole tullut kuin vasta muutamana viime vuotena.