Lue keskustelun säännöt.
Miksi entisajan sadut olivat raakoja ja karmeita. Nykyiset taas siloiteltuja pehmosatuja? Mistä tämä muutos johtuu?
24.01.2007 |
Kun lukee jotain vanhaa satukirjaa, niin siellä jatkuvasti kidutetaan, tapetaan ja kuollaan. Nykysaduissa taasen on vaan jotain söpöjä pupuja leikkimässä. Mistä ihmeestä tämä muutos johtuu ja onko se hyvä vai paha.
Entisajan kirjassa tuhkimon sisarpuoletkin leikkasivat veitsellä palan kantapäistään, jotta kenkä mahtuisi. Veri vaan valui. Heidän äitinsä sitten menetti näkönsä, kun lintu nokki silmät. Lumikin äitipuoli taas sai tulikengät jalkaan, joilla oli pakko tanssia kunnes kuoli. (Vai olivatko nämä toisinpäin)
Kettu Repolaisen ja Jänis Vemmälsäären seikkailut ovat raakoja ja Anni Swanin satukirjassakin on mitä karmeampia satuja. Esim tytön vastuulla on äitinsä henki. Hän joutuu kuljettamaan kynttilää kädessään ja jos tuli sammuu, äiti kuolee.
Mistä johtuu tämä valtava muutos. Vaikka telkkarista tulee väkivaltaa koko ajan, se on kiellettyä lapsilta ja lisäksi telkkarin väkivalta on kumminkin yleensä paljon peitellympää ja silotellumpaa kuin tämä satujen väkivalta.
Onko tietoa? Mielipiteitä?
Kommentit (5)
suoranaisesti lasten korville tarkoitettuja. Jossain vaiheessa saduista tuli lasten ajanvietettä ja hieman silottuivat. Onhan nykyiset lapsille tarkoitetut esim piirretyt raakoja. Niissä litistytään, räjähdetään yms. Kai se on sitä elämän, kuoleman, tuskan, pelon yms tunteiden käsittelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jolloin tytär erottautuu äidistä ja äiti saa pahan äitipuolen piirteitä. EIkös satuja näin selitetä?
Mutta ap:n kysymys on mielenkiintoinen. En oikein tiedä, mitä linjaa saduissa vetäisi: Disneyt on todella ällöttävän siloiteltuja ja vanhat sadut niin kamalia, ettei niitä itsekään tee mieli lukea. Onneksi on sitten jotain siltä väliltä.
entisajan sadut olivat aikuisille tarkoitettuja. Jännää, että niitä myydään nykyäänkin satukirjamaisina, siis lapsille. Juu, ei minunkaan tee mieleni niitä itsekään edes lukea saati sitten lapselle. Niin, ehkä niillä on ollut joku tarkoitus opettaa lasta kohtaamaan pelkonsa, mutta siitä kynttiläsadusta minulle jäi vuosiksi aika ahdistava olo.
Tosiaankin ennenvanhaan oli kai enemmän fyysistä kärsimystä, kun kuolema ja sairastaminen tapahtuivat kotona ilman mitään kunnon lievityksiä. Tätä joutuivat sitten lapsetkin seuraamaan, kun tilat olivat pienet. Ehkä nämä sadut olivatkin siinä mittakaavassa ihan kuin melkein normaali arkipäiväkin. Kaameaa seurattavaa on varmaan ollut kivulias kuolema ilman morfiinia kotioloissa. ap
Yhdessäkin sadussa eläimet tappoivat toisiaan ja pieksivät verissäpäin kaikkea mikä eteen osuu. En ihan ensimmäisenä ajatellut antaa sitä kirjaa iltasatukirjaksi ;)
Useimmiten äitipuolet olivat pahoja ja ilkeitä ihan siksi, että jos kohdalle osuikin kiva äitipuoli niin se oli hyvä juttu (ja harvoin ne olivat niin ilkeitä kuin saduissa). Lisäksi sadut pelottivat lapset puolikuoliaiksi eivätkä varmaan ottaneet namuja vierailta ja varoivat niitä muutenkin (esim. Hannu ja Kerttu, Punahilkka).